kampaamo helsinki

Töissä urbaanissa viidakossa, hiusten ja matkajuttujen äärellä

Kun en matkusta, kampaan hiuksia helsinkiläisessä kampaamossa. Ettei rutinoituminen kuihduttaisi, tartuin tilaisuuteen vaihtaa yhdeksän vuoden jälkeen uuteen toimipisteeseen. Uusi osoite tarkoittaa myös muita uusia tuulia värikkäässä ja boheemissa urbaanissa viidakossa. Helsinkiläinen kampaamo, Hiushuone Dandy, on ollut kuin toinen kotini matkojeni välillä jo lähes yhdeksän vuotta. Kun en matkusta, paiskin töitä mahdollistaakseni matkailjan elämäntavan. Tämä tarkoittaa, että keskimääräistä enemmän lomaileva seikkailijatar tekee myös keskimääräistä joustavammin ja enemmän töitä. Muistan miettineeni jonakin ankeana marraskuisena iltana, kuinka rutiini tappaa. Toisille rutiini luo turvaa, minua se kuihduttaa. Olen tosin ollut monestakin syystä hieman kuihtunut viime aikoina. Olen avannut saman työpaikan oven jo yhdeksän vuotta, päivästä toiseen. Kaipasin vaihtelua, en vain tiennyt, mitä ja miten.…

Mene metsään, halaa puuta

Menin eilen metsään, tarvitsin sitä enemmän kuin hetkeen. Menin metsään liikkuakseni luonnossa, antaakseni ajatuksille ja olemiselle tilaa. Menin sinne ollakseni rauhassa, ollakseni yksin. Ennen kaikkea menin sinne halatakseni puuta. Välillä elämä kiertää radallaan niin hurjaa vauhtia, ettei sen kiemuroissa pysy mukana nopealiikkeisinkään mieli tai sydän. Tiedättekö tunteen? Kun kaikkea on mielessä niin paljon, ettei paketti meinaa pysyä kasassa? Omaan pakettiini on kuulunut viimeisten kuukausien aikana paljon, todella paljon. On ollut ero, on ollut uusia ihmisiä sekä jaetussa kodissa että vapaa-ajalla, on ollut asunnonmyyntiä ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. On vain ollut niin paljon kaikkea, että kuormitus näkyy ja tuntuu. Tuntuu ja näkyy, vaikka muutokset ovat olleet hyviä ja…

NBE Finland: Ystäviä, kuplivaa ja sometusta

Vuoden kiireisin ja sosiaalisin viikko on suoritettu, siitä on selvitty. En ole menneen viikon aikana viettänyt kotona muutamaa tuntia enempää, nekin nukkuen liian lyhyet yöunet. Tämän kaiken tein omasta valinnastani. Omistin kuluneen viikon bloggaajan maailmalle; kansainvälisten bloggaajien emännöinnille ja matkamessuille. Olin jo kuudetta vuotta mukana tapahtumassa, joka muutti ja mullisti koko oman blogini tarinaa, minun tarinaani tarinankertojana.  Kyseessä on Matkamessujen yhteydessä järjestettävä tapahtuma, jossa monenkirjava joukko sosiaalisen median vaikuttajia, enemmän ja vähemmän intohimoisia matkailijoita, kerääntyy sekä oppimaan blogimaailman uusista tuulista, tutustumaan Pohjolaan että viettämään mitä hauskinta aikaa kaltaistensa joukossa. Viikkoon kuuluu yltäkylläisesti ruokaa, juomaa, tutustumista ja seurustelua. Siihen kuuluu naurua, kiirettä, herkistymistä ja verkostoitumista. Viikko vie suomalaisuuden äärelle ja Helsingin…

helsinki melonta neitsytsaaret

Meloen Helsingin Neitsytsaarille

Syyskuinen sunnuntai toi kuin toikin mukanaan häivähdyksen kadonneesta kesästä. Auringon lämpö nostatti hikipisaroita kasvoille ja syksyisen kuulas valo häikäisi silmiä niin, että valonsäteet imaistiin aivojen perimmäisiinkin koloihin. Istuin terassillamme aamutuimaan kahden kämppikseni kanssa. Toinen luki kirjaa, toinen Helsingin Sanomia. Kahvia hörppiessäni tiesin, mitä minä haluan tehdä. Tilaisuuteni nauttia merellisestä Helsingistä oli tullut ja jo seuraavassa hetkessä hyppäsin kajakin kyytiin ja aloin meloa. Meloin menemään, hymy kasvoillani. Hymy on välillä ollut hieman hukassa, kaiken kiireen ja stressin keskellä. Nyt tuntuu, että se on taas herkemmässä. Voin kertoa, että kotihiiri minussa on saanut taas rinnalleen myös urbaanin menijän ja tyrkkäsin itseni jopa kahtena iltana putkeen Helsingin yöelämään yhden viikonlopun aikana. Sille paras…

tanssi

Onneksi on afrotanssi

Vesi ropisee värikkään sateenvarjoni pintaan ja mustavalkoiset kenkäni ovat jo kastuneet vesilätäköissä. Pääkaupungin kiire on tarttunut minuun, tänäkin aamuna. Olen yhtä kiukkuinen tai jopa kiukkuisempi kuin ohitseni kiirehtivät, työpaikoilleen rientävät oravanpyöräläiset. Onneksi on torstai, torstai tarkoittaa tästä eteenpäin tanssia. Vuoden tauko rakkaasta harrastuksestani näkyy ja ennen kaikkea tuntuu. Unohdin henkireikäni tarpeellisuuden, unohdin sen sokkeloidessani kiireisessä elämässäni. En enää saa unohtaa. En enää koskaan saa unohtaa, miten onnelliseksi liike tekee. Miten autuaaksi rytmi kehossa tekee ja miten hyvältä tuntuu liikkua musiikin tahtiin. Miten hyvältä tuntuu antaa hikipisaroiden kastella hiukset ja kasvot. Suomen kesäkään kun ei sitä tehnyt. Kesä, joka ei koskaan tullut luoksemme. Kuulin tänään, että vuonna 1942 oli viimeksi yhtä…

sofar sounds helsinki

Sofar Sounds – musiikkia sokkokeikalla, salatussa paikassa

Oletko kuullut tapahtumasta nimeltä Sofar Sounds? En ollut minäkään, ennen kuin hyvä ystäväni kertoi voittaneensa liput salaiselle keikalle ja haluavansa minut seuraneidikseen. Sellainen urbaani ihminen olen, näköjään tippunut seurustelulamaannuksessani pihalle Helsingin makeimmista tuulista. Vaikka Espanjan ja Portugalin reissulle lähtö häämötti ja keikka olisi päivää ennen lomaani, vastasin Caritan ehdotukseen innokkaana myöntävästi. Tällainen tekee hyvää urbaanille puolelleni, enhän nyt voi vain jämähtää liian ihanaan rantakotiini − vaikkei se ehkä olisi niin kauhean huono idea. Jo vuodesta 2009 asti toiminut tapahtumaformaatti valloittaa underground-maailmaa ja Sofar Sounds toimii nyt jo 350 kaupungissa ympäri maailman. Homman nimi on kuunnella musiikkia, ei höpötellä yleisössä niitä näitä. Tästä koko ideakin on aikoinaan saanut alkunsa. Kyllä tekin…

maailma kylassa helsinki

Maailma kylässä -festivaali valloittaa taas Helsingin

Toukokuun viimeinen viikonloppu Helsingissä on täynnä vilinää ja vilskettä, mutta yksi tapahtuma on itselleni ylitse muiden. Se on maailman kulttuurit ja tiedostavan maailman Helsingin Kaisaniemeen tuova Maailma kylässä -festivaali. Vuosittainen Maailma kylässä -festivaali on ilmainen tapahtuma, joka vie matkalle maailman ääriin, kotimaassamme. Maailman makuja, tarinoita maailmalta, maailman musiikkia ja kuttuurien kirjoa. Kuka voisikaan vastustaa ajatusta koko maailman kokemisesta parissa päivässä? Ei ainakaan ihminen, jonka suuri intohimo on maailmanmatkailu ja oikeastaan, myös meidän Seikkailijattaret-lehden ideologia kiteytyy Maailma kylässä -festivaaliin, jopa arjen seikkailijattaret pääsevät valloittamaan maailmaa!

Roihuvuori hanami

Roihuvuoren hanami on pala Japania kaikille aisteille

Helsingin Roihuvuori puhkeaa kerran vuodessa kukkaan, kun sadat kirsikkapuut värjäävät vesitornin ympäristön maiseman vaaleanpunaiseksi. Tuhannet ihmiset kokoontuvat Roihuvuoren hanamiin ihastelemaan kukkaloistoa ja ottamaan selfie-kuvia kukkien ympäröimänä. Kirsikkapuupuisto ei ole vain puisto, hanamin aikaan kävely puiden juurella on elämys. Itä-Helsinkiin syntyy pieni pala Japania ja Japanin kulttuuri rantautuu hetkeksi meillekin. En edes tiedä, kuinka monta Manga-hahmoa näin. Joka suunnassa näkyi toinen toistaan koristeellisempia ihmisiä, joita bongailin haltioutuneena kameran linssin läpi.

clarion helsinki

Parisuhteen vuosijuhla Clarion-hotellissa

Siitä on nyt aika lailla tasan kaksi vuotta, kun eräs nappisilmäinen maailmanmatkaaja liittyi elämäni seikkailuseuraksi. Parrakas surffarimies ilmestyi blogissanikin kuvioihin joskus noihin aikoihin, värittämään uudella tavalla sinkkunaisen seikkailuja ja syviä pohdintoja. Juhlistimme vuosipäivää Clarion-hotellissa. Vaikka kuvat antaisivat ymmärtää toista, parisuhde ei ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Toisaalta se on ollut juurikin sitä, piikkejä unohtamatta. Kun yhdistetään kaksi eri sukupuolta, kaksi eri kulttuuria, kahdet eri kokemukset, kaksi erilaista lapsuutta, molemmille vieras kieli ja vain toiselle tuttu maa, on sekava paketti valmis. Riidoilta ei ole vältytty ja olemme olleet menossa eri suuntiin kerran, toisen jos sadannenkin. Tätä soppaa on pitänyt hämmennellä ja sen paakkuja on pitänyt hajottaa ja korjata. Tämä aika lailla…

Cafe panik

Cafe Panikin lounas Helsingissä, Berliinin kartan alla

Työpäiväni ovat usein katkonaisia ja päivän keskellä saattaa joskus olla pitkäkin tauko, mikä voi olla tilaisuus vaikka pitkälle lounaalle tai blogin parissa hääräilyyn. Olen metsästänyt Helsingistä mukavia lounaspaikkoja. Joskus hakeudun paikkoihin ilman saatavilla olevaa wifi-yhteyttä, mutta usein sellaiselle on tarvetta. Rustailen juttuja myös työpaikkani takatilassa, mutta valmius juosta vastaamaan puhelimeen tai tarve pestä pyykkejä pitää mieleni koko ajan puoliksi kiinni kampaajan arjessa. Blogihommien teko ja lounaan nauttiminen Berliinin kartan alla taitaa olla yksi ideaaleimmista tilanteista, joihin Helsingissä saattaisin päätyä. Tämän päivän pitkä lounastauko toi minut itselleni uuteen paikkaan, joka osoittautui varsinaiseksi löydöksi. Löysin tieni melkein Berliiniin asti. Punavuoren Cafe Panik edustaa modernia saksalaisuutta parhaimmillaan. Tunnelma on kuin Berliinissä konsanaan ja kyllä,…

Hiushuone dandy

Rinkka selässä Hiushuone Dandyyn

Mitä teen, kun en matkaile? Vastaus löytyy helsinkiläisen Hiushuone Dandyn seinien sisäpuolelta, parturi-kampaamon tiloista. Kerron teille jatkuvasti matkoistani ja lomaminäni seikkailuista. Voin kuitenkin paljastaa enemmän kuin itsestäänselvän salaisuuden. Jopa tämän seikkailijattaren elämä on kovin paljon muutakin kuin lomailua ja suuria seikkailuja. Olen kaiken kaikkiaan paljastanut tähän mennessä itsestäni kovin vähän, nekin harvat ja salaperäiset paljastukset jonnekin sivulauseiden sokkeloihin ujutettuina. Salattavaa ei ole, mutta alkuunhan blogi syntyi anonyymienkin seikkailuiden ympärille. Moni myös kertoi matkablogin olevan oikea ja aito matkablogi vain, jos se käsittelee ainoastaan matkailua. Pyh, sanon minä. Blogini on juuri sellainen kuin itse sen haluan olevan. Hiushuone Dandy on toinen kotini, arkeni tapahtumapaikka Muutosta on ollut ilmassa jo jonkin aikaa…

Harmonista oloa lumisateisessa Helsingissä

Levoton mieli valtaa minut aina tasaisin väliajoin. Sen kanssa on vain opittava elämään, se vie eteenpäin. Jos mieleni rauhoittuisi täysin, lakkaisin ehkä tutkimisen. Sitä en halua. Haluan elää maailmassa, joka on jatkuvaa tutkimusmatkailua sekä omaan mieleen että ympäröivään maailmaan. Vielä maanantaina kirosin talvea. Kirosin itsekseni tarpoessani liukkaassa lumisohjossa, rännän tupruttaen märkinä rätteinä tuulen avittamana jokaisesta ilmansuunnasta samaan aikaan. Nyt sunnuntaina vietin monta hetkeä ikkunan edessä, nauttien lumihiutaleiden leikistä ilmassa. Tästä taidan tykätä, tällainen talvi on minua varten. Vietin viikonlopun kokonaisuudessaan kotona. En paennut kylmää ja pakkasta Senegalin rytmeihin, kuten tein viime viikonloppuna. Nyt nautin rauhoittumisesta, siemaillen vuorotellen punaviiniä ja teetä. Kuuntelin tunnelmointimusiikkia ja rakensin kotia, omaa pientä (oikeastaan aika suurta)…

vartiosaari helsinki

Helsingin Vartiosaari – virkistysalue vai betoniviidakko?

Useat meistä haluavat matkalle Turun saaristoon, mutta ovatko Helsingin saariston helmet jo tuttuja? Helsingin kaupunki on avannut viime vuosina uusia ulkoilusaaria virkistyskäyttöön, kuten Lonna ja Vallisaari. Tämä on suuri edistysaskel, sillä koen Helsingin vahvuuden löytyvän nimenomaan kaupungin ja merellisen luonnon yhdistelmästä. Oma suosikkisaareni on Vartiosaari. Aivan kivenheiton päässä Helsingin vilkkaasta keskustasta on saaria, joilla pääsee irti kaupungin hektisestä melskeestä ja joiden uumenissa voi uppoutua hitaaseen saaristolaistunnelmaan. Jylhiä rantakallioita, koskematonta metsää, vehreitä lehtoja ja hiljaisuutta; kaikki tämä meren ollessa läsnä joka suunnalla. Koen kaupungin virkistysalueet entistä tärkeämpinä. Elämänrytmi on hektisempää kuin koskaan ja itse ainakin tarvitsen totaalisia irtiottoja arjen kiireestä keskellä viikkoakin. Koen jopa, että Helsinki voisi profiloitua enemmänkin kaupungin ja…

vartiosaaren taide

Vartiosaari on kesäisen Helsingin taiteellisin paikka

Kun sanon kesää olevan vielä jäljellä, tiedän erään rallatuksen muuttuvan sinnikkääksi korvamadoksi korviimme. Tänä viikonloppuna kesää tosiaan tuntui olevan vielä jäljellä ja se liittyi taas seuraamme ainakin hetkeksi aikaa. Oman kesäni merkityksellisin tapahtumapaikka on tänä kesänä ollut Itä-Helsinki. Eräs Itä-Helsingin tuntemattomampi helmi on ollut erityisen tärkeässä roolissa juurikin tänä kesänä. Olen poiminut siellä mustikoita, olen melonut sen ympäri, olen kävellyt sen vehreillä poluilla, jättänyt sinne toiveita puun alle ja löytänyt sieltä suosikkitieni koko kaupungissa, Viidakkotien. Vartiosaari on ainutlaatuinen pala urbaania luontoa. Se on uniikki pala villiä ja koskematonta luontoa muuten kovin kosketussa ja kansoitetussa kaupungissa. Itsellleni se on pakopaikka kaupungista ja paikka, jossa mieli lepää. On uskomatonta, miten luonnontilaisia ja…

Flow helsinki metsä

Tarzaneista ja mustikkaretkistä

Vielä muutama vuosi sitten Helsingin maailmallakin mainetta niittänyt Flow-festivaali oli kesäni odotetuin tapahtuma. Oli etkoja ja jatkoja ja koko tapahtuma oli aina monipäiväinen biletyksen rupeama. Mitä ihmettä on tapahtunut urbaanille puolelleni, joka nukkuu näköjään tällä hetkellä päiväuniaan tai on edelleenkin talviunillaan? Viimeiset pari vuotta jätin suosikkitapahtumani välistä toisen tapahtuman, Viru folk -festivaalin takia, mutta tänä vuonna en ripustanut ranteeseeni Flow-ranneketta ilman sen kummempaa syytä tai menoa. Päätin vain olla menemättä jo niin suureksi kasvaneeseen tapahtumaan. Flow:n sijasta olin treffeillä espanjalaiseni kanssa. Arvatkaas, millaisilla treffeillä? No kävin kuolaamassa Tarzanin perään leffateatterissa. Tarzanin legenda on leffa, joka viidakkoa rakastavan seikkailijattaren piti ehdottomasti nähdä. Kaipuu Afrikkaan kasvaa kasvamistaan, eikä Tarzanin elämän katselu saanut…

Magnesia festivaali 2016

Sydän edellä Magnesia-festivaaleilla

Magnesia-festivaali on Helsingin festarikesän uusin tulokas. Tapahtuma ei ole mikä tahansa tapahtuma, Magnesia kutsuu juhlimaan sydän edellä. Kun puhutaan festivaaleista, mieleen tulee yleensä ensimmäisenä monenmoisilla riemujuomilla höystetyt, meluisat ja ihmisiä vilisevät tapahtumat. Oma festivaalikesäni on ollut toisenlainen ja olen keskittynyt festaroinneissani hyvinvointiin. Niitä riemujuomia kerkeää kyllä lipittämään muulloinkin ja muutenkin tässä hetkessä elämääni sellaiset liiankin juomanhuuruiset illat taitavat olla jo historiaa. Kuka tietää, ehkä taas jossakin vaiheessa on senkin aika. Tasapainostahan tässä kaikessa on kysymys, eikös? Tämän viikon hyvinvointiannokseeni kuului kaksi päivää kestänyt, odotettu Magnesia-festivaali. Tapahtuma järjestettiin Suomenlinnan kupeessa sijaitsevalla Lonnan saarella, joten tapahtumaan oli näin pääkaupunkilaisen näkökulmasta enemmän kuin helppo päästä paikalle. Viimeksi käväisin Lonnalla sen avauduttua yleisölle ja…