tanssi

Onneksi on afrotanssi

Vesi ropisee värikkään sateenvarjoni pintaan ja mustavalkoiset kenkäni ovat jo kastuneet vesilätäköissä. Pääkaupungin kiire on tarttunut minuun, tänäkin aamuna. Olen yhtä kiukkuinen tai jopa kiukkuisempi kuin ohitseni kiirehtivät, työpaikoilleen rientävät oravanpyöräläiset. Onneksi on torstai, torstai tarkoittaa tästä eteenpäin tanssia. Vuoden tauko rakkaasta harrastuksestani näkyy ja ennen kaikkea tuntuu. Unohdin henkireikäni tarpeellisuuden, unohdin sen sokkeloidessani kiireisessä elämässäni. En enää saa unohtaa. En enää koskaan saa unohtaa, miten onnelliseksi liike tekee. Miten autuaaksi rytmi kehossa tekee ja miten hyvältä tuntuu liikkua musiikin tahtiin. Miten hyvältä tuntuu antaa hikipisaroiden kastella hiukset ja kasvot. Suomen kesäkään kun ei sitä tehnyt. Kesä, joka ei koskaan tullut luoksemme. Kuulin tänään, että vuonna 1942 oli viimeksi yhtä…

Majoitus Marokossa

Marokon täydelliset majapaikat

Marokko on arkkitehtuurisesti yksi maailman kiinnostavimmista kohteista. Rosoisia pintoja, haalistuneita maaleja, värikkäitä seiniä, yksityiskohtaisia ovia ja ikkunoita sekä kauniita muotoja. Marokkoon matkaavan ei kannata etsiä majoitusta tyypillisestä hotellista, yöt kannattaa viettää perinteisessä marokkolaisessa riadissa. Kadulle näkyy usein vain vaatimaton ovi ja seinät, mutta sisäpihalla aukeaa paratiisi. Riadin keskellä on aina puutarha. Rakennuksissa on sisäpiha, jossa on usein kasvillisuutta ja suihkulähde. Riadin huoneet on sijoiteltu sisäpihaa ympäröiville käytäville ja rakennukset ovat kertakaikkisen kauniita ja koristeellisia. Olen testannut ja hyväksi todennut kolme tällaista marokkolaista majapaikkaa, kaksi niistä sijaitsee Marrakechissa ja yksi etelän Essaouirassa. Voisin asua tällaisessa rakennuksessa, ne ovat niin kauniita ja harmonisia. Ei ihme, että marokkolainen tyyli on tällä hetkellä sisustuksen…

laura santanen

Minkälaista on viettää yö Saharan tähtitaivaan alla?

Tähtitaivas tuikki. Kaupungin valoista ei ollut tietoakaan ja hiekka pöllysi. Yö Saharan autiomaassa oli unohtumaton kokemus, joka pitää kokea – edes kerran elämässä. Kuinka monta juttua saa kirjoitettua yhden vuorokauden reissusta autiomaahan? Näköjään aika monta. Niin suuren vaikutuksen valtava Sahara teki tähän seikkailijattareen. Olen kertonut teille aamukahvista aavikolla, majoituksesta Saharassa, autiomaassa autoilusta, kangastuksista, kameliratsastuksesta ja auringonlaskusta. Vielä on vuorossa tältä erää viimeinen juttu: yö Saharan tähtitaivaan alla. Olin kaukaisissa unelmissani haaveillut nukkumisesta autiomaassa, taivasalla. Yö teltassa vai patja tähtitaivaan alla Saharassa? Tämä unelma toteutui toukokuisella Marokon reissulla. Kerroin jo aiemmin, että meillä oli käytössä teltta, jota emme juurikaan asuttaneet. Jos kerran minulla oli vaihtoehtona Saharan reissullani nukkua ulkona, en edes…

Marokko Sahara kameliratsastus

Kamelin selässä kohti Saharan auringonlaskua

Olin vain unelmissani kuvitellut ratsastavani kamelin selässä hiekkadyynien välissä kohti auringonlaskua. Välillä unelmilla on taipumus toteutua ja niin toteutui tämäkin unelmani. Ratsastin kamelin selässä ensimmäisen kerran Minnesotassa vuonna 1999. Muistan mökkyisen kyydin pienessä aitauksessa, menimme ympyrää. Toinen kerta oli hieman erilainen. Aitausta ei ollut, ympärilläni oli vain silmin kantamattomiin jatkuva hiekkameri, auringon laskiessa punaisen ja oranssin eri sävyihin värjäytynyt Saharan autiomaa. Olin unelmoinut tuosta hetkestä. Se oli toukokuinen sunnuntai. Berberi-oppaamme oli laittanut kamelit lähtövalmiuteen ja minä sekä kaksi norjalaista matkabloggaajaa vain hyppäsimme ratsaille. Lonks, lonks. Kameli nousi ensin polvilleen, sitten takajalkojen kautta etujaloille ja pian olin korkealla, lähtövalmiina. Ratsastimme dyynien keskellä, Saharan hiljaisuudessa. Ei autojen ääniä, ei taustamelua, ei puheensorinaa.…

Marokko glamping sahara

Glamping-elämys Saharan autiomaassa

Millaista majoitusta on Saharan autiomaassa? Haluaisitko kenties nähdä, miltä näyttää autiomaateltta? Viikonloppu on ollut täynnä kulttuuria. Eilen musiikkia ja tämän illan pyhitin elokuvalle. Kyseinen elokuva, Tracks, kertoo Australian halki kameleiden ja koiransa kanssa kävelevästä naisesta. Autiomaa ja karut paikat kutsuvat näköjään muitakin. Itse en ehkä aivan yhtä extreme-matkalle lähtisi, mutta elokuva oli kaunista katseltavaa. Se myös viritti sunnuntai-iltani sopivalle taajuudelle ja voin taas jatkaa juttusarjaani Saharasta. Nyt esittelen teille erään viiden tähden hotellin, tavallaan. Oikeasti ainoat tähdet, jotka tähän hotelliksi kutsumaani telttaan liittyvät ovat autiomaan tähtitaivaan tähdet. Saharan majapaikkamme oli siis Erg Chegaga desert camp. Aikaa emme omassa, kolmen hengen teltassamme juurikaan tosin viettäneet, mutta haluan vain esitellä teille paikan,…

Saharan autiomaa, Marokko vinkit

Kohti Saharaa

”What makes the desert so beautiful is that somewhere it hides a well” – Antoine de Saint-Exupéry Aloin haaveilla matkasta autiomaahan ensimmäisen kerran, kun kuulin ystävältäni hänen tuttunsa seikkailusta Saharan autiomaassa. Kamelit, hiljaisuus, tyhjyys, tähtitaivas ilman kaupungin valojen vaikutusta siihen, kangastukset ja loputon hiekkameri. Olin mietiskellyt autiomaareissua mielessäni, en vain tiennyt milloin ja missä sen toteuttaisin. Loppujen lopuksi minun ei tarvinnut tietää, päädyin autiomaahan joka tapauksessa. Marokon reissumme kohokohta oli ehdottomasti Saharan autiomaa. Matkamme alkoi Agadiristä, josta autokuskimme huristeli tuntikausia koko ajan kuivemmaksi ja kuumemmaksi muuttuville seuduille. Maisema oli kuin scifi-elokuvasta ja ristinsieluakaan ei tuntunut näkyvän missään, ei myöskään vastaantulevia autoja. Jossakin vaiheessa vuoren reunustaa pitkin kulkeva tie muuttui pienen…

Kameli aarrekartassa

Olen säästellyt muutamia ikimuistoisia kokemuksia oikeille hetkille. Hetkille, jolloin voin virittäytyä tarinan vaatimaan tunnelmaan täydellisesti ja nauttia kokemuksen jakamisesta teidän kanssanne kiireettömästi. Tarinat Saharasta ovat odottaneet kiltisti kylmää ja synkkää marraskuista iltaa, jolloin voisin laittaa kynttilät palamaan Saharan hiekan keskelle. Se ilta on nyt saapunut. Nyt on aika hypätä takaisin Marokkoon ja palata paikkaan, jonka olin kuvitellut vain villeimmissä unelmissani. Ennen varsinaisten juttujen alkua haluan kertoa teille salaisuuden. Kerroin vuoden aluessa askarrelleeni itselleni aarrekartan (tiedän olevani hieman hömppä näissä jutuissani, mutta tykkään olla). Sellaisen leikkaa ja liikaa- periaatteella toimivan julisteen, johon kasailin lähitulevaisuuden unelmiani kuvina ja sanoina. Paljoakaan en aio tästä ihmeellisestä aarrekartasta paljastaa, mutta yhden asian aion: kartassani oli…

rantalomat

Unelmana Madagaskar

On torstai. Ulkolämpötila alkaa lähennellä jo nollaa ja mieleni alkaa jostakin kumman syystä taas haaveilla rantabaareista, viidakosta ja hiekasta varpaiden välissä. Kuten arvata saattaa, olen nyt Suomessa. Nyt on käsillä se odottamani ajanjakso, kun saan hetken aikaa vain olla ja pysähtyä arkeen, jota melkein jo kaikkien pikareissujen välissä hetkittäin kaipasin. Itseni tuntien levottomuus sisälläni alkaa pian kasvaa päivä päivältä ja mieli alkaa hyppelehtiä surffirannoille ja palmupuiden katveeseen. Arjessa ja syksyn saapumisessa on onneksi lukuisia hyviäkin puolia. Vaikka alan jo tässä vaiheessa syksyä saada tarpeekseni kynttilöiden polttelusta (aloitin jo kesällä, jos nyt edellisen talven jälkeen koskaan lopetinkaan), syksyni kohokohta on tanssi sekä kesätauon jälkeen jatkuneet tanssitunnit. Olen kertonut teille rakkaudestani afrikkalaiseen…

Saharan autiomaa marokko yöpyminen

Aamukahvia Saharan autiomaassa

Meinasin kirjoittaa teille Berliinin aamupalavinkkejä, mutta kuvia selaillessani vaivuin ajatuksissani taas Marokkoon. Mieli hyppäsi takaisin Saharan autiomaahan ja siellä vietettyihin, ikimuistoisiin hetkiin. Aamu, auringonnousu, kamelit, hiekkadyynit, hiljaisuus, tuuli, Marokko ja Sahara. Tuohon sanarimpsuun kun lisään sanan aamukahvi, ovat puitteet aika kohdillaan. Otin Saharassa vietetyn yön (tästä lisää myöhemmin) jälkeen aamukahvikuppini käteeni ja marssin pienen dyynin harjalle. Otin oman aamuhetkeni ja voitte vain kuvitella tuon hetken taianomaisuuden. Olin Saharan autiomaassa, katselin pussailevia kameleita, kuuntelin Saharan tuulta, sijaintini kartalla oli Afrikan mantereella, oli aamu, join kahvia ja taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Joskus olen kuullut sanottavan, että jos tuo tuliaisena hiekkaa jostakin paikasta, sinne paikkaan vielä palaa. Niin, ikkunalaudallani on purkitettu Saharan hiekkaa.…

Kangastuksia Saharassa

Tuolla se järvi on. Pieniä saariakin on näköpiirissä. Hetkinen, eihän se olekaan järvi. Se on kangastus. Keidas keskellä kuivaa autiomaata. Nämä keitaat osoittautuvat kuitenkin aina pettymyksiksi, sillä eihän nyt kuivassa autiomaassa ole järviä tai muitakaan lätäköitä. Ne keitaat ovat pelkkiä kangastuksia. Toukokuisella Marokon reissullani pääsin todistamaan nämä tarinat kangastuksista todeksi. Auton ikkunasta näkyi välillä järviä ja erään järven vastarannalla näytti olevan kokonainen kaupunki korkeine rakennuksineen. Uskomatonta, mutta totta. Voin vain kuvitella janoisen vaeltajan autiomaassa, joka yhtä vesitippaa hamuillen kuvittelee löytäneensä kokonaisen järven tai meren ja joka joutuu pettymään lähemmäksi tätä kuvitteellista vesiallasta saapuessaan. Kangastuksia, kangastuksia – ne ovat todellisia.

Sokkotreffit Marokon kanssa

Joskus kaikki matkasuunnitelmat muuttuvat ja joskus ei ole edes olemassa suunnitelmaa, joka voi muuttua. Nyt on starttaamassa vähän tällainen matka. Lähden huomenna Marokkoon. Tämä matka meinasi peruuntua yhdeksän päivää sitten. Tuohon asti minulla oli tiedossa hotelli, jossa yövyn. Tiesin myös meneväni Marokossa pidettäville Mawazine-festivaaleille, jossa esiintyy muun muassa Justin Timberlake, Alicia Keys sekä monia maailman musiikin tähtiä. Tiesin pyöriväni lähinnä Rabatin kaupungin lähettyvillä. Kaikki kuitenkin muuttui. Nyt en tiedäkään enää yhtään mitään muuta kuin sen, että olen lähdössä Marokkoon. Tiedän, että lennän Casablancaan ja että takaisin lennän Marrakechin kautta taas Casablancaan, josta takaisin Tukholman kautta Helsinkiin. Kyseessä on matka, jonne minut on kutsuttu matkablogaajan roolissa ja en ole itse vastannut…