kampaamo helsinki

Töissä urbaanissa viidakossa, hiusten ja matkajuttujen äärellä

Kun en matkusta, kampaan hiuksia helsinkiläisessä kampaamossa. Ettei rutinoituminen kuihduttaisi, tartuin tilaisuuteen vaihtaa yhdeksän vuoden jälkeen uuteen toimipisteeseen. Uusi osoite tarkoittaa myös muita uusia tuulia värikkäässä ja boheemissa urbaanissa viidakossa. Helsinkiläinen kampaamo, Hiushuone Dandy, on ollut kuin toinen kotini matkojeni välillä jo lähes yhdeksän vuotta. Kun en matkusta, paiskin töitä mahdollistaakseni matkailjan elämäntavan. Tämä tarkoittaa, että keskimääräistä enemmän lomaileva seikkailijatar tekee myös keskimääräistä joustavammin ja enemmän töitä. Muistan miettineeni jonakin ankeana marraskuisena iltana, kuinka rutiini tappaa. Toisille rutiini luo turvaa, minua se kuihduttaa. Olen tosin ollut monestakin syystä hieman kuihtunut viime aikoina. Olen avannut saman työpaikan oven jo yhdeksän vuotta, päivästä toiseen. Kaipasin vaihtelua, en vain tiennyt, mitä ja miten.…

gili trawangan

Kerro se hänelle nyt

Tietävätkö rakkaimpasi, mitä heistä ajattelet? Tietävätkö lähellä ja kaukana olevat tärkeät ihmiset, että ajattelet heitä viikoittain, kuukausittain tai jopa jatkuvasti? Jos he tietävät, tietävätkö he mitä ajattelet? Jos eivät, kerro se heille, kerro se hänelle. Tee se nyt.

Tuulen matkassa kaikki on hyvin

Herään jo ennen kellon pirinää. Linnut visertävät kilpaa toistensa kanssa, tervehtivät onnellisina aurinkoa. Näen ikkunastani sinisen taivaan, vihreän nurmen ja auringon säteiden valaiseman meren. Kevät, mikä ihana syy herätä tähän viikkoon − viikkoon, joka tulee olemaan vaikea.

Mutta mitä jäi käteen neljän viikon lomasta?

Päässä pyörii miljoona sekavaa ajatusta istuessani Balin terveellistä elämää edustavan trendikohteen, Canggun, tummahiekkaisella rannalla. Satunnaisesta meditaatiosta elämässäni ei ole apua yrittäessäni vain tarkkailla ajatuksiani, olla tarttumatta niihin. Kuinka voisinkaan olla tarttumatta mieleni apinointiin, kun kokonainen apinalauma mölyää pääni sisällä?

Darling Bali, it’s time

Riisipellot, maailman vehrein vihreys, bamburakentaminen, hyvä energia ja siellä täällä palavat suitsukkeet. Vesiputoukset, apinat, surffiaallot, paistetut riisiruoat ja auringonpaiste. Ne kaikki ovat vallanneet mieleni jokaisen sopukan, ne kaikki huutavat jo nimeäni. Bali, Jumalten saari, huutaa nimeäni.

Onneksi on irtiotto

Kiidän kiireessä läpi Rautatientorin Kompassiaukion. Kiidän sen läpi lukuisien muiden laput silmillä liikkuvien kiitäjien kanssa joka ikinen arkipäivä, töihin mennessä ja töistä tullessa. Oravanpyörä. Mietin mielessäni arjen kiireen järjettömyyttä. Mihin ihmeessä meillä on jatkuva kiire? Miksi ihmeessä elän elämääni niin usein kiireessä ja kiukkuisena?

Matkailija lokerossa – minä olen monta

Minä olen monta, on lause, johon kiinnitin huomioni eräänä päivänä kadulla kulkiessani. Laukkuun printattu teksti kolahti. Se muistutti ihmisten moninaisuudesta, meidän kaikkien monista ulottuvuuksista ja alati jatkuvasta muutoksesta. Kuka minä olen ja minkälainen matkailija olen? Kysymykseen ei taatusti ole vain yhtä vastausta, eikä ketään moniulotteista ihmistä tarvitse pistää vain yhteen lokeroon. Eri hetkillä ihminen nauttii erilaisista asioista ja tarvitsee erilaisia elementtejä elämäänsä. Arjen lisäksi sama pätee lomilla. Blogimaailman ja brändien vilskeessä tuntuu välillä, että pitäisi pystyä lokeroida itsensä vahvasti johonkin koppiin ollakseen uskottava siinä omassa kopissaan. Välillä yritän ja joka kerta palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja omimpaan olemukseeni seikkailla maailmojen välillä; etsiä kaupungin ja luonnon, menemisen ja olemisen sekä hippeilyn ja…

Mene metsään, halaa puuta

Menin eilen metsään, tarvitsin sitä enemmän kuin hetkeen. Menin metsään liikkuakseni luonnossa, antaakseni ajatuksille ja olemiselle tilaa. Menin sinne ollakseni rauhassa, ollakseni yksin. Ennen kaikkea menin sinne halatakseni puuta. Välillä elämä kiertää radallaan niin hurjaa vauhtia, ettei sen kiemuroissa pysy mukana nopealiikkeisinkään mieli tai sydän. Tiedättekö tunteen? Kun kaikkea on mielessä niin paljon, ettei paketti meinaa pysyä kasassa? Omaan pakettiini on kuulunut viimeisten kuukausien aikana paljon, todella paljon. On ollut ero, on ollut uusia ihmisiä sekä jaetussa kodissa että vapaa-ajalla, on ollut asunnonmyyntiä ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä. On vain ollut niin paljon kaikkea, että kuormitus näkyy ja tuntuu. Tuntuu ja näkyy, vaikka muutokset ovat olleet hyviä ja…

Oletko sinäkin matkasitoutumiskammoinen?

Aion lähteä matkalla pian, mutta en vieläkään ole päättänyt matkan kohdetta. Minulla ei ole hajuakaan majapaikoista, ei edes lennoista. Haluan pitää optioni auki. Haluan kuulostella, tunnustella ja fiilistellä kaikkia vaihtoehtoja. En halua sitoutua mihinkään, en ennen kuin olen aivan varma. Olen matkasitoutumiskammoinen. Kammo voi olla vahva ilmaisu, mutta se kuvaa erittäin hyvin nykyistä tapaani matkustaa, ja jopa elää elämääni. Otetaan vaikka esimerkiksi tämänhetkinen tilanne. Olen päättänyt lomailla helmi-maaliskuun vaihteessa. Se on syntymäpäiväni ympärille rakentunut rutiini ja matkailen vuosittain juuri tuohon aikaan. Matkaan pitäisi lähteä kolmen viikon päästä, matka-aika tulee olemaan noin kaksi tai kolme viikkoa. Minulla ei ole vielä lentoja varattuna, koska en ole vieläkään lyönyt lukkoon matkani määränpäätä. Haluan…

Viiden päivän treffejä ja jäähyväisiä Berliinin kodille

Punainen, vanhanmallinen matkalaukku, on ahdettu pullolleen. Niin on myös kamelinvärinen matkalaukku, kirpputorilöytöni. Selässäni roikkuu juuri ja juuri lentokoneen käsimatkatavaroihin mahtuva reppu, jonka sisällön kanssa pitää olla varovainen. En missään tapauksessa haluaisi, että Berliinin kirpputoreilta seitsemän vuoden aikana kerätty sekalainen astiakokoelma särkyisi. Ne ja muut mukanani kuljettamat tavarat tulevat aina muistuttamaan minua hetkistä Berliinissä – toisessa kotikaupungissani, toisessa kodissani. On aika. Suljen vaalean oven takanani. Oveen jää vielä nimikylttini. Oven taakse jää eräs tärkeä seitsemän vuoden jakso, jaksoni puoliberliiniläisenä. On aika kääntää kirjan sivua. Kädessäni on lampunvarjostin ja toisessa mustan penkin istuinosa. Annan raamikkaan seuralaiseni kantaa laukut, olen kiitollinen hänelle saamastani avusta. Kiitollinen siitä, että hän ylipäänsä innostui järjettömästä ja spontaanista…