inari

Satumaisen yksinkertaisuuden äärellä Inarissa

Muistan elokuisena iltana ääneen lausutut taikasanat halustani palata Inariin lumipeitteen laskeuduttua maahan. Ääneen sanotuilla toiveilla on usein taipumus toteutua, jos tilaisuuksiin osaa tarttua. Näin kävi ja tilaisuus asteli eteeni vahvan tunteen siivittämänä. Varaamattomat lennot Intiaan tai Indonesiaan jäivät tällä kertaa varaamatta. Sen sijaan painoin lentojen varaamisen nappia, kohteena Ivalo. Oikeastaan olisin halunnut siirtyä matkakohteeseeni maitse, mutta on järjetöntä, että hinta maitse matkaamiselle on tuplasti kalliimpi kuin lennot. Maailmassa on epäkohta. Mieleni Lappi on Inarissa. Lappi on myös mielentila ja omani edustaa korutonta kauneutta ja rauhaa. Niiden perässä suuntasin jo syksyltä tuttuun paikkaan, viikoksi nukkumaan kovin kotoisan erämökin sohvalle. Elin rauhaa ja yksinkertaisuutta. Ei juoksevaa vettä, ei jatkuvaa sähköä. Vessa on…

The Pieces of Nature – rakkaudesta luontoon ja eläimiin

Olen aina ajatellut, että vanhana ja ryppyisenä minusta tulee sellainen puskissa tuntikausia kamera kaulassa lymyilevä luontovalokuvaaja tai Jane Goodallin kaltainen, eläimiä ymmärtävä nainen. Luontokohtaamiset ovat kultaa. Välillä tuntuu, etten ole viime aikoina korostanut tarpeeksi rakkauttani luontoon, etenkin viidakkoon ja eläimiin. Olen kertonut teille sooloseikkailuistani Borneon viidakossa, kohtaamisesta delfiinilauman kanssa, uinneista kilpikonnien kanssa ja muista luontoelämyksistä. Silti, en varmastikaan ole korostanut tarpeeksi erästä syytä, miksi alunperinkään aloitin tämän blogini. Vielä kuutisen vuotta sitten tietokoneeni kovalevy oli täynnä jakamattomia aarteita. Minulla oli kuvia apinoista, perhosista, elefanteista, mangusteista ja sadoista erilaisista kukista. Kuvia oli harvinaisistakin lajeista. Maailmassa oli virhe. Kukaan tässä maailmassa ei ollut nähnyt aarteitani ja halusin edes jonkun, jolle jakaa kuva-aarreaittani…

inari husky

Rapsutteluterapiaa ja rauhaa inarilaisessa erämaamökissä

Lohkeilleet pitkospuut vievät hiljaisen hiekkatien varrelta yhä syvemmälle karun erämaan uumeniin. Välillä askel meinaa horjauttaa pois haljenneilta laudoilta, suon puolelle. Ilmassa tuoksuu jo syksy, luonto on alkanut värjätä vaatteitaan syksyn ensimmäisillä sävyillä. Äänimaisemaa kuvaa parhaiten sana hiljaisuus. Sijainti on Inari, Suomen Lappi. Ehkä pitäisi sanoa Anár tai Aanaar, koska olemme oikeastaan Saamenmaalla (Sápmi), saamelaisten kotiseudulla. Hiljaisuus katkeaa, kun lähestymme etäällä näkyvää erämaamökkiä. Koirat haukkuvat, ne haukkuvat kahdeksan koiran kakofoniassa. Siellä ne ovat, ne kuvista tutut kahdeksan karvaista huskya, joiden kohtaamista olen odottanut kuin tropiikin lämpöä marraskuussa. Lähestymme koira-aitausta. Suuressa aitauksessa juoksentelevat karvakorvat ovat innoissaan. Ne hyppivät aitaa vasten ja nuolevat käsiämme onnesta soikeina verkon rakojen läpi. Nämä koirat eivät pelota,…

Oletko nähnyt riikinkukon tanssivan?

