Tänä kesänä rakastuin Helsinkiin, mutta…

Helsinki on viime vuosina puhjennut kukkaan, mutta säännöt varjostavat kaupungin täyteen loistoon nousemista.

Tämä kesä on ollut omistettu Helsingille. Keski-Euroopan matkaani ja Turun festarireissua lukuunottamatta olen lähinnä viettänyt kesäkuukaudet pääkaupunkiseudulla. Olen oman blogini lisäksi kirjoittanut kesäkuusta alkaen 12 osaista juttusarjaa pääkaupunkiseudun tunnetuista ja vähemmän tunnetuista retkikohteista. Jutut eivät vielä ole lopussa, mutta jo tähänkin mennessä olen inspiroitunut tutustumaan Helsinkiin turistin silmin ja tutkinut kaupunkia ristiin rastiin ja usein huokaillut syvään katsoessani tämän kaupungin kauneutta. Meillä on meri, metsät ja kaupunki, jonka päällä ei ole kerrosta savusumua.

Olen tehnyt luontomatkoja Nuuksioon ja Seurasaareen sekä tutkinut urbaaneja tehdasalueita ja hylättyjä huviloita. Olen myös käynyt Suomenlinnassa ja tutustunut ah-niin-ihaniin puutaloalueisiin. Pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki on näyttänyt minulle monipuolisuuttaan. Rakastuin taas Helsinkiin.

Helsinki

Helsinki elää muutosta

Aurinko on paistanut enemmän kuin aikoihin, joka on luonnollisesti varmasti myös yksi syy tähän rakastumiseeni, mutta ei ainoa. Katukuvaan on alkanut ilmestyä edes vähän sitä kaipaaamaani väriä. Ihmiset pukeutuvat rohkeasti ja massaan sopeutuvat harmaat hiirulaiset ovat kuoriutuneet koloistaan.

Kahviloiden ja baarien sisustukset ovat jännempiä ja kiinnostavampia. Ketjuravintolat ovat saaneet rinnalleen enemmän ja enemmän vaihtoehtoisia ruokapaikkoja. Tusinatavaraa myyvät vaatekaupat ovat myös saaneet uusista, persoonallisista putiikeista sekä vintage-kaupoista hyviä kilpailijoita.

Tapahtumia riittää lähes jokaiselle päivälle ja osa niistä on jopa ilmaisia. Olen istunut Alppipuiston ilmaiskonserteissa monena viikonloppuna. Espan puistossa on ollut pitkääkin pidempi ruokapöytä, jonne paikan varanneet saivat osallistua piknikille ja Konttiaukiolla on pidetty konsertteja ja leffailtoja. Pian myös Kansalaistorilla on ulkoilmaleffanäytös.

Helsinki

Vaasankatua kokeillaan kävelykatuna ja siellä on ollut kirppiskin. Kallion puistoissa on pidetty myös kirpputoreja. Kallio kukki keväällä ja Karhupuiston kioskilla pidettiin Drag Queen-kilpailut.

Musiikkitalon edusta on alkanut kuhista skeittareista ja yleisistä hengaajista. Kaisaniemen puistossa on kuunneltu ilmaisia konsertteja ja Teurastamo on ruoan lisäksi tarjonnut lounasjoogaa. Lounaalla on voinut mennä perjantaisin myös lounasdiskoon esimerkiksi Adam’s-klubille ja tulevana torstaina ruokaillaan ympäri kaupunkia Helsingin taivaan alla.

Olen löytänyt Liberten sunnuntai-jamit sekä hauskoja brunssipaikkoja ympäri kaupunkia. We Love Helsinki-porukka on järjestänyt viime vuosina hauskoja tapahtumia vesisodasta vanhan ajan tansseihin ja Mbarissa lähinnä vanhaa Suomi-iskelmää soittaviin, maanantaisin ihmisiä pöydillä tanssittaviin Iskelmäkesiin.

