Palermo

Rappioromanttinen Palermo

Sisilian pääkaupunki, Palermo, on paljon muutakin kuin elämää Kummisedän kulisseissa. Palermo on yhdistelmä vanhaa ja uutta, ränsistynyttä ja uudenkoreaa. Se on myös yhdistelmä rantaelämää, vuoristoa sekä kaupungin vilinää. Skootteri kurvaa ohitse töötäten, nainen nostaa korilla hedelmiä yläkerran asuntoonsa, vanha mies huutaa kovaäänisesti parvekkeelta naapurilleen, ambulanssi kiitää ohitse, kadunkulmassa roikkuu kymmenisen nyljettyä vasikkaa, vuoret kohoavat joka suunnasta ja ilmassa tuoksuu valkosipuli. Sisilian suurin kaupunki ja eteläisen Italian keskus, Palermo, tarjoaa jokaiselle kaupunkilomalaiselle jotakin. Kaupunki sykkii elämää: ihmiset ovat kovaäänisiä, liikenne pauhaa yötä päivää, jokaisessa kadunkulmassa tapahtuu jotakin, parvekkeilta roikkuu pyykkejä ja kaduilla kulkiessa joutuu väistellä vuorotellen koiranjätöksiä, roskalaatikoita ja autoja. Palermossa jo neljä kertaa Olen käynyt Palermossa nyt neljä kertaa. Toisella…

Palermon graffitein koristellut kujat

Arvatkaas, mikä oli Palermon matkani kiinnostavin osuus? Ei, se ei ollut ruoka tai kulttuuri. Se oli katutaide. Kyllähän sekin jollakin tavoin kulttuurin saralle menee, hieman urbaanimman ja vaihtoehtoisemman kulttuurin saralle tosin. Palermon tarjonta katutaiteen saralla oli todella kiitettävä ja yllätyksellinen. Kävelin kaupungilla ristiin rastiin, samoilin sinne ja tänne. Pitkien samoilujeni ansiosta taisin löytää kaikki kaupungit merkittävimmät ja näyttävimmät katutaiteilijoiden taidonnäytteet – ja niitä on paljon! Eniten mieleeni jäi upean rosoinen Borgo Vecchion alue, jonne on muutama vuosi sitten tehty ilmeennosto katutaiteen keinoin. Joukkorahoituksella toteutettu projekti laittoi osan köyhemmän kaupunginosan koululaisista värittämään ja elävöittämään kotikulmiaan tunnettujen graffitiartistien opastuksella. Upea projekti, tällaista Suomeenkin! Toinen kiinnostava projekti löytyi Ibis-hotellin parkkipaikalta. Parkkipaikka oli herätetty…

urbaani löytöretkeily

Vuorenrinteen hylätyt huvilat Sisiliassa

Tiedättekö, että maailmassa, jossa moni elää ilman kotia, on samaan aikaan todella monta hotellihuonetta tyhjillään? Tyhjillään on myös lukuisia taloja ja myös kokonaisia kyliä. Yksi tällainen hylätty kylä tuli tielleni juuri päättyneellä Sisilian matkallani. Palermon kaupungin ulkopuolella sijaitsee vuorenrinne, joka näyttää asutulta. Tarkemmin katsottuna asunnot ovat ränsistyneitä ja jotkut niistä graffitein koristeltuja. Kuvitelkaa, kokonainen vuorenrinne täynnä toinen toistaan kauniimpia kesähuviloita merinäkoalalla – kaikki tyhjillään! Nämä talot on ilmeisesti rakennettu ilman lupaa, eikä niissä saa asua. Talojen ikkunat on rikottu ja terassit huutavat tyhjyyttään. Asukkaista tyhjentynyt vuorenrinne taloineen on viehättävä näky. Olisin voinut vallata minkä tahansa noista taloista, ne ovat kaikki upeita. Samaan aikaan paikka on myös pelottava ja jännittävä. Uskaltauduin…

Postikortti Palermosta: Lomaa kaupunkilomasta

Terveiset Palermosta! Aurinko alkaa jo laskea Sisiliassa vuorten taakse. Silti tämä hetki Palermossa ei ole hiljaisesta kuullutkaan. Tämä kaupunki ei taida edes tietää, mitä hiljainen tarkoittaa. Hakeuduin meren äärelle, että pääsisin edes hetkeksi kauas moottoreiden hurinasta ja tööttäilystä. Se käy aika raskaaksi – jatkuva melusaaste nimittäin. Skootteri siellä, skootteri täällä, ambulanssi kiitää ohitse, autot tööttäilevät ja jopa ihmiset puhuvat lähes huutaen. Ette usko, kun kerron miten tämän hetken hiljaisuuden etsinnän kanssa kävi. Saavuin satamaan, jossa olin saanut eilen hieman hengähtää hektiseltä kaupungilta. Aamusta iltaan kaupungilla samoilu kun käy välillä raskaaksi ja välillä kaupunkilomaltakin tarvitsee lomaa. Täältä satamasta tiesin löytäväni edes hieman rauhaa, hiljaisia aukioitakaan kun tässä kaupungissa ei tunnu olevan.…

Tilanneraportti matkalta

Lentokone lentää jossakin Dolomiittien yllä. Ympärillä kuuluu kovaa keskustelua italiaksi. Se ei haittaa, sillä italian kieli on karkkia kuuloaistille. Istun kahden vanhemman miehen välissä. Toinen vetää sikeitä makoisasti, toinen opiskelee jotakin Parkinsonin taudista. Edessäni on punaviinimuki. Pitäähän Italian matka aloittaa jo koneessa nautiskelulla. Viereisen penkkirivin amerikkalainen hienostorouva timanttikoruineen juo jo toista kupillista. Näin hänet myös Berliinin lentokentällä, josta lentomme lähti. Hän suuteli kiihkeästi pitkän, vanhemman miehen kanssa. Mies jäi Berliiniin suremaan, nyt blondi nainen jututtaa tuttavallisesti vierustoveriaan. Takaa kuuluu kuorsausta. Nukkuva vierustoverini heräsi ja alkoi tutustua artikkeliin lentävistä lautasista. Minä näpyttelen. Ja siemailen. Ja taas näpyttelen. Nyt on aikaa näpytellä ja ajatus juoksee juoksemistaan. Lentokoneen täytyy olla minulle luova ympäristö,…

Kohtaamme taas, Sisilia

Sisilia, kohtaamme taas. Kohtaamme jo neljättä kertaa. Yhteensä olen viettänyt luonasi aikaa jo ainakin kuukauden päivät. Olen kierrellyt ja kaarrellut luonasi auton kyydissä ja skootterin tarakalla. Olen jopa istunut sinua ympäröivän meren syleilyssä, purjeveneen kyydissä. Olen tallustanut antiikinaikaisten raunioidesi keskellä. Olen nähnyt mandariinipuidesi loiston ja kuullut palmujesi havinan tuulessa. Olen nähnyt turkoosin vetesi ja vedessä uiskentelevat meduusat. Myös kaupunkiesi rappioromanttisen ulkomuodon muistan, samoin luontosi karun kauneuden. Olen jopa tehnyt töitä luonasi, hiuksia pesten ja kampaillen. Olen selvinnyt luonasi ilman, että puhumme samaa kieltä. Olen tutustunut maasi naisten kauneusrutiineihin ja oppinut, että he panostavat ulkonäköönsä jopa pesettämällä hiukset kampaajalla usean kerran viikossa. He myös pukeutuvat töihin usein tyylikkäämmin kuin monet suomalaiset…

sohvasurffaus italia

Sohvasurffausta parhaimmillaan

Kun ajattelet sohvasurffausta, ajattelet luultavasti pieniä opiskelijabokseja ja sohvalla nukkumista. Sohvasurffaus voi kuitenkin olla paljon muutakin, kuten oli niin sanottu sohvasurffaukseni pienessä pohjois-italialaisessa Vicenzan kylässä. Oikeastaan tämä surffaus ei mennyt sohvasurffauksen piikkiin, ehkei se ollut lähelläkään sitä. Olin nimittäin vuorostani majoittumassa luonani muutamaa kuukautta aiemmin majoittuneen italialaisen sohvasurffaajan luona; sohvasurffaajan, josta tuli ystäväni jo ensimmäisenä päivänä. Kun saavuin Italiaan, en odottanut majoittuvani sohvasurffaajan tai vieraan roolissa kokonaan omassa talon siivessä. Niin siinä kuitenkin kävi ja minua varten kauniiksi laitettu vierasasunto oli lähes kolminkertainen verrattuna omaan kotiini. Oli takka ja kaikki. Oli italialainen äiti, joka kokkaili minulle lounaspastoja ja toi aamukahvia. Oli sanaakaan englantia puhumaton isoäiti, jolle kuitenkin onnistuin päivittäin muutaman…

como-järvi

Como-järven vuoristomajakka ja vuoristomaisemat

Como-järvelle reissaavien kannattaa ehdottomasti nousta järven pinnan yläpuolelle, aina vuoristoon asti. Funicular-hissi kuljettaa muutamalla eurolla sellaisiin maisemiin, jotka saavat jokaisen haukkomaan henkeään ja pakahtumaan maailman maisemien kauneudesta. Hissikyydin jälkeen jatkoin matkaa Volta-majakalle osoittavien tienviittojen suuntaan. Jos vuoristossa on majakka, se on pakko nähdä. Tämä majakka taitaa kaiken lisäksi olla ainoa laatuaan. Korkealla vuoristossa sijaitseva pien majakka ympäröivine näköalapaikkoineen on kokemisen arvoinen. Paikan päällä oli lisäkseni vain yksi ihminen. Hän oli majakkaa vartioiva vanha italialaismies, joka ei puhunut englantia, mutta joka viittoili minulle ja selitti jotakin italiaksi. Ymmärsin, että hän halusi räpsäistä minusta pari kuvaa kamerallani. Hän myös vei minut katsomaan majakkaa sisältäpäin. Sympaattinen tapaus tuo vanha mies. Istuskelin näköalapaikalla ja…

comojärvi

Ensikosketus Como-järveen

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin ennen huikean Marokon reissun kimppuun käymistä. Muistellaan helmi- maaliskuista Italian reissuani ja mennään seikkailuissa takaisin Pohjois-Italiaan ja siellä tarkemmin kuvankauniille Como-järvelle. Osasyynä näiden tulevien Como-juttujen julkaisuun on Kaukokaipuu-blogin Nella, joka matkaa kyseiselle seudulle ihan pian. Noh, ehkä nämä jutut on muutenkin aika jo jakaa teidän kanssanne, onhan tuostakin reissusta jo hetki vierähtänyt. Como ei virallisesti kuulunut Italian reissuni suunnitelmaan. Minä enemmänkin vain päädyin sinne. Oikeastaan koko Italia ei alunperin kuulunut suunnitelmaani. Sen piti olla vain paikka, jossa vaihdan konetta ja jatkan matkaani kohti Abu Dhabia. Toisin kuitenkin kävi. Päätin jossain vaiheessa tehdä välistopin Italiaan ja tämä välistoppi sai minut jättämään koko Abu Dhabin välistä. Alkuun välistoppiin…

Hylätty talo Italiassa

Kuka olisi uskonut, että Italiasta löytyy yllättävän paljon kauniita ja hylättyjä taloja? Niin se vain on ja etenkin pienissä kylissä tuntui olevan monia tyhjillään olevia maatiloja ja omakotitaloja. Pakkohan edes jotakin niistä oli päästä vähän tutkimaan. Tämä kohde löytyi pienestä kylästä, Pohjois-Italiasta. Olin jo hyppäämässä junaan kohti Milanoa, pienen pienellä paikkakunnalla, kun bongasin juna-aseman lähistöltä tämän ränsistyneen helmen ja päätin hypätä vasta seuraavaan junaan. Tuleehan niitä. Kiersin aidat ja lähdin pienelle tutkimusmatkalle. Pihalla oli punainen auto, jota ei selkeästi oltu hetkeen käytetty. Ruokailuhuoneen hyllyssä oli kaksi kahvikuppia vierekkäin. Pesukone oli ruosteessa ja kattolamput roikkuivat. Lattialla lojui sulkapallomaila. Kirjoituspöytä oli täynnä krääsää. Tiiliseiniä ja vanhaa tapettia. Mielenkiintoinen kohde, todellakin. Talon parvekkeelle…

milano

Milano: Rumankaunis kaupunki

Nyt hypätään viidakosta takaisin kaupungin sykkeeseen. Tutustuin pienen pintaraapaisun verran maaliskuun alussa Italian reissullani Milanoon. Kaupunki, joka on maineeltaan ruma teollisuuskaupunki ja muodin mekka ei ole koskaan ollut kaikkien maailman kaupunkien joukossa minulle kovinkaan kiinnostava. Nyt voisi sanoa, että vain päädyin sinne. Saavuin Milanoon illalla ja satoi vettä. Odottelin Cadornan asemalla jännittyneenä vain pari päivää aiemmin netistä bongaamaani sohvasurffaus-isäntääni. Aseman tunnelma vastasi lähes Helsingin rautatieaseman tunnelmaa ja juopottelevia ihmisiä näkyi ulkona. Ensifiilis sateisesta kaupungista ei todellakaan ollut kummoinen. Minulla oli nuhakin. Muutaman minuutin päästä tunnistin etäältä saapuvan henkilön etsimäkseni tyypiksi. Sieltä hän saapui, pyöränsä kanssa. Moikka vaan, sohvasurffaus-host, ja pian olimmekin jo syömässä gelatoa. Satoi tai paistoi, ei Italian lomaa…

Venetsian karnevaalihumua

Venetsia on ehkä meistä jokaisen listalla paikoista, jotka pitää edes kerran elämässään nähdä. Olen nyt nähnyt Venetsian, mutta en tainnut saada vielä tarpeekseni tuosta uppoavasta kaupungista. Vietin muutama viikko sitten syntymäpäiviäni ja vietin niitä tällä kertaa niinkin vaatimattomasti kuin Venetsian karnevaaleilla. Varattuani helmikuisen Italian matkani, kuvittelin näkeväni Venetsian hiljaisempana kuin koskaan. Toisin kuitenkin kävi. Kuulin pian, että maailmankuulut Venetsian karnevaalit sattuvat juuri helmi-maaliskuun vaihteeseen. Mikäs sen parempaa; sain kolme kärpästä yhdellä iskulla. Sain nähdä Venetsian, sain kokea karnevaalihumua ja vielä juhlia syntymäpäiviäni ikimuistoisessa paikassa. Venetsia on rakennettu 118:lle saarelle, joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Kauniita siltoja ja niiden alla kulkevia kanaaleja tosiaan on joka puolella. Sillat rautakaiteineen ja kanaaleissa lipuvat…

Koirien viemänä Italiassa

Moni teistä on varmasti nähnyt kuvasarjan valokuvaajan tyttöystävästä, joka johdattaa kultaansa ympäri maailmaa. Mitä tapahtuikaan Italiassa, kun kaksi suloista koiraa johdattivat minua ja italialaista ystävääni (sohvasurffaus-host, josta tuli ystävä) pienen italialaisen kylän seudulla? Tiemme vei pienten katujen poikki aina mäen kukkulalle asti. Matalia rakennuksia, pieniä sisäpihoja ja vanhoja ovia. Sieltä koirat johdattivat meidät mukulakivikujia pitkin metsäpolulle ja sillan alta lehtipuumetsään, kohti vuoristoa. Koirat kuljettivat meitä perässään pitkin keväisen kostean Italian metsäpolkuja ja pakottivat meidät ylittämään joen. Nälän ja janon yllättäessä pysähdyimme sunnuntaisella kävelyllä syömään ja juomaan mukavalle terassille, jossa ruoka- ja juomatuokion aikana seurassamme oli myös kaksi hevosta ja kolme muuta koiraa. Oikeasti, hevosia terassilla! Kultaiset noutajat tapasivat matkan varrella…

Junailua Italiassa

Juuri päättyneellä Italian ja Berliinin reissullani istuin erinäisissä junissa todella monta tuntia. Voisin melkein kuvailla reissuani Italian osalta jonkinlaiseksi Pohjois-Italian pieneksi Interrailiksi. Hauska juttu tavallaan, koska en omalla reililläni päässyt koskaan Italiaan asti. Kerran olen tosin istunut läpi yön junassa aina Sisilian Palermosta Bolognaan asti. Kiinnitin huomiota useassa eri junassa lähelläni kuherteleviin pariskuntiin. Junamatkailussa taitaa olla italialaisten mielestä jotakin erityisen romanttista tai sitten vain italialaiset ovat kovia kuhertelemaan kaikkialla. On tietysti myös mahdollista, että satuin vain saamaan junien ainoat kuhertelijat lähelleni. Pari tuntia junassa istumista siellä, pari tuntia täällä. Hitaita ja jumittavia paikallisjunia sekä sutjakkaammin toimivia pitkän matkan junia. Milanosta Venetsian seudulle, ohi Garda-järven, ja eräänä päivänä junailin itseni jopa…

Kotona taas, monta seikkailua rikkaampana

Olen palannut takaisin reissusta. Takana on jälleen yksi ikimuistoinen ja ihmeellinen seikkailu, jota mummona sitten muistella. Tämän talvikauden tutkimusmatkani sijoittui edellisiin vuosiin verrattuna kovin eksoottiseen ja poikkeukselliseen maailman kolkkaan, Eurooppaan. Eilen illalla jätin haikeana Berliinin taakseni ja yöllä Suomeen saavuttuani teki mieli purskahtaa itkuun, kun bussin ovetkaan eivät olleet puolellani ja halusivat jättää minut rinkkoineni vangikseen. Tänään kärsin jo kovin tutuksi tulleesta reissaajan dagen efter-tilasta, jonka tiedän helpottavan parin päivän kuluessa. Korkealla lennelleet endorfiinitasot kokevat joka kerta arkeen paluun jälkeen aikamoisen notkahduksen, ennen kuin palautuvat taas normaalitasolleen. Juuri päättyneellä parin viikon seikkailu- ja nautiskelulomalla, joka reissuille tyypilliseen tapaan tuntui huomattavasti tuota aikaa pidämmältä, jouduin jättämään useamman kuin yhden paikan taakseni…