Talveenkin ihastunut tropiikin lapsi

Taivaalta sataa hilehippusina kimmeltävää lunta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Olen pukenut parhaat talvivaatteeni päälle, ainakin kaikki lämpimimpäni. Olen ihastunut, olen totaalisen ihastunut. Olen ihastunut tähän talveen.

Ihastuin oikeaan talven ihmemaahan niin paljon, että päätin ystävystyä sen kanssa perin pohjin, oikein kunnolla. Ehkä viimeinkin on sen aika, olenhan viime vuodet paennut näitä tutustumisen hetkiä mahdollisimman usein ja mahdollisimman kauas. Päätin viedä tutustumisen niin pitkälle, että vaihdoin lennosta tropiikin matkani Lapin lumoon ja suuntaan huomenna Inariin kokonaiseksi viikoksi, keskelle talven kauneimpia ja taianomaisimpia maisemia.

Jopa Helsingin talvi on onnistunut viemään jalat altani. Viime viikonloppu sai minussa piilotelleen talvi-ihmisen hykertelemään onnesta. Vietin yli puolet päivien valoisasta ajasta ulkoilmassa. Laskin mäkeä, potkin kelkkaa, kävelin jäällä ja uin avannossa. Tein näitä yksin ja seurassa. Ettei mitään jäisi puuttumaan runollisesta viikonlopustani, makoilin myös jäällä selälläni, tähtitaivasta ihaillen. Hihhuli mikä hihhuli, mutta hyvä niin.

Oletteko te jo päässeet talven lumon makuun? Nyt, jos koskaan, on tilaisuus heittäytyä talvi-ihastuksen syliin. Se voi käydä myös sinulle, jos ikuisen tropiikin lapsenkin sydän on viimein sulanut.

 

1 Comment

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate