Tunnelmaa Malediiveilta

Malediivit on monelle päiväunien kohde. Sellainen kaukainen unelma, jonne matkustetaan korkeintaan kerran elämässä ja korkeintaan häämatkalle.

Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, silmät auki ja ilman sormusta sormessa.

Myönnän, jouduin nipistämään itseäni istuessani eilen kelluvan laivahotellin kannella katsellessani ilmaan nousevia vesitasokoneita. Nipistys tuntui, en ollut unessa tai unelmissani. Tämä kaikki on totista totta ja olen aivan oikeasti nyt keskellä Intian valtamertä sijiatsevilla saarilla.

Juuri nyt istun paikallisveneessä turkoosilla puupenkillä, matkalla seuraavalle saarelle, paikallisten asuttamalle Maafushille. Tämä parin tunnin venematka maksoi pari euroa (22 rufiaa). Kallista täällä Malediiveillä, eikös? No, tämänkin matkan voi tehdä niin monella budjetilla.

Vene keikkuu tasaisesti puolelta toiselle ja ensimmäinen merisairauden uhri on jo löytänyt läheisen ikkunan. Samainen kiinalainen mies maiskutteli äsken eväitään kovaan ääneen. Nyt eväät taitavat jo olla kalojen vatsassa.

Vieressäni istuu turkoosishortsinen espanjalaiseni, hänen vieressään paikallinen mies älypuhelintaan näpytellen. Edessäni istuvat hunnutetut naiset keskustelevat jotakin paikallisella kielellä, divalilla. Heidän nappisilmäinen poikansa nukkuu poikittain pitkällä penkillä.

Malediiveillä on vielä sadekausi, mutta ilmat ovat olleet aika kivat. Säätiedotus on näyttänyt tälle ja eiliselle, samoin kaikille tuleville päiville sadetta. Täällä ei uskota säätiedotuksiin. Tänään olimme sadekuuron sattuessa pienellä hiekkasärkkäsaarella. Olin snorklannut tuon tyhjän saaren ympärillä olevilla koralliriutoilla, joten kaikki oli jo märkää. Pieni sade ei haitannut. Ei kai minua ole sokerista tehty?

Ikkunan takana näkyy resort-saari. Sellainen mielikuvista tuttu, malediiveillä sijaitseva ja veden päällä kelluva mökkiryhmä. Hyppäsin penkistäni ylös veneen takaosaan valokuvaamaan sitä. Veneen takaosan ovi on auki ja tila on käytännössä avoin. Täällä ei tunneta turva-aitoja tai turvallisuussäädöksiä.

Meri on tummansininen, mutta paikoitellen on vaaleita, turkooseja kohtia. Välillä yritän tämän kirjoittamisen lomassa kuikuilla, näkyisikö vedessä ilakoivia delfiinejä. Vielä ei ole onnistanut.

Huh ja huh. Tämä matka on vasta alussa ja hyvä niin. Olen jo nyt vaikuttunut tästä paikasta ja paikallisten ystävällisyydestä. Kyllä nyt taas maistuu elämä elämältä – isolla E:llä!

Nyt päikkärit. Koska loma. Koska Malediivit.

Seuraatko juttujani muuten jo Instagramissa? Sinne olen päivittänyt jo monta fiiliskuvaa, jotka saattavat ihastuttaa (tai vihastuttaa). Snapchatissäkin olen yrittänyt aktivoitua, sinne tulee hömppää kuvamatskua. Molemmista minut löytää nimellä Urbaanilaura.

Leave A Reply

Navigate