Ajatuksia lentämisestä – Lentopelkoa vai rentoutumista?

Lentäminen on lentopelkoisille pakollinen paha ja hien pintaan nostattava kokemus siirryttäessa mantereelta toiselle, itselleni lentokoneessa istuminen on parhaimmillaan rentouttava elämys.

Suhteeni lentämiseen on ristiriitainen. Ennen en pelännyt rankimmassa myrskyssäkään lentämistä. Elämäni ensimmäinen lentoreitti suuntautui mutkien kautta Yhdysvaltoihin ollessani 17-vuotias. Suomesta Kööpenhaminan kautta Chicagoon ja sieltä Minneapolisiin/Saint Pauliin. Lähdin tuolloin vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Viimeinen pätkä lentoa meni myrskypilvien seassa. Salamat sinkoilivat koneen siipiin, mutta en osannut pelätä. Sitä paitsi, edessäni oli elämäni siihen asti suurin seikkailu.

Nykyään, lennettyäni todella monet lennot, myrskyisillä tai ilmakuoppaisilla reiteillä on vaikeaa pysyä täysin tyynenä. Pienikin koneen heiluminen saa pienen pelon hiipimään mieleen. En silti halua antaa tuolle pelolle liikaa valtaa, enkä aio. Pystyn pitämään pääni kylmänä. Sitä paitsi, mikään ei ole omissa käsissäni. Miksi pelkäisin, jos en kuitenkaan voi tehdä asialle mitään?

Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka ovat jopa käyneet kursseja lentopelon selättämiseen. Useimmilla kursseista on apua. Olen myös kuullut meditaatiosta ja rauhoittavasta musiikista olevan apua.

Tasaisella lennolla ei ole tietoakaan lentopelosta – vain upeita maisemia

Tasaisella lennolla kauniina päivänä nautin lentämisestä. Se on omaa aikaani ja olen matkalla jonnekin. Mikä voisikaan olla parempaa? Lentokoneessa pyrin saamaan ikkunapaikan huolimatta siitä, että vessahädän iskiessä joutuu hyppimään vieressä istuvien sylien yli. Vaikka mukava vieruskaveri on yksin reissaavalle positiivinen yllätys, nautin silti ikkunasta toisena vieruskaverinani. Seinää vasten on hyvä käpertyä unille.

Oletko sinä kiinittänyt huomiota ikkunasta näkyviin, upeisiin näkymiin? Pilvien päällä paistaa aina päiväsaikaan aurinko. Jopa aikaisena marraskuisena aamunakin taivas on kirkas ja aurinko lämmittää ikkunan läpi. Auringonlaskut ja auringonnousut taivaalla ovat todella vaikuttavia, uskomattoman kauniita. Ikkunasta näkyy tietysti myös maisemia. On vuoristoa, kaupunkia, merta ja metsää. Lentokoneen ikkunasta olen nähnyt jopa Grönlannin jäätiköt.

Edellisellä lennoillani kiinnitin huomiota pilvien muodostamaan, maalaukselliseen maisemaan. Tasainen ja valkoinen pilviverho koneen alla näytti taianomaiselta. Näytti, kuin koko maa olisi peittynyt kirkkaaseen, valkoiseen pumpulilumeen. Välillä aukot pilvien välissä muodostivat järviä muistuttavia laikkuja. Parhaimmillaanhan lentokoneessa istuminen on meditatiivista ja rentouttavaa. Pakollinen paikallaanolon hetki tekee kiireisessä arjessa hyvää. Istu, nojaa taakse ja nauti omasta, henkilökohtaisesta elokuvateatterista sekä pöytiintarjoilusta.

Mitä mieltä olet lentämisestä? Pelottaako? Jännittääkö? Nautitko?


Tietoa lentopelkokurssista löytyy muun muassa täältä.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate