Kotikoloni ennen ja nyt – tässä on urbaani viidakkohuoneeni

Koti, onko sillä edes niin väliä? On sillä. Koti on paikka, jonne palaan matkojeni jälkeen lataamaan akkuja ja jossa tätä nykyä viihdyn levottomia teinivuosia huomattavasti levollisemmin ja paremmin. Nykyinen kotini, kuten joku teistä ehkä muistaa, on kaunis huvila. Olen onnekas saadessani elää meren äärellä, huvilan emäntänä ja silti urbaanin kaupungin sykkeen lähellä. Jaettu kommuunikoti mahdollistaa muutokset oman kodin seinien sisällä ja muutoksia tämä syksy toikin tullessaan. Muutto entistä paljon pienempään huoneeseen, ja periaatteessa yksin, tuntui alkuun vaikealta. Sitten aloin nähdä siinä potentiaalia ja päätin tehdä tilanteesta niin hyvän kuin mahdollista. Päätin tehdä pienestä ja tunkkaisesta kellarihuoneesta visuaalista silmääni miellyttävän kotikolon, oman urbaanin viidakkoni. https://flic.kr/p/YpmdFF https://flic.kr/p/XNfBVU Muutos vaati työtä. Se vaati…

Vain aavistus sen tietänee

Istun alas, laitan rauhoittavan musiikin soimaan. Raavin jaloissa olevia hyttysenpistoja, Lapin tuliaisia. Hörpin yrttiteetä ja huokaan syvään. On tullut muutoksen aika, muutoksen tuulet puhaltavat − olen siihen valmis tai en. Vielä viikko sitten ajattelin tulevaa muutosta tilaisuutena ja piristävänäkin vaihteluna. Revin kotini kellarihuoneen seinälevyjä ja raivasin itselleni tilaa pieneen huoneeseen, uuteen huoneeseeni. Edessä on vielä katon hiontaa, seinien maalausta ja siivousta ennen kuin voin siirtää tavarani yläkerrasta alakertaan, muuttaa oman kommuunikotini sisällä. Aloittaa alusta. Järjestelen isoa ja valoisaa huonettani, huonettamme. Tästä huoneesta, tarkemmin kahdesta huoneesta, vaihdan paljon pienempään ja teen sen yksin. Espanjalainen ei tule olemaan kuvioissa ainakaan viikonloppuja enempää seuraavaan vuoteen. Suoraan sanottuna en tiedä, kuinka pitkään hän tulee…

eräopas

Tuleva eräopas ja inttityttöystävä etäsuhteessa

Tänään hän lähtee koulutielleen kuin ekaluokkalainen. Hän on pakannut laukkunsa paljon etukäteen, intoa täynnä. Koulu ei ole lähikoulu, eikä sinne kävellä, kiltisti suojateiden eteen pysähdellen. Tähän kouluun mennään enemmänkin kuin armeijaan, johon tätä rankkaa koulua vertaan monin tavoin. Jopa aseet kuuluvat pakoliseen osuuteen, metsästyskurssin kautta. Metsäänkin joudutaan, viikoksi aivan yksinkin. Tässä koulussa nukutaan viikot, kotiin päästään viikonlopuksi. Edes joka viikonloppu ei välttämättä pääse kotiin, joskus viikonloppuisin seikkaillaan metsissä. Kouluviikon aikana nukutaan koulun asuntolassa, muiden oppilaiden kanssa. Tuleva kansainvälinen eräoppaani, espanjalaiseni, lähtee tänään kohti Tampereen seutua. Hän köröttelee tälläkin kertaa vasta toisella kerralla katsastuksesta läpimenneellä Oskari-matkailuautolla koulua kohti, jännitys rinnassaan. Mitä tämä tarkoittaa minulle? Entäs meille? Tämä tarkoittaa etäsuhdetta. Minusta tulee…

koti

Seikkailijatar heikoilla jäillä – Crocsit jalassa kotona

Koti, tämä koti on rosoisuudessaan oikeastaan liiankin täydellinen. En haluaisi olla juuri nyt missään muualla. En edes Berliinissä. En haluaisi olla kenenkään muun kanssa, en millään muulla tavalla. Tässä on hyvä, tässä näin on täydellistä. Kulunut viikonloppu on hyvä esimerkki kauniista arjesta ja harvinaisesta seesteisyyden tunteesta. Termi fomo eli fear of missing out loisti poissaolollaan, enkä olisi halunnut olla edes Sideways-festivaaleilla. Mitä ihmettä urbaanille minälleni on tapahtunut, joko pitäisi huolestua? Elän vaarallisilla vesillä, seikkailjattaren elämän heikoilla jäillä. Suurin uhka ja vaaratilanteen aiheuttaja on tämä liiankin mukava koti. Tässä kodissa viihdyn, täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Se vaati vaatimattomasti vain kodin meren rannalla, joka tuli virallisesti elämääni noin vuosi sitten. Pieneen…

aitienpaiva

Äiti, joka nauttii koruttomasta arjestakin

Tänään on äitienpäivä. Yritin muistaa ulkoa jonkun niistä runoista, jonka olen Leena-äidilleni lapsena rustannut. En enää muista, joten kirjoitan uuden raapustuksen ylistykseksi äidilleni, maailman parhaalle äidille. Minun äitini, Leena, on aivan tavallinen äiti − hyvällä tavalla. Hän on vähään tyytyväinen ja hetket jumppalaitteiden äärellä työpäivän jälkeen, Kauniita ja rohkeita sekä Emmerdalea katsoen, ovat arjen luksusta. Minun äitini nauttii arjesta, hän ei etsi suureellisia elämyksiä. Hän eroaa tässä asiassa itsestäni suuresti, mistä lie on oma seikkailugeenini minuun tullut, koska isänikin saa enemmän turvaa tavallisesta arjesta ja rutiineista. Äitini on aina ollut ihanteellinen äiti. Lapsuudessani äiti tuli aina katsomaan minun ja sisareni jalkapallopelejä, aina kannusti kentän vierellä jännittäen. Hän kannusti ja kannustaa edelleenkin…

Kurkistus Urban Jungle -kotiini

Koti on turvapaikka. Se on paikka, jonne on helppoa palata matkan jälkeen suunnittelemaan uusia matkoja. Lily-kissa on aina mieluisin kotona odottava tyyppi. Karvaisen ystävän lisäksi jaan kotini neljän muun ihmisen kanssa, joista yksi on toinen karvainen kaveri eli espanjalaiseni. Pitkästä aikaa koti tuntuu kodilta, eikä tästä talosta ole niin suurta tarvetta aina päästä pois. Tässä kodissa viihdyn, näiden ihmisten kanssa. Kotikaverit ovat vaihtuneet vuoden aikana jo useaan otteeseen, mutta nyt kasassa on hieno tiimi. On muusikkoa, valokuvaajaa ja kokkia. Kaikkia meitä yhdistää intohimo matkustamiseen ja se saattaa näkyä jaetun kodin sisustuksessa, etenkin minun ja espanjalaisen huoneessa.

helsinki talvella

Hyytävän kaunis Helsinki

Kävelen pitkin hyistä tuulitunnelia. Silmät vuotavat, nenä vuotaa ja sormia paleltaa. Tuntuu melkein, että joku ruumiini ulokkeista saattaisi tipahtaa maahan hetkellä millä hyvänsä, enkä silti tuntisi mitään. Olen tunnoton. Pakkanen on sietokyvylleni jo liiankin pureva. Tammikuusta Helsingissä tuli kuin tulikin sellainen laulujen pakkaskuu. En myöskään osaa pukeutua talveen oikein, en edelleenkään. En sentään kävele kaupungilla nilkat paljaana, kuten suuri osa teineistä. Olen jo mukavuudenhaluisempi, mutten silti osaa tätä hommaa. En koe kuuluvani tällaiseen pakkasen paukkeeseen. Kuinka kukaan voisikaan kuulua? Paukkupakkasesta huolimatta yritän virittää mieleni positiiviseen vireeseen. Nyt talvi tuntuu talvelta, eikä loppumattomalta marraskuulta. Maisema on saanut valkoisen asun ja kaupunki näyttää puhtaalta ja kauniilta. Pimeys ei ole enää yhtä pimeää.…

Kun hän tulee, toivota hänet tervetulleeksi

Raketit paukkuvat ulkona, mutta olen sulkenut silmäni. Ulkopuolinen maailma on olemassa, mutta olen nyt omassa maailmassani. Hymyilyttää. Keskityn hengittämiseen liian ihanan kotini tunnelmallisimmassa tilassa, ystävien ja uusien ystävien ympäröimänä. Kynttilät palavat ja eräs meistä on juuri lukenut otteen kirjasta Zen ja rakastamisen taito. Hänen pehmeä äänensä lausui sanat: ”Kun hän tulee, toivota hänet tervetulleeksi. Kun hän lähtee, anna hänen mennä”. Uusi vuosi, uuden alku ja vanhasta vuodesta luopuminen. Vietin sen kolmatta kertaa kaikessa rauhassa, hyvän olon ympäröimänä. Kolme vuotta sitten järjestin berliiniläisen ystäväni kanssa itselleni pienen hyvinvoinnin retriitin Inkoossa. Vaihdoin vuoden toiseen tuolloin ensimmäistä kertaa kovin erilaisissa tunnelmissa, meditoiden itseni seuraavaan vuoteen. Viime vuonna tein samoin, kun nautin hiljaisuuden kauneudesta…

Hyggeilyn joulu

Joulun pyhät eivät oikeastaan koskaan ole olleet omaa matkailuaikaani. Olen viettänyt kaksi joulua Minnesotassa vaihto-oppilasperheeni luona, mutta muuten jouluni juhlitaan aina Keski-Suomessa. Välttelen aina suurimpien sesonkien aikaan matkustamista, mutta muutenkin joulu on juhla, jonka haluankin omistaa perheelleni ja yhdessäololle. Tämä joulu oli rutiineista erilainen monin tavoin. Tätä joulua emme viettäneet Keski-Suomessa, emmekä käyneet jo lapsuudestani tutussa ruokakaupassa ruokaostoksilla. Tänä jouluna meillä oli tilaisuus juhlia juhlapyhiä meidän huvilalla, minun ja espanjalaisen kommuunikodissa. Kämppikset olivat omlla teillään ja talo oli vapaata riistaa. Tänä vuonna pistin äidin, isän, sisareni, äidin miesystävän sekä siskon poikaystävän seikkailemaan. Heidät oli kutsuttu tänne meille. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni olla joulun hengetär omassa kodissani. Sain hääräillä ja koristaa…

Harmonista oloa lumisateisessa Helsingissä

Levoton mieli valtaa minut aina tasaisin väliajoin. Sen kanssa on vain opittava elämään, se vie eteenpäin. Jos mieleni rauhoittuisi täysin, lakkaisin ehkä tutkimisen. Sitä en halua. Haluan elää maailmassa, joka on jatkuvaa tutkimusmatkailua sekä omaan mieleen että ympäröivään maailmaan. Vielä maanantaina kirosin talvea. Kirosin itsekseni tarpoessani liukkaassa lumisohjossa, rännän tupruttaen märkinä rätteinä tuulen avittamana jokaisesta ilmansuunnasta samaan aikaan. Nyt sunnuntaina vietin monta hetkeä ikkunan edessä, nauttien lumihiutaleiden leikistä ilmassa. Tästä taidan tykätä, tällainen talvi on minua varten. Vietin viikonlopun kokonaisuudessaan kotona. En paennut kylmää ja pakkasta Senegalin rytmeihin, kuten tein viime viikonloppuna. Nyt nautin rauhoittumisesta, siemaillen vuorotellen punaviiniä ja teetä. Kuuntelin tunnelmointimusiikkia ja rakensin kotia, omaa pientä (oikeastaan aika suurta)…

Kun koti on liian ihana

Kävin juuri siivoamassa Kumpulan yksiön viimeisetkin sotkuni. Elämäni on siirtynyt uuteen paikkaan, toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Kyllä te tiedätte, olen liikkuvaista ja levotonta sorttia. On jännä juttu, miten mieli toimii. Kun joku asia on päättymässä, ainakin itse alan haluta sen päättymistä, vaikka aiemmin olisin pitänyt kyseisestä asiasta. Vielä hetki sitten ajattelin kaipaavani Kumpulaa pitkän aikaa muuton jälkeen, nyt sen viereisen tien melusaaste tuntuikin häiritsevältä ja koin iloa, etten enää joudu kuuntelemaan sitä. Kaikkeen todellakin tottuu ja kaikkeen siedättyy. Ihmismieli on kumma juttu. Nyt kotini on hiljaisella asuinalueella, lähellä luontoa. Meitä asuu tässä huoneistossa kaksi miestä, kolme naista ja yksi kissa. Tämä on kommuuni. Tässä kommuunissa on paljon tilaa, kommuuni on rauhallinen…