Iso lintu istuu puun oksalla, miltei katkaisten oksan painollaan. Uroslintu on aitiopaikalla, tarkkailemassa lähestyviä, ulkonäöltään koruttomampia naaraita. Jeepin takapenkiltä näkyy tien ylittävä olio. Ruhtinaallisella perällä varustettu lintu ylittää hiekkatietä ja parkkeeraa itsensä tien viereen. Lähes saman tien se alkaa tanssimaan. Josko tänään onnistaisi? Jeeppimme parkkeerataan myös, ihastelemaan soidinmenoa. Lintu, ylväs riikinkukkouros, avaa hitaasti ja rutiininomaisesti sulkapeittonsa. Se pyöristää sadat ja taas sadat, luonnon tarkkaan suunnittelemat sulkansa viuhkaksi. Tanssi voi alkaa. Se tepastelee akselinsa ympäri, pitäen samalla naaraisiin vetoavaa ääntä. Se pöyhistelee ja ravistelee itseään, koko ajan akselinsa ympäri tepastellen. Näky vie ohikulkijan mukanaan ja ohittavan naaraan pää kääntyy. Silti, naaras jatkaa matkaansa. Tällä kertaa tanssijalkojen vipatus tai siipien väristely ei…

nuuksio espoo

Poroja ja pannukahvia kodassa – pala Lappia Espoossa

Tiesitkö, että Espoon Nuuksiossa on poroja, joita voi ruokkia? Entäs olisitko kuvitellut, että Nuuksiossa on myös kota, josa juoda kahvia? Pala Lappia löytyy siis yllättävänkin läheltä. Moni kaukomailta Suomeen matkustava mieltää tammikuisen Suomen talven ihmemaana. Lunta on kinoksittain, joulupukki lentelee taivaalla ja porot jolkottevat pelloilla. Myös punanenäinen Ruudolf on porojen joukossa. Tiedämme tosin, että mielikuva on lähempänä satua kuin totta. Tiedämme ainakin, ettei Etelä-Suomi ole muuttuneen ilmaston takia tammikuussakaan välttämättä lumen peittämä. Tammikuinen torstai näytti kuitenkin minulle ja kansainväliselle bloggaajaporukalle aivan uuden puolen Etelä-Suomesta, tarkemmin Espoosta. Vaikka tuolloin Helsinki oli lähes lumeton, Espoota peitti valkoinen vaippa. Suomea on markkinoitu parin viime vuoden ajan uuden Stopover Finland -kampanjan avulla ja tähän…

Bakon kansallispuistosta löytyy pala Borneon koskematonta luontoa

Bakon kansallispuisto Malesian Borneolla on jokaisen luontoihmisen unelmakohde. Ainakin sen kannattaisi olla. Borneon trooppinen saari kaikkine omituisine eläimineen ja muine ihmeineen oli ollut yksi omista unelmakohteistani jo pitkään. Luontodokumenttien kertomukset hauskoista nenäapinoista, joita voi luonnossa kohdata ainoastaan Malesialle ja Indonesialle kuuluvalla Borneon saarella olivat viihdyttäneet minua jo pitkään. Vuoden 2011 talvella päätin lähteä ihmettelemään tuota eksoottiselta kuulostavaa unelmieni saarta muutamaksi viikoksi. Viidakkoseikkailijattaren sielu sai juurikin sitä ruokaa, mitä eniten kaipasi. Bakon kansallispuisto oli Borneon reissuni ensimmäinen virallinen kohde. Lensin Kuala Lumpurista Air Asian halpalennoilla Kuchingin kaupunkiin, joka oli loistava tukikohta viidakkoreissulleni. Yöpaikka löytyi sattumalta ja voin ehdottomasti suositella kaikille Kuchingiin reissaville suomalaiset juuret omaavan Shantin pitämää majataloa, Threehouse B&B:tä. Tapasin…

Huskysafari

Koiravaljakkoajelu – Suomen talven vetovoimaisin elämys

Jos Suomesta pitäisi nimetä yksi elämys, jota ulkomaalaiset haluavat täällä kokea, olisi se ehdottomasti koiravaljakkoajelu. Kokemus on kuin pohjoisen pallonpuoliskon versio kameliratsastukselle Saharassa. Viiden vahvan ja lihaksikkaan koiran joukko kiitää menemään jäätyneen järven jäällä. Vesi roiskuu sulavan jään pinnalta kasvoilleni ja syliini, mutta se ei menoa haittaa. Mikään ei voisi sammuttaa iloa silmissäni tai hymyä huulillani katsoessani maisemien vaihtuvan ympärilläni ja miettiessäni käsillä olevaa hetkeä. Hetkeä, kun istun espanjalaiseni ohjastaman, ja villinä juoksevan, koiravaljakon kyydissä jäätyneen järven jäällä. Kevätaurinkokin lämmittää jo kasvojani. Vuoro vaihtuu, on minun vuoroni hypätä ohjaksiin. Espanjalainen saa istua kyydissä, luottaa ohjaustaitoihini. Kuten olen nipistänyt itseäni istuessani kamelin selässä Saharan autiomaassa, jälleen kerran piti nipistää itseäni miettiessäni,…

Norsusafareista ja huumatuista tiikereistä

Uimaan delfiinin kanssa? Ratsastamaan aasilla tai norsulla? Silittelemään tiikeriä tai leopardia? Tai ehkä kävelyttämään apinaa hihnassa? Käärmeenlumoajia Marrakechin basaareilla ja kotka olallaan kävelevä mies Thaimaan rannalla. Eläinturismia on monenlaista, mutta onko tällainen turismi millään tavoin eettistä? Viime aikoina on ollut paljon puhetta matkailun etiikasta monella eri tasolla. Kuvat jopa ylipainoisista turisteista pienien aasien selässä, poseeraukset tiikereiden kanssa ja ratsastusretket norsuilla Kaakkois-Aasiassa. Totuus on, että kuvissa leppoisina hengailevat kissaeläimet ovat huumattuja sekä esimerkiksi norsuja kohdellaan monessa matkakohteessa erittäin kyseenalaisesti. Myönnän, olen ratsastanut norsulla Thaimaassa. En ole ylpeä siitä. Tuo oli toisella Kaakkois-Aasian reissullani, kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin en osannut kyseenalaistaa asioita. Nuorelle reissaajalle kaikki oli uutta ja ihmeellistä, enkä osannut kritisoida.…

Koiran elämää Berliinissä

Elo ja olo Berliinissä on rentoa ja letkeää. Tämä pätee jopa koirien elämässä. Jo ensimmäisellä Berliinin reissullani muistan kiinnittäneeni huomiota vapaanakin kulkeviin koiriin. Koirat odottelevat liikennevaloissa kiltisti, koirat seuraavat omistajiaan lojaaleina joka paikkaan. Koirat pääsevät monille terasseille omistajiensa kanssa ja puistoissa ne saavat usein juoksennella vapaina ja villeinä – onnellisina. Kaupunki ei velvoita koiranomistajaa sitomaan koiraansa hihnaan ja ainakin vaikuttaisi, että koirille tämä säännöttömyys on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Ehkä se on niin, että kun annetaan tarpeeksi vapautta, on mukavampaa pysyä lojaalisti omistajan vierellä. Tämä kai jossakin määrin pätee myös muissa elämän tilanteissa, ihmisilläkin. Even dogs take it easy in Berlin. The city does not require for dogs…

galapagossaaret

Uskomattomat Galápagossaaret

Haluaisitko uida suurisilmäisten merileijonien keskellä tai seurata värikkäiden merileguaanien elämää aivan vierestä? Haluaisitko nähdä siniräpyläisiä lintuja tai seurata vierest, kun pelikaanit nappaavat vedestä kaloja? Tämä kaikki onnistuu luontoihmisen paratiisisaarilla, Galápagossaarilla. On lomakohteita ja on lomakohteita. Omalla kohdallani näihin jälkimmäisiin kuuluvat tajunnanräjäyttävät paikat, joiden olemassaoloa on vaikeaa edes uskoa todeksi. Yksi tällainen on ehdottomasti maailman uskomattomin saariryhmä, Ecuadorin Galápagossaaret. Luonnonystävän unelmakohde Kun mietit Galápagossaaria, mietit luultavasti myös evoluutioteoriaa. Darwin teki teoriaansa kiinnostavia löydöksiä joskus silloin aikojen alussa, tai ainakin kauan aikaa sitten. Galápagoksen endeemiset, vain noille saarille tyypilliset lajit, herättäisivät minutkin ihmettelemään maailmaa ja lajien syntyä. Galápagoksen ihmeelliset, luontodokumenteista tutut saaret, ovat monelle vain kaukainen unelma. Olen ihminen, joka haluaa toteuttaa…

Isla de la Plata: Köyhän miehen Galapagos

Haluat matkustaa Galapagossaarille, mutta budjettisi ei anna periksi? Ei hätää, on toinenkin vaihtoehto. Kaikki tietävät maailmankuulut Galapagossaaret. Nuo Darwinin evoluutioteoriasta tutut saaret ovat luontomatkalijan paratiisi, mutta reissu Galapagoksen tuliperäisille saarille maksaa maltaita – siitä syystä moni reppureissaaja joutuu Ecuadorin matkallaan jättämään maan kohokohdan väliin. Itse en muutaman vuoden takaisella reissullani (tästäkään en ole vielä kirjoitellut juurikaan) jättänyt unelmakohdettani kuukauden mittaisella Ecuadorin reissulla välistä. Kävin silti tsekkaamassa myös Galapagossaaria muistuttavan vaihtoehdon, jota kuulin kutsuttavan myös köyhän miehen Galapagokseksi. Isla de la Plata on saari pohjoisessa Ecuadorissa ja se on osa Manchalillan kansallispuistoa. Saarelle pääsee parhaiten venekyydillä Puerto Lopezin kylästä. Itse teimme saarelle ohjatun päiväretken, jonka faktat ovat tosin kaiken muun tietotulvan…

Costa rica eläimet

Costa Rica on eläinbongarin paratiisi

Costa Rica on luontomatkaajan paratiisi. Suhteellisen pieneen kokoonsa nähden tuo Väli-Amerikan helmi kätkee sisäänsä viidakkoa, pilvimetsää, vuoristoa ja merenrantoja. Kävin tutkimassa Costa Ricaa muutama vuosi sitten. Muistikuvat ovat alkaneet jo hieman hämärtyä, mutta mikään ei voi hämärtää mielikuvaa ja muistoja tuon maan kauneudesta ja monipuolisuudesta. Kauniin luonnon lisäksi Costa Rica on loistava kohde hauskojen eläinten bongailuun. Näistäelukoista oma suosikkini on ehdottomasti hidasta hitaammin etenevä ja puissa loikoileva laiskiainen, joka laskeutuu maan pinnalle vain tarpeilleen, ehkä kerran viikossa. Panaman ja Nicaraguan naapurimaassa voi bongailla muun muassa myös erilaisia kissaeläimiä, manaatteja, muurahaiskarhuja ja apinoita.Ensimmäiset hassut eläimet bongasimme reissun alkupuolella, matkalla Arenal-tulivuorelle. Tiellä pöjötti useampi hyppyrinenäinen ja pitkähäntäinen kissan ja apinan sekoitus, jotka…

kissat turkki van-kissa

Kissoja, kissoja, Van-kissoja

Tiesittekö, että Itä-Turkissa elää kissarotu, joka tykkää uida? Tämä kissarotu on väriltään valkoinen ja yksilöillä on joko siniset, vihreät tai yksi vihreä ja yksi sininen silmä ja jalat ovat melko pitkät. Kissarodun nimi on Van-kissa ja nimi tulee niiden asuinalueesta, Van-järven seudusta. Tehän tiedätte, että olen kissojen ystävä. Rapsuttelen katukissoja ja minulla on omakin Lily-kissa. Kissat ovat kaikessa salaperäisyydessään kerrassaan valloittavia otuksia! Tämä ei sitten poista sitä faktaa, että olen myös koiraihminen. Turkin reissulle lähtiessäni kuulin ensimmäisen kerran näistä Van-kissoista. Kuulin, että vierailu kissataloon kuuluu ohjelmaamme ja voitte vain kuvitella sen ilon: minä pääsen rapsuttelemaan kissoja! Vanin kaupungista löytyy kissatalo (ehkä jopa useampikin), jossa näitä valkoisia otuksia suojellaan ja jossa…

urbaani viidakkoseikkailijatar

Hullu kissaleidi Marrakechissa

Muistatte ehkä, kun fiilistelin Istanbulia ja kaupungin kaduilla hengaavia kissoja? Nyt on löytynyt toinen maailmankolkka, jossa kisut kuuluvat olennaisesti katukuvaan. Tämä paikka on ihana marokkolainen kaupunki, Marrakech. Tietysti olin kissoista tykkäävänä myös Marrakechissa kovin fiiliksissä koko kaupungin lisäksi myös näistä karvakasoista. Kissoja vilisee Marrakechin valokuvauksellisilla pikkukujilla siellä täällä. On mustia, valkoisia ja värikkäitä vipeltäjiä. On nuoria ja vanhoja yksilöitä ja ne ovat söpöjä kaikki. Vaikka kulkueläimiin ei periaatteessa saisi koskea, minähän tietysti kosken. Pakkohan niitä söpöläisiä on vähän leikittää ja silittää. Käsiä en tietysti suuhun sen jälkeen tunge ja käsien desinfiointikaan ei koskaan ole huono idea. Kotona minua odottaa aina työpäivän päätteeksi se oma Lily-kissa, joka on myös varsin söpö…

Hylkeitä Ahvenanmaalla

Tiesittekö, että Ahvenanmaa on loistava kohde hyljebongareille? Vielä hetki sitten en minäkään tiennyt, mutta nyt tiedän. Kohtaamiset villien luontokappaleiden kanssa ovat satumaisia. Se, että katsoo silmästä silmään toista luontokappaletta on jotenkin kovin aitoa. Maailmalla viilettäessä olen bongaillut valaita Islannissa, delfiinejä Laosissa, merileijonia Galapagossaarilla ja nenäapinoita Borneolla. Kaikesta tästä eläinbongailusta huolimatta en ole harrastanut samaa Suomessa juuri lainkaan. Heinäkuisella Ahvenanmaan visiitillä tähän tuli muutos. Veneretki Eckeröstä Märketin upealle majakkasaarelle oli myös oiva tilaisuus nähdä Saaristomeressä asustelevia harmaahylkeitä ja minä olin päättänyt nähdä hylkeitä, maksoi mitä maksoi. Heinäkuulle epätyypillisen kylmää säätä uhmaten istuin veneemme nokassa ja tähyilin. Eckerö oli jäänyt jo kauaksi taakse, kun näköpiiriin oli alkanut ilmestyä enenevissä määrin karuja kallioita.…

tropiikin hyonteiset

Ötökän elämää – tropiikin hyönteisistä

Tropiikissa matkaillessa on käytännössä mahdotonta olla joutumatta kanssakäymiseen luonnon kanssa. Luontoon kuuluvat myös luonnollisesti ne hämähäkit, tuhatjalkaiset sun muut pienet ja yksityiskohtaiset hyönteiset ja nilviäiset, jotka jostakin syystä herättävät meissä niin suurta pelkoa ja ällötystä. Luonto on kumma paikka. Viidakossa tai metsässäkään mitään ei välttämättä näy, mutta niiden vain tietää kuhisevan elämää. Jokaisen puun oksilla, jokaisessa kivenkolossa ja jokaisen risukasan alla vilisee elämää. Välillä on helpottavaa olla tietämättä, mitä kaikkea pään päällä liikkuukaan. Muistan, kun Indonesian Lombokilla huoneessani hengaili iso hämähäkki. En pysty tai halua näitä luontokappaleita murhata, mutta en niitä halua kotiinikaan. Tuolloin hain majatalon isännän ja hän tietysti listi kyseisen olion harjanvarrella. Jättiläismäinen rapu ei ehkä mene kategoriaan…

koli ratsastus

Ratsastusretki Kolilla

Kolin kansallispuistossa riittää tekemistä ja jokaiselle löytyy varmasti se itselle mieleinen puuha. Voi vaellella tai makoilla riippumatossa, voi soudella, meloa tai uida Pielisellä ja voi jopa ratsastaa Islanninhevosilla. Jos luonto ei kiinnosta, voi istua vaikka paikallisessa hauskassa kuppilassa, Kolin Ryynäsessä. Nyt puhutaan kuitenkin ratsastamisesta. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö, vaikka lapsena kävinkin läheisellä hevostallilla silloin tällöin istumassa aitausta ympäri jolkottelevan hevosen tai ponin selässä. Lapsuuden jälkeen tein seuraavan ratsastusretkeni ollessani vaihto-oppilasperheeni kanssa roadtripilla jenkeissä pari vuotta varsinaisen vaihtovuoteni jälkeen. Tulloin ratsastimme maastossa, Länsi-Virginian luonnonkauniissa osavaltiossa. Tuostakin kokemuksesta on tosin jo hetki vierähtänyt. Nyt pääsin taas pitkästä aikaa ratsaille, tällä kertaa Kolilla. Löysin netistä Kolin seudulla Islanninhevosratsastusta järjestävän Paimentuvan. Varasin…