Afron jälkeinen euforia

Minulla on tanssitunnin jälkeinen, euforinen olo. Tätä tunnetta en saa koskaan enää unohtaa. Sen lisäksi, että haluan joogan takaisin elämääni ja olen sen saanutkin, haluan myös tanssin olevan osa elämääni nyt ja ehkä aina. Nämä ovat näitä arjen asioita, jotka saavat minut ainakin hetkittäin unohtamaan kaikki muut haaveilut, matkahaaveilut mukaan lukien.

Kun puhun tanssista, en puhu ihan mistä vaan tanssista. Nyt puhun siitä samasta afrikkalaisesta tanssista, josta jo syksyllä kerroin. Olen palannut pienen tauon jälkeen taas toisen rakkaan harrastukseni pariin, afron pariin. Syksyllä testailin kotikulmillani, Kalliossa, sijaitsevan Etnofitneksen tunteja ja silloin suurimman vaikutuksen minuun tekivät afrikkalaisiin rytmeihin tanssittavat tunnit eli afro.

Olen tanssinut afroa jo toistakymmentä vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Minä ja etniset tanssit yksinkertaisesti kuulumme yhteen. Etenkin minä ja afro. Paljaat jalat ja energinen, maanläheinen tanssiminen djemben rummutuksen tahtiin on liikuntaa parhaimmillaan. Afro vain on se minun lajini ja tämä fakta ei vaadi sen kummempia perusteluja.

Aloitin afron Jyväskylässä perinteisellä, länsi-afrikkalaisella afrolla. Helsigissä päädyin modernin afron tunneille, joka alkujärkytyksen jälkeen (koska se oli todella erilaista) alkoi tuntumaan nautinnolliselta ja sen parissa viihdyinkin monta vuotta. Silti, koko ajan kaipasin takaisin perinteisemmän afron pariin.

Nyt nämä madagaskarilaisen Njaran tunnit ovat olleet juuri sitä, mitä tällä hetkellä kaipaan. Afrikkalaista ja nimenomaan madagaskarilaista tanssia (niin, afrikkalainen tanssi on hyvin monimuotoista, kuten on koko Afrikan mannerkin). On vaikea sanoin kuvailla, miten hyvä fiilis hyvin tanssitun ja tanssiin heittäydytyn tunnin jälkeen voi tulla! Minulla on nyt niin uskomattoman hyvä fiilis. Kävelin tanssikoululta kotiin hymyissä suin ja niin tapahtuu jokaisen tunnin jälkeen. Kunpa tämän olon voisi pullottaa, välillä tarvitsisin annoksen tätä aamuisin.

Tänään tosin tanssi ei jostakin syystä sujunut omalta kohdaltani kovinkaan kummoisesti. Saatan myös olla aika kriittinen itseäni kohtaan tässä asiassa. Askeleet eivät jotenkin painuneet tarpeeksi hyvin mieleen. Pistän sen väärän asuvalinnan piikkiin. Kyllä, uskokaa tai älkää, oikeilla tanssivaatteilla on paljon merkitystä oikean fiiliksen saavuttamisessa. Koittakaapa vaikka tanssia salsaa balettiasussa tai breikata trikoissa ja narutopissa.

Opettajani, Njara, kertoi olevansa seuraavat pari viikkoa reissussa. Voi ei, juuri kun olin pääsemässä hyvään vauhtiin tämän madagaskarilaisen tanssin kanssa. No joo, annettakoon tämä anteeksi, sillä hän lähtee kotimaahansa, Madagaskarille. Ei haittaisi lähteä sinne, ei ollenkaan.

Tuohon saarivaltioon suuntautuva reissu on yksi isoista unelmistani. Monta luontokohdeunelmaani olen jo toteuttanut, Galapagossaaret mukaan lukien, mutta Afrikan kupeessa sijaitseva Madagaskar on matkakohteideni listalla vielä vain kaukaisen unelmoinnin asteella. Kaikki ne Madagaskarin ihmeelliset ja endeemiset eläimet, wau. Siellä riittäisi viidakkoseikkailijattarille ja viidakkoseikkailijoille tutkimista! Joku kaunis päivä sitten, nyt ainakin tiedän myös, keneltä niitä Madagaskar-vinkkejä voi kysellä!

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate