la taina

Ravintolaelämys Barcelonassa- pala paikallista elämää

Barcelona on täynnä tunnelmallisia ravintoloita. Joskus sattuma vie juuri oikeaan paikkaan juuri oikealla hetkellä. Kävelen kollegani kanssa hääjuhlien jälkeisessä humussa Barcelonan makeimman alueen, Gracian, kadulla. Nälkä on kova, etsimme ravintolaa. ”Tuonne voisin mennä”, tokaisee latinojuuret omaava kollegani. Luotan hänen sanaansa ja makuunsa, ravintolamme on valittu. Pitkulainen ravintola on täynnä elämää. Paikan nimi on helppo muistaa, se on La Taina. Vähän kuin se naisen nimi, Taina. Lähes jokainen pöytä on täynnä, turisteja ei näy. Elämää ja älämölyä on tyypilliseen etelänmaalaiseen tapaan kaikkialla. Boheemin sekainen sisustus on kotoisa. Paikka on varmasti jo pidempään näyttänyt samalta, nyt olemme aidon barcelonalaisen elämän keskipisteessä. Tätä paikkaa ei ole tehty turisteille, tätä ei ole tehty miellyttämään…

cies saaret espanja

Espanjan Cies-saaret − maailman parhaan rannan ja majakoiden koti

*Yhteistyössä momondo. Espanjan rannikolla, Atlantin valtameren syleilyssä, sijaitsee the Guardianin maailman parhaimmaksi rannaksi nimeämä ranta. Rodasin valkohiekkainen ranta ei suinkaan ole ainoa Galician rannikolla sijaitsevien Cies-saarten vetonaula. Roomalaiset ovat aikoinaan nimenneet  jopa koko saariryhmän jumalten saariksi. Kuulin Cies-saarista ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Espanjan Galiciasta kotoisin oleva poikaystäväni on halunnut heti ensimmäisestä Galician visiitistäni alkaen halunnut viedä minut mielestään Galician upeimmille saarille, mutta aina tuli mutkia matkaan. Kolmas kerta toden sanoi ja kolmas vierailuni niin sanottuun Anoppilaan oli kelien ja aikataulujen kannalta suotuisa. Otimme suunnaksi nuo suureksi puheenaiheeksi nousseet saaret ja olen taas himpun verran sivistyneempi matkailija. Miten ihmeessä sivistyksessäni olikin voinut olla Ciesin saarien kokoinen aukko? https://flic.kr/p/WE8FEc https://flic.kr/p/VqBRcH https://flic.kr/p/Wswokz…

Tunnepohjainen matkailija Barcelonan kaduilla

Oletko sinä järki- vai tunnepohjainen eläjä? Päteekö sama tavassasi matkustaa? Luetko karttoja ja suunnittelet vai kuljetko päämäärättömästi ja spontaanisti? Samoilen pitkin Barcelonan Bornin kapeita sivukujia. Betoniseinien suojissa saa miellyttävää varjoa paahtavalta auringolta. Tunnistan viemäreiden tuoksun, muistan sen vuosien takaa. Kuumaksi paahtunut Barcelona tuoksuu usein roskille ja viemärille. Välillä kaupunki tuoksuu myös parfyymille. Parfyymin tai muun raikas tuoksu leijailee taas nenääni, kun ohitan pienet putiikit. Samoilen vielä syvemmälle Barcelonaan. En enää tiedä, missä olen. Tunnistan tutun patsaan. En edes tiedä patsaan nimeä, tiedän vain nähneeni sen. Muistan ohittaneeni tuon patsaan monta kertaa 15 vuotta sitten, kun asuin yhden kesän Barcelonassa. En silloinkaan tiennyt patsaan nimeä, en edes alueen nimeä. En useinkaan…

galicia puebla

Puebla del Caramiñal – Kurkistus espanjalaiseni kotikuntaan

Kun Suomessa nyt pari vuotta asunut espanjalaiseni kertoi kotikunnastaan, hän puhui siitä kuin mistä tahansa pienestä paikkakunnasta. Puheessa ei ollut ylistäviä sanoja, eikä hän kotikunnastaan puhuessaan yleensä maininnut muuta kuin läheisen meren surffiaaltoineen. Kun viime keväänä matkustin ensimmäistä kertaa Anoppilan suunnalle, en ollut kuvitellutkaan päätyväni niinkin monipuoliseen espanjalaiseen kylään. Pieni Pueblanakin tunnettu Puebla del Caramiñal on satamakaupunki Espanjan länsirannikolla, Galiciassa. Hämmästyin saapuessani paikkakunnalle, jossa meri on läsnä joka puolella ja jonka kapeat kujat olisivat parhaiten kuvattuja sanalla söpö. Rakennukset ovat matalia ja värikkäitä, myös kivenlohkareista tehtyjä rakennuksia on paljon. Muutamien tuhansien asukkaiden Puebla on eloisa kunta, jossa on muutamia hyvä ravintoloita ja jossa kaikki palvelut ovat saatavilla. Suomen mittakaavassa se…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin viikon matkan aikana majoituksesta yhteensä noin 120 euroa, kolmelle eri leirintäalueelle. Leirintäalueita käytimme vain päivinä, kun halusimme lämpimään suihkuun, päästä pesemään pyykkejä tai kun tarvitsimme sähköä. Upeimmat yöpaikat löytyivät kuitenkin…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa on noin kilometriä ja saavumme perille lounasaikaan. Lounaspaikaksi valikoituu satamassa sijaitseva Nautico, joka vaikuttaa vilkkaalta. Vilkkaus on aina hyvä merkki. Lounas on kolmen ruokalajin lounas, jonka saan varioitua itselleni sopivammaksi.…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt. Tuntuu, kuin olisimme vasta pääsemässä alkuun matkan kanssa ja kohta se jo loppuu. Tämä tunne…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän me aika pitkälti olemme pistelleet menemään. Suunnitelma muuttuu, kun tajuamme olevamme todella lähellä Picos de Europan kansallispuistoa. Tuo vuorenhuippujen kansallispuisto on kiinnostellut jo pidempään. Tilaisuutemme on tullut, mutta kestääkö Oskari…

Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin Alpeilla. Hän kertoo olevansa onnellisimmillaan eläessään juuri näin. Hän antaa meille…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao. Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä asia. Tarkkailemme Oskarin lämpöjä, jotka pysyvät juuri ja juuri hallussa. Vettä…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa. Moni reitin varrella olevista rantakylistä vaikuttaa kauniilta. Me emme kuitenkaan pysähdy,…

Mallorcan vinkit

Seikkailuvinkkejä Mallorcalle

Olemme jo elokuussa, enkä ole juurikaan kertonut teille vielä toukokuisista seikkailuistani kauniilla Mallorcan saarella. Matkoja ja tapahtumia pukkaa nyt siihen tahtiin, etten meinaa perässä pysyä. Sitten on vielä kaikki ne vanhemmatkin vinkit ja tarinat, jotka mieluusti jakaisin kanssanne. Tämä menevyys on kai positiivinen ongelma, vaikka uskonkin hetkessä elämisen ja pysähtymisen tärkeyteen. Siinä olen edelleenkin huonompi kuin mitä haluaisin olla. Mitähän olen jo kertonut Mallorcan matkasta? Ehken juuri mitään. Kerroinko Mallorcasta jo sen, että lensin Mallorcalle yksin? Matkalla en ollut yksin, sillä jo kentällä minua vastassa olivat Eukka ja hänen ystävänsä Abel. Abel asuu Mallorcalla, Palma de Mallorcan lähettyvillä. Hänen moderni kotinsa oli meidän kotimme noiden kolmen päivän aikana ja samojen…

Helsinki

Galician sympaattiset kalastajakylät

Espanjan Galicia on koti sadoille pienille kalastajakylille. Kylät ovat toinen toistaan värikkäämpiä ja söpömpiä, meri ympäröi niistä jokaista. Pienessä kalastajakylässä, Espanjan Galiciassa, on kapeita kujia ja värikkäitä rakennuksia. Kujat ovat puhtaita ja siistejä. Kujat johtavat pienen kukkulan päälle, sen yläpäässä näkyy kirkko. Kirkon pihalla leikkii joukko lapsia, muuten koko kylä tuntuu uinuvan vielä talviuntaan. Ehkä se hiljalleen herää taas eloon kesää kohti, vaikka tykkään sen pysähtyneestäkin tunnelmasta. Talot ovat kapeita ja jokainen niistä on täysin omanlaisensa. Talojen pihamailla kasvaa kukkia ja sitruunapuita. Meri näkyy aina silloin tällöin talojen välistä, vaikka samoilenkin kylän sisäosissa. Kauneimpia taloja ovat ne, joiden yksi sivu on tehty näkinkengistä. Simpukkataloja en ole nähnyt missään muualla maailmassa.…

Galician matka

Espanjalainen Anoppila toivotti lämpimästi tervetulleeksi

Kerrostalon ylimmän kerroksen ovi aukeaa. Oven toisella puolella seisoo lyhyt ja nuorekkaasti pukeutunut nainen. Vaikka en olekaan espanjalaisen poikaystäväni kanssa naimisissa, kutsun tuota lyhyttä naista anopiksi. Siinä hän nyt sitten on. Hän hymyilee ja antaa minulle kaksi poskipusua. Hän puhuu paljon, tietysti vain espanjaa. Ruostunut espanjan kielen taitoni on nyt kaivettava pois jostain kaukaisesta aivolohkosta, tulen tarvitsemaan sitä seuraavina päivinä. Siististi pukeutunut, vanha ja harmaantunut herra kävelee meitä vastaan. Hän on espanjalaiseni isä. Mies, josta olen kuullut paljon. Hän puhuu jopa hieman englantia, mikä on 83-vuotiaalta todella hyvin. Hän on myös nähnyt maailmaa enemmän kuin moni meistä. Tuo herrasmies on entinen merimies, merten mies. Hän on seilannut työnsä puolesta ympäri…

Pobra do caraminal, natural pools

Vehreä Galicia ja taikametsän uima-altaat

Jos kuvailisin Galiciaa värillä, sen väri olisi ehdottomasti vihreä. Sellainen moniulotteinen ja monisävyinen vihreä. Jos puhuisin Galiciasta keväällä, sen väri olisi myös keltainen, en nimittäin ole koskaan nähnyt niin paljon keltaisia kukkia kuin keväisessä Galiciassa näin. Ennen matkaamme poikaystäväni oli kuvaillut kotipaikkaansa useaan otteeseen sanalla vihreä. Hän kertoi sateenkaarista ja luonnosta, merestä ja rauhasta. Ne kaikki piirteet löysin minäkin poikaystäväni kotiseudulta. Galicia todellakin on vehreän luonnon ja rauhan tyyssija, jonka taikametsät vain odottavat tutkimistaan. Ensimmäinen päivämme Galiciassa oli kuuma hellepäivä, onneksi. Ensimmäisten parin päivän helteisiin täydelliset kelit sitten jäivätkin, mutta parempi kai sekin kuin ei mitään. Jos joku paikka Galician matkalla oli nähtävä helteellä, oli se ehdottomasti metsässä sijaitseva joki…

galician rannat

Galician koskemattomat hiekkarannat

The voice of the sea, speaks to the soul. Miltä tuntuu painaa paljaat varpaat meren aaltojen kostuttamaan hiekkaan Atlantin rannalla, Galiciassa? Hiekkaan, jonka pintaan jätät oman jalkapohjasi jäljen, oman rantakävelysi tarinan? Hiekkaan, joka on kuin tyhjä canvas, johon kukaan muu ei ole hetkeen koskenut? Kävelen rannan päästä päähän, välillä piirtelen hiekkaan. Hiekka on kuin oma taideteokseni. Lähellä rantaviivaa painuneet jalanjälkeni huuhtoutuvat hetkessä aaltojen mukana, tehden hiekasta taas luonnollisen ja koskemattoman. Meri on villi, se on kylmäkin. Atlantti pauhuaa ja uiskentelu sen paihuissa on kesälläkin kylmää hommaa. Surffaukseen rannat soveltuvat enemmän kuin hyvin, eikä aalloilla ole ruuhkaa. Surffiaaltoja on monessa paikassa, ne pitää vain tietää. Kysymällä löytää aina parhaat paikat, aivan…

Tunnelmia vihreästä Galiciasta

Istun vihreän auton etupenkillä. Tuulilasinpyyhkijät pyyhkivät ikkunan sadepisaroita tasaiseen tahtiin. Maisema on erittäin vihreää, joka puolella on puita. Sade ja maiseman vihreys kulkevat käsi kädessä, olenhan Espanjan vihreimmässä ja samalla sateisimmassa paikassa, läntisen Espanjan Galiciassa. Nokka vuotaa, taisin vilustuttaa itseni Mallorcalla. Siellä seikkailin muutaman päivän ennen poikaystäväni kotikulmille saapumista. Olen ollut matkalla hieman alle viikon, toinen samanlainen pätkä on vielä edessä. Maisemat auton ikkunoiden takana vaihtuvat hitaasti. Olemme jossakin pienessä kylässä, matkalla Santiago de Compostelaan. Moni tietää tuon kaupungin kuuluisan pyhiinvaellusreitin päätepisteenä. Tien vartta pitkin tarpoo monia sadevarusteisiin sonnustautuneita pyhiinvaeltajia. Me emme ole pyhillä asioilla, olemme vain tutkimassa paikkoja. Täytyy sanoa, että nyt ymmärrän tuon espanjalaiseni jatkuvaa Galicia-kaipuuta hieman paremmin.…