Kun ajattelet sohvasurffausta, ajattelet luultavasti pieniä opiskelijabokseja ja sohvalla nukkumista. Sohvasurffaus voi kuitenkin olla paljon muutakin, kuten oli niin sanottu sohvasurffaukseni pienessä pohjois-italialaisessa Vicenzan kylässä.
Oikeastaan tämä surffaus ei mennyt sohvasurffauksen piikkiin, ehkei se ollut lähelläkään sitä. Olin nimittäin vuorostani majoittumassa luonani muutamaa kuukautta aiemmin majoittuneen italialaisen sohvasurffaajan luona; sohvasurffaajan, josta tuli ystäväni jo ensimmäisenä päivänä.
Kun saavuin Italiaan, en odottanut majoittuvani sohvasurffaajan tai vieraan roolissa kokonaan omassa talon siivessä. Niin siinä kuitenkin kävi ja minua varten kauniiksi laitettu vierasasunto oli lähes kolminkertainen verrattuna omaan kotiini.
Oli takka ja kaikki. Oli italialainen äiti, joka kokkaili minulle lounaspastoja ja toi aamukahvia. Oli sanaakaan englantia puhumaton isoäiti, jolle kuitenkin onnistuin päivittäin muutaman sanan hienosti italiaksi lausumaan. Oli kissa ja oli ystäväni, joka eräänäkin iltana kokkaili minulle herkkuaterian viineineen.
Niin, sellaista sohvasurffausta siis. Kun avaa kotinsa oven tuntemattomalle, parhaimmassa tapauksessa tuon tuntemattoman kodin ovet ovat myös itselle auki jopa ainiaan. Minut on taas kutsuttu Italiaan ja ystäväni on taas kutsuttu Suomeen. Katsotaan, kuka hostaa seuraavaksi ja ketä.
Sometimes hosting an international couchsurfer can turn into a real friendship. I visited and couchsurfed at an Italian couchsurfers place in a small town in Northern Italy.
Or, can you call it couchsurfing if you have a big apartment all for yourself, a fireplace, and an Italian mom cooking for you?
1 Comment
Pingback: Sohvasurffari - uusi ystävä? — Urbaani viidakkoseikkailijatar