Telttailua Lontoon lentokentällä

Reissatessa kerään muistoja, jotka painuvat arkisia muistoja syvemmälle muistin lokeroihin. Sain juuri viestin ihmiseltä, joka oli yksi ihmisistä, joiden kanssa tieni kohtasi kymmenisen vuotta sitten. Hän lähetti minulle sielunmaisemaani kuvaavan lyhytelokuvan, jonka juuri katsoin kahvikuppi kädessäni. Melkein tuli tippa linssiin, koska tunnistin itseni tuosta elokuvasta niin hyvin. Ihana kuvaus levottoman reissaajan elämästä.

Koska tämä täysin puolituttu ihminen muistutti itsestään, muistin myös hyvin kohtaamisemme. Olin ollut matkalla Sisiliasta Tukholmaan, josta olisin jatkanut matkaa laivalla Helsinkiin. Kaikkea sitä todellakin tekee/teki, että säästi opiskelijabudjetistaan rahaa reissaukseen. Kuitenkin, suunnitelma muuttui hieman. Missasin tietöiden takia lentoni Palermosta Tukholmaan ja jouduinkin lentämään ensin Lontooseen.

Välillä pieni säätö antaa lisää aihetta seikkailulle ja pieni seikkailuhan siitä tuli, koska jouduin yöpymään taas kerran lentokentällä. Koneessa tutustuin espanjalaiseen vierustoveriini. Lontoon Stanstedin kentällä tutustuimme seuraavaan espanjalaiseen reissaajan. Sitten näimme kentälle pystytetyn teltan. Kyllä, suhteellisen vilkkaalla lentokentällä oli teltta pystytettynä! Halusimme jututtaa sen edessä hengaavaa pariskuntaan, heidän täytyi olla hyviä tyyppejä.

Jututimme ja jäimme teltan ulkopuolelle hengailemaan. Koska leirimme näytti niin kiinnostavalta, pian seuraamme liittyi muutama muukin reissaaja. Pian teltan ulkopuolella poltettiin vesipiippua ja pelattiin korttia, teltan ympärillä. Ja kyllä, me olimme vilkkaalla lentokentällä.

Joskus todellakin suunnitelmien muutokset ja pienet mutkat matkassa voivat kääntyä parhain päin ja juuri nämä pienet sivujuonet ovat niitä parhaita muistoja, niitä tarinoita kerrottavaksi.

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet matkasta pois blogin muutossa. Asia korjaantuu pian. Pahoittelut!


Leave A Reply

Navigate