Säännöt rajoittavat Helsingin kehittymistä

Silti, vaikka olenkin rakastunut tähän kaupunkiin, on olemassa monta muttaa. Kaupungin säännöt ja byrokratia. Säännöt, joissa ei tunnu olevan joustovaraa. Säännot, jotka rajoittavat myös niitä vastuullisia, hyväntahtoisia kaupunkilaisia aivan liikaa. Säännöt, joissa ei tehdä poikkeuksia ilman monen kuukauden tai jopa vuoden paperisotaa.

Koko kansaa ilahduttanut Sompasauna purettiin alkuun Kalasatamasta, koska se ei sopinut ympäristöön ja erikoislupia ei voida antaa yksittäisille rakennuksille. Miksi sitten esimerkiksi Vuosaareen saa rakentaa tornitalon, joka näkyy lähes kaikkialta, jopa metsien lenkkireiteiltä? Sopiiko tämä rakennus sitten ympäristöön?

Silti, vaikka olenkin rakastunut tähän kaupunkiin, on olemassa monta muttaa.

Kahvila Tyyni Töölönlahdella sai viime vuonna melkein lähtöpassit, koska joku johto taisi kulkea vaarallisesti ohikulkijoiden kulkureitin läpi. Joku olisi voinut vaikka kompastua siihen.

Helsinki

Kahvila-auto sai taistella lupien kanssa ja loppujen lopuksi tämä ihana idea hieman kuihtui, koska se sijoitettiin kaikkien muiden kahviloiden viereen. Eikö olisi mahtavaa, että kahvila-auto saisi parkkeerata juuri sinne, missä sille sinä päivänä olisi tarvetta?

Vaikka graffiteillle on tullut uusia maalausseiniä, katukuvaa niillä ei edelleenkään piristetä, ei edes tilaustöillä. Muutaman helmen olen tosi kaupungista jo bongannut. Hyvä niin! Berliinissä esimerkiksi kukkakauppias saa maalauttaa oman liikkeensä etuseinät vaikkapa kukkamaalauksilla ja lastentarhat ovat lähes poikkeuksetta hauskan värikkäitä.

Terassit menevät Helsingissä kiinni ennen Järvenpään terasseja, vaikka tämä on pääkaupunki! Alkoholi haluttaisiin kokonaan Alkoon, vaikka jopa Kööpenhaminassa, joka on myös Skandinaviaa, se on aina ja kaikkialla saatavilla. Tästäkin huolimatta Kööpenhaminassa on vähemmän ongelmia alkoholin kanssa. Ehkäpä juuri siksi, että pilkun lähestyessä baarikansan ei tarvitse juoda kaksin käsin sen pelossa, että tuota humalluttavaa ainetta ei pian enää ole saatavilla.

Alppipuistossa ilahduin, kun huomasin taitavan tulitaiteilijan aloittavan asvalttikentällä tulishow:n. Tämä show keskeytettiin minuutin kuluessa, koska se kielletään järjestyssäännöissä. Miksi? Tämä tulitaiteilija ei ollut humalassa ja hän olisi vain ilahduttanut ihmisiä esityksellään.

Viime maanantaina näytin ruotsalaiselle ystävälleni Helsinkiä ja päädyimme jo legendaariseksi muodostuneelle Mbarin terassille ja siellä We Love Helsingin järkkäämään Iskelmäkesä-tapahtumaan. Edellisellä kerralla muistan ihmisten tanssineen pöydilllä ja pitävän hauskaa.

Nyt ihmettelin musiikin hiljaisuutta. Sanoin ystävälleni, että kohta nämä bileet luultavasti alkavat ja ne lupaamani pöytätanssishow:t käynnistyvät. Näin ei käynyt. Tiedustelin asiaa ja syy hiljaiseen ja jopa taustamusiikilta vaikuttavaan musiikin soittoon ovat säännöt. Hotelleista on tullut valituksia ja Helsingin kaupungin melkoisen joustamattomien järjestyssääntöjen mukaan terassien raja äänenvoimakkuudelle on alhainen 85db.

Helsinkiä verrataan jopa Berliiniin ja New Yorkiin.

Vaikka en kaipaakaan juttelua mahdottomaksi tekevää luukutusta, tuollainen äänenvoimakkuus ei saa ihmisiä heittäytymään musiikin rytmien vietäväksi, koska rytmiä hädin tuskin kuulee eturiviä pidemmälle. Tästä syystä Iskelmäkesä-tapahtuma lopettaa ihmisten tanssittamisen ainakin Mbarin terassilla ja etsiikin nyt uutta tapahtumapaikkaa. Toivotaan, että sellainen löytyy.

Turhauttaa tuollainen joustamattomuus ja hyväntahtoisen hauskanpidon liika rajoittaminen. Eikö tässä maassa muka saa pitää hauskaa?

Helsinki

Helsinki, Berliini ja New York

Vielä jonkin aikaa sitten lukemassani jutussa Helsinki listattiin yhdeksi maailman tylsimmistä kaupungeista, mutta nyt kaupunkimme on noussut monissa artikkeleissa otsikoihin. Helsinkiä verrataan jopa Berliiniin ja New Yorkiin.

Tuota vertausta en kyllä aivan allekirjoita, mutta kaupungissamme on niin paljon potentiaalia. Juttuni pointti ei todellakaan ole pelkästään kritisoida Helsinkiä (sanoinhan, että olen taas rakastunut tähän kaupunkiin), vaan pikemminkin kehittää tätä jo hyvällä alulla olevaa asiaa. Voimme saada tästä kaupungista oikeastikin Berliiniä tai New Yorkia muistuttavan paikan, jos siihen annetaan nykyistä vapaammat kädet. Osaamista ja ideoita kyllä riittää!

Helsingistä on jo lähtenyt liikkeelle Ravintolapäivä ja Siivouspäivä ja jopa konttiin on saatu perustaa kahvila ja lauantaina Kallion Kolmannen Linjan valtasi mahtava tapahtuma, Kallio Block Party. Wow, pointsit kotiin tuon tapahtuman järkkääjille, esiintyjille ja kaikille mukana olleille sekä hyvää fiilistä luoneille!

Sähkökaappeihin on ilmestynyt taideteoksia ja pyörätiet ovat alkaneet kehittyä. Baana on avattu kevyelle liikenteelle, mutta sielläkin ongelmia aiheutti skeittaus ja sen aiheuttama melu. Vai niin.

Se Helsinki, jossa haluamme asua antaa tilaa luovuudelle ja mielikuvitukselle. Täällä on koko ajan enemmän maailman metropoleista vaikutteita saaneita urbaaneja ihmisiä, jotka haluavat saada elää ja hengittää vapaasti, ilman luovuuden tappamista ja hauskanpidon turhaa rajoittamista!

Helsingistä on jo lähtenyt liikkeelle Ravintolapäivä ja Siivouspäivä ja jopa konttiin on saatu perustaa kahvila.

Eikö säännöissä voisi joustaa hieman edes kesällä, joka on kuitenkin ruhtinaalliset kolme kuukautta 12:sta? Turha ehdottomuus on ajanut monta luovaa ihmistä sinne Berliiniin, Amsterdamiin ja Kööpenhaminaan. Nämäkin ihmiset olisivat voineet saada täällä aikaan jotain entistäkin mahtavampaa, ellei byrokratia ja säännöt olisi rajoittaneet liikaa.

Eiköhän siis kaikki pistetä kortemme kekoon ja tueta positiista vibaa sekä eläväistä kaupunkikulttuuria! Meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä tästä kaupungista sellainen, jonne myös minä levottomana sieluna saattaisin vielä joskus haluta jäädä, ainakin kesällä. Antakaa meidän siis rakastaa tätä kaupunkia ilman turhia sääntöjä.

We do love Helsinki.

EDIT: Vuonna 2018 tilanne on jo toinen ja suunta on oikea. Moni kritisoimani asia on muuttunut parempaan suuntaan, eikös vain?


♥  Kiinnostavatko vinkkini Helsinkiin? Tutustu niihin täällä!  ♥

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate