Seikkailijattaret – onko tässä edes mitään järkeä?

Olen kertonut teille ehkä jo kyllästymiseenkin asti tammikuussa aloittamastani, hurjasta Seikkailijattaret-projektista. Pistin Strangerless-blogin Sissin (uusi paras virtuaaliystäväni) kanssa pystyyn naisille suunnatun verkkosivuston, jonka tarkoitus on koota saman katon alle samankaltaisista asioista kiinnostuneille ihmisille suunnattua sisältöä inspiroimaan ja innostamaan. Halusin luoda sellaisen paikan, jonne voi vain mennä virtuaalisamoilemaan ja kokemaan ahaa-elämyksiä tästä maailmasta ja omasta itsestäänkin.

Rydyimme hommiin intoa täynnä kuin pienet lapset lätäkössä. Kun tartuimme villiin ideaan, emme aivan tienneet, minkälaista soppaa olemme keittämässä ja kuinka paljon hämmentämistä se vaatiikaan. Sissin pyöräillessä pitkin Etelä-Amerikan maita ja mantuja olemme hoitaneet kaiken yhteydenpidon ja suunnittelun virtuaalisessa maailmassa. Se ei ole huonojen nettiyhteyksin päässä kovinkaa mutkatonta, aikaerokin vaivaa. Joudun istumaan koneella mitä omituisempiin aikoihin, välillä aamun pienille tunneille asti näpytellen.

Halusin luoda sellaisen paikan, jonne voi vain mennä virtuaalisamoilemaan ja kokemaan ahaa-elämyksiä tästä maailmasta ja omasta itsestäänkin.

Onneksi ympärille kerääntyi jo alussa myös aivan upea tiimi, joihin alamme pikku hiljaa luottaa täysillä. Joukkoon on liittynyt koko ajan uusia seikkailijattaria ja jotkut ovat jo joutuneet kiireidensä vuoksi sanomaan meille heipat. Muutoksia, muutoksia. Ehkä pikku hiljaa voimme delegoida järjettömän suurta työmäärääkin tiimillemme. Nyt istun koneen edessä omalla vapaa-ajallani (kyllä, päivätyön ohessa) todella paljon, eikä aikaa seikkailuille tai hetkistä nauttimiselle tunnu jäävän. Sellainen hämmennys on tällä hetkellä käynnissä, muuten keitto kylmenee tai palaa pohjaan. En halua antaa se viilentyä, uskon tästä soossista tulevan ajan kanssa mitä herkullisin kokonaisuus.

Välillä usko ja pitkäjänteisyys meinaavat mennä. Mihin ihmeessä olen ryhtynyt? Mitä järkeä tässä on? Mitä ihmeessä ajattelin, kun aloin pyörittää kokonaista matkailulehteä omalla vapaa-ajallani oman blogini lisäksi? Eihän kukaan pyöritä huvikseen jotain lehteä! Eikö omakin blogi vie jo tarpeeksi paljon aikaa? Mitä ihmettä olen tekemässä ja miksi? Sitten taas nipistän itseäni ja päätän uskoa, että tälläkin teolla on jokin suurempi merkitys. Sitä paitsi, naismatkailu on tällä hetkellä suuremmassa nosteessa kuin koskaan ennen! Ja minähän rakastan tätä kaikkea.

Sellainen hämmennys on tällä hetkellä käynnissä, muuten keitto kylmenee tai palaa pohjaan. En halua antaa se viilentyä, uskon tästä soossista tulevan ajan kanssa mitä herkullisin kokonaisuus.

Koska kaikki tässä elämässä on yhtä muutosta, myös moni juttu verkkolehdessämme on muuttunut. Niin hauskalta kuin idea kuukausittaisesta inspiraatiopaketista tuntuikin, se ei taida olla nopeatahtisen nettimaailman rumbassa toimivaa. Olemme muuttaneet konseptia kerran kuussa ilmestyvästä superpaketista vain osittain kerran kuussa päivittyvään inspiraatiopläjäykseen, jonka lisäksi ripottelemme inspiraationmurusia saitille pitkin kuuta. Miltäs se kuulostaa?

Tänään olemme taas pistäneet virtuaalimaailmaan oman kortemme naismatkailun edistämisen kekoa. Jihuu, tulipahan taas puskettua! Seikkailijattarien viides kuukausipaketti on kaikesta työstä ja tuskasta huolimatta taas ilmestynyt ja siitä tuli ihana. Aiheena on tällä kertaa kohtaamiset, ihanat kohtaamiset ja kamalat kohtaamiset. Taisin itsekin kirjoittaa muun muassa jutun Tinderistä matkoilla (kyllä, sitä voi käyttää myös matkaoppaiden löytämiseen) ja tiestysti pääkirjoituksen, kuten päätoimittajan kuuluukin.

Oletteko te jo kurkanneet Seikkailijattarien juttuja? Jos ette, niin suosittelen. Minä olen juttuinen myös siellä, aivan samana tyyppinä kuin täälläkin, vain hieman eri roolissa. Sanaa saa myös levittää, jos sivusto ilahduttaa!

Pssst! Myös miehet ovat tervetulleita naisten näkökulman maailmaan. Teitä on jo siellä sitä paitsi enemmän kuin naisia, jos analytiikkaan on luottamista. Hihi.

 

 

 

Jaa kavereillesi! Share on Facebook0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

2 Comments

  1. Kyllä siinä on paljonkin järkeä, ja varmasti tämä lapsi kävelee pian omilla jaloillaan niin pääset sinäkin enemmän siitä irti. Mutta tiedän tunteen, oma elämä myös pursuilee projekteja ja joskus sitä miettii että miten tässä nyt näin kävi 🙂 Nyt vaan etiäppäin. Toivoo tiimiläinen.

Leave A Reply

Navigate