Yksiöstä huvilaan, sinkusta avovaimoksi

Vuosi sitten istuin pienessä yksiössäni Helsingin Kallion ytimessä. 22 neliömetriöinen sinkkukoppi (okei, olin puolisen vuotta aiemmin tavannut espanjalaiseni) urbaanilla kattonäkymällä oli alkanut tökkiä jo todella pahasti. Halusin nähdä ikkunasta edes vähän vihreää, tuntea luonnon kodissani. Kallio ja luonto kuuluvat yhtä huonosti yhteen kuin Suomen talvi ja valo. Silti olin päättänyt sinnitellä kodissani, se toimi hyvänä tukikohtana seikkailuilleni.

Sitten tuli se puhelinsoitto, joka vastasi salaisiin toiveisiini. Sisareni oli muuttamassa pois Kumpulan asunnosta, herttaisesta puutalosta. Kumpula, sehän on Helsingin sympaattisin alue söpöine puutaloineen, kaikessa upeassa yhteisöllisyydessään. Todellakin, halusin muuttaa Kumpulaan.

Kuka olisi arvannut, että minusta tuleekin merenrantahuvilan emäntä? Kippis sille!

Sen tein ja Kumpulassa oli hyvä olla. Oli yhteinen piha ja linnut lauloivat. Lily-kissakin viihtyi paremmin, kun ikkunasta näkyi edes muutama pulu. Asunnon koko nousi muutamalla neliömetrillä, kaikki oli hyvin.

Uudelta parvekkeelta näkyy muutama pulu ja jopa meri.

Kumpulaan muutto oli kuin lottovoitto. En tarvinnut enempää, siellä oli hyvä olla. Tilanteet kuitenkin muuttuvat, poikaystävä muutti kommuuniin meren rannalle. Vietin aikaa talossa ja tykkäsin kovasti. Talosta vapautui juuri huone, pariskunnalle sopiva huone. Minulle tarjoutui tilaisuus muuttaa merenrantahuvilaan. Voiko sellaiselle sanoa ei, vaikka onkin jo tyytyväinen omaan kotiinsa? Ei voi, ei kerta kaikkiaan voi.

Mitä tämä siis tarkoittaa? Tämä tarkoittaa muuttoa, kuukauden kuluessa. Tämä tarkoittaa elämäni ensimmäistä yhteisöllistä asumisratkaisua ja ensimmäistä avoliittoa. Kyllä tässä on muutosta nyt vaikka muille jakaa. No, muutos on hyvää ja tämä kortti on katsottava. Tuntuu hyvältä, vaikka jännittää.

Eilen istuimme iltaa huvilalla, tutustuen mahdollisiin uusin talon asukkaisiin. Kesäilta, upeita ihmisiä ja merinäköala. Kenet näistä hienoista ihmisistä haluamme kotiimme asumaan, kahteen vapaana olevaan huoneeseen? Vastaus löytyi pitkän pohdinnan päätteeksi. Kaikkia maailman hienoja ihmisiä ei voi ottaa yhteen taloon asumaan, mutta meidän uudesta kodista tulee varmasti paikka, jonne kokoamme yhteen inspiroivia ihmisiä milloin minkäkin teeman tai kissanristiäisten merkeissä. Minulla on kohta uusi koti, taas.

Kuka olisi arvannut, että minusta tuleekin merenrantahuvilan emäntä? Kippis sille!

2 Comments

Leave A Reply

Navigate