Kumpula

Hetken kesti Kumpulaa

Kävelen pitkin Limingantietä. Puiset omakotitalot ja pienkerrostalot ovat suloisia, niiden pihat näyttävät onnellisten ihmisten pihoilta. Värikkäät maalipinnat taloissa ja omenapuut talojen ympäristössä luovat oivan satumaiseman ja lintukoto on valmis. Käännyn Intiankadulle ja mietin, miten hauska sattuma onkaan, että maailmanmatkaaja on päätynyt asumaan alueelle, jossa pääsee päivittäin kävelemään pitkin Sumatrantietä ja Intiankatua. Maailma on tullut luokseni tänne Helsinkiin. Olen vahvasti sitä mieltä, että Kumpula on Helsingin kotoisin asuinalue. Kumpulan rinnalle nostan myös Käpylän, Toukolan ja Puu-Vallilan. Puutaloalueissa on sielua, jota ei uusissa ja kolkoissa asuinaluiessa ole. Ei ainakaan vielä. Oma piha, vaaleansininen puutalo ja yhteisöllinen miljöö. Lintujen viserrys ja puissa loikkivat oravat. Yksi pieni kauppa ja sen aurinkoinen myyjä, yksi R-kioski…

matkablogi urbaani viidakkoseikkailijatar

Yksiöstä huvilaan, sinkusta avovaimoksi

Vuosi sitten istuin pienessä yksiössäni Helsingin Kallion ytimessä. 22 neliömetriöinen sinkkukoppi (okei, olin puolisen vuotta aiemmin tavannut espanjalaiseni) urbaanilla kattonäkymällä oli alkanut tökkiä jo todella pahasti. Halusin nähdä ikkunasta edes vähän vihreää, tuntea luonnon kodissani. Kallio ja luonto kuuluvat yhtä huonosti yhteen kuin Suomen talvi ja valo. Silti olin päättänyt sinnitellä kodissani, se toimi hyvänä tukikohtana seikkailuilleni. Sitten tuli se puhelinsoitto, joka vastasi salaisiin toiveisiini. Sisareni oli muuttamassa pois Kumpulan asunnosta, herttaisesta puutalosta. Kumpula, sehän on Helsingin sympaattisin alue söpöine puutaloineen, kaikessa upeassa yhteisöllisyydessään. Todellakin, halusin muuttaa Kumpulaan. Kuka olisi arvannut, että minusta tuleekin merenrantahuvilan emäntä? Kippis sille! Sen tein ja Kumpulassa oli hyvä olla. Oli yhteinen piha ja linnut…

Kuusi inspiroivaa blogia sadepäivän iloksi

Ulkona sataa, taas. Jos kylmästä ja koleasta kelistä pitäisi jotain hyvää repäistä, olkoon se tilaisuus vain olla. Se on myös tilaisuus lukea kirjaa, katsoa elokuvia, syödä jäätelöä tai vaikka selailla kiinnostavia blogeja. Parhaimmillaan blogi herättää tunteita. Se inspiroi tekemään ja ajattelemaan, jopa muuttamaan omaa tapaa olla ja elää. Hyvä kirjoittaja saa haluamaan lisää, lisää ja ehkä vieläkin vähän lisää. Myönnän, olen huono blogien lukija. Syyksi pistän liian aktiivisen elämän ja sen aktiivisen elon taltioinnin omaan blogiini. Silloin kun kuitenkin päädyn selailemaan jonkun toisen bloggajan sielunmaisemaa, hakeudun yleensä minussa tunteita herättävien blogien pariin. En halua tiukkoja faktoja tai matkaoppaita, haluan tunnetta, sielua, haavoittuvuutta ja iloakin. Haluan blogikirjoitusten koskettavan jollakin tasolla. Nyt…

Marokko-tyylinen sisustus

Sisusta koti Marokolla

Home is not a place, it’s a feeling. Muutan viikonloppuna. Muuton kynnyksellä sisustusasiat ovat taas nostaneet päätään ajatusvirtani syövereistä. Pitkästä aikaa olen kiinnostunut laittamaan kotini uuteen uskoon ja tekemään tulevasta asunnostani juuri minun kodiltani näyttävän, matkailijan kodin. Maailmalta on mukaani tarttunut myös kasa sisustusideoita: Balin puukalusteet, Turkin mausteiset värit sekä tunnelmalliset lamput ja Suomen metsien luonnonmateriaalit. Tällä hetkellä minua inspiroi kuitenkin kaikkein eniten Marokko. Tuhannen ja yhden yön tarinat ja orientaalinen tyyli. Mausteiset värit, pastellivärit, istuintyynyt, koristeelliset ovet, hauskat muodot, värikkäät laatat ja se sopiva rosoisuus. Matkakohteistani poimimistani elementeistä haluan rakentaa uuden kotikoloni, jossa voin sitten syksyn sateisina iltoina suunnitella tukevia matkoja, villasukat jalassa ja teekupponen kädessä. Koti – kyllähän…