la taina

Ravintolaelämys Barcelonassa- pala paikallista elämää

Kävelen kollegani kanssa hääjuhlien jälkeisessä humussa Barcelonan makeimman alueen, Gracian, kadulla. Nälkä on kova, etsimme ravintolaa. ”Tuonne voisin mennä”, tokaisee latinojuuret omaava kollegani. Luotan hänen sanaansa ja makuunsa, ravintolamme on valittu. Pitkulainen ravintola on täynnä elämää. Paikan nimi on helppo muistaa, se on La Taina. Vähän kuin se naisen nimi, Taina. Lähes jokainen pöytä on…

cies saaret espanja

Espanjan Cies-saaret − maailman parhaan rannan ja majakoiden koti

*Yhteistyössä momondo. Espanjan rannikolla, Atlantin valtameren syleilyssä, sijaitsee the Guardianin maailman parhaimmaksi rannaksi nimeämä ranta. Rodasin valkohiekkainen ranta ei suinkaan ole ainoa Galician rannikolla sijaitsevien Cies-saarten vetonaula. Roomalaiset ovat aikoinaan nimenneet  jopa koko saariryhmän jumalten saariksi. Kuulin Cies-saarista ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Espanjan Galiciasta kotoisin oleva poikaystäväni on halunnut heti ensimmäisestä Galician visiitistäni alkaen…

Tunnepohjainen matkailija Barcelonan kaduilla

Samoilen pitkin Barcelonan Bornin kapeita sivukujia. Betoniseinien suojissa saa miellyttävää varjoa paahtavalta auringolta. Tunnistan viemäreiden tuoksun, muistan sen vuosien takaa. Kuumaksi paahtunut Barcelona tuoksuu usein roskille ja viemärille. Välillä kaupunki tuoksuu myös parfyymille. Parfyymin tai muun raikas tuoksu leijailee taas nenääni, kun ohitan pienet putiikit.

galicia puebla

Puebla del Caramiñal – Kurkistus espanjalaiseni kotikuntaan

Kun Suomessa nyt pari vuotta asunut espanjalaiseni kertoi kotikunnastaan, hän puhui siitä kuin mistä tahansa pienestä paikkakunnasta. Puheessa ei ollut ylistäviä sanoja, eikä hän kotikunnastaan puhuessaan yleensä maininnut muuta kuin läheisen meren surffiaaltoineen. Kun viime keväänä matkustin ensimmäistä kertaa Anoppilan suunnalle, en ollut kuvitellutkaan päätyväni niinkin monipuoliseen espanjalaiseen kylään. Pieni Pueblanakin tunnettu Puebla del Caramiñal…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni…

Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia…