Tasapainoilua intensiivireissulla

Loman tai paremminkin reissun viimeinen päivä on käsillä. 12 päivän intensiivireissu vei minut hieman vahingossakin kolmeen maahan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Tässä onkin kai loman ja reissun suurin ero, tästä syystä hakeudun reissuun. Reissu on aina myös matka omaan itseen, omiin luurakoihin kaapeissa ja silmät loistamaan saavien hetkien ymmärtämiseen.

Nukuin matkan aikana yöni monin tavoin, monissa paikoissa. Vedin sikeitä matkailuautossa, yöbussissa, teltassa, siskonpedissä kollegoideni kanssa hotellin kattohuoneistosviitissä, hostellin kerrossängyssä ja jottei pakka olisi liian yksitoikkoinen, seuraavan yön nukun Tukholman lentokentällä (älkää kysykö syytä ja jos haluatte välttämättä tietää, vastaus on halvat ja viime tingassa varatut lennot).

28 asteen lämpotila on täydellinen iholle ja vaikka tätä lämpöä tulenkin kaipaamaan, olen oikeastaan jo valmis palaamaan hetkeksi tasaisempaan elämään. Näissä paikoissa ja näissä tunnelmissa riittää pureskeltavaa ja kerrottavaa taas pitkiksi ajoiksi. Kiitos Espanja, kiitos Portugali ja kiitos Kööpenhamina (ja kyllä, moikkasin matkalla pikaisesti myös joitakin uusista Köpis-ystävistäni).

Hippeilin rannalla, yksinkertaisen elämän äärellä, ja hienostelin punat huulilla ja korot kengissä kollegani barcelonalaisissa häissä. Herkuttelin, join lomajuomia ja hedonistisen elämän tasapainona kävelin ja kävelin, kävelin ja taas kävelin. Matkan alkumetreillä kävelin jo niin rentoutuneesti, etten nostanut paljasta jalkaani tarpeeksi korkealle. Aikaansain liian kovan törmäyksen ja lopun lomasta parantelin päästään auennutta pottuvarvasta. Sanoisinko, että varvasta otti päähän.

Hippeilin rannalla, yksinkertaisen elämän äärellä, ja hienostelin punat huulilla ja korot kengissä kollegani barcelonalaisissa häissä.

Matka vei luontoon ja kaupunkiin, aivan kuten minun kuuluukin matkustaa. Löysin paikkoja, joista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta joista jokaisen kuuluisi kuulla. Luonnon ja kaupunkien välimaastossa opin taas tuntemaan tämän hetkistä itseäni edes himpun verran paremmin. Huomasin itsestäni uusia puolia ja ymmärsin, että suurkaupungissakin hakeudun mieluummin pois ihmismassoista. Levoton sielu kaipaa rauhaa, liika hälinä ja kiire käy hermoille.

Matka oli jo ennestäänkin vaikealle parisuhteelle koetinkivi. Mietin jopa, että osuisi aika naulan kantaan, jos aloittaisin uuden parisuhdeblogin nimeltä ”Riidellen Roihuvuoresta Rioon”. Ikuisista riidoista ja ymmärtämättömyydestä huolimatta yhteinen matka jatkuu taas espanjalaiseni palattua Suomeen noin kuukauden päästä. Hengittelytauko tekee hyvää, ehdottomasti. Onneksi tahtotila on ainakin toistaiseksi vielä tallella, siitähän suuri osa parisuhteessa onkin kiinni.

Nyt, monta ideaa ja ajatusta rikkaampana, suuntaan kohti liian ihanaa kotia juhlistamaan vuosipäiväämme (siis kodin kanssa)  ja odottamaan, että taas parin viikon päästä pakkaan laukkuni. Seuraavaksi suuntana onkin Praha.

1 Comment

  1. Ei lentokentät välttämättä niin huonoja yöpymispaikkoja ole, jos mukana telttapatja ja makuupussi. Singaporessa single malt maistattelijalle oli ilmeisesti tullut yöllä tauko. Siitä kärryistä kolme varttia maistelua ja nukutti hyvin. Suomessa koko kärry olisi luultavasti kadonnut alta aikayksikön.

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate