Rauhan perässä Lappiin

Jos joku on ilmentymä spontaanista elämästä ja kenties myös lievästä päättämättömyydestä, nostan oikean käteni ilmaan ja ilmoitan itseni.

Olen varannut kalenteristani pari viikkoa aikaa lomalle, alkaen ensi viikolta. Vaiheilin ja vetvasin matkakohdetta, kuvittelin vielä reilu viikko sitten olevani lähdössä Intiaan tai Filippiineille.

Sitten sain päähäni idean. Lappi, haluan Lappiin.

Kun saan päähäni idean, hyvän tai huonon, jumitun siihen. Nyt jumitin vapaaehtoisesti mieleni sanoihin Lappi, koiravaljakko, revontulet ja Inari. Lähden Lappiin, menen Inariin. Menen sinne, missä syksyllä kävin ja missä jo talvimatkasta haaveilin. Sinne, missä mieli lepäsi ja jossa koirien rapsuttelu oli parasta, mitä kuvitella saattoi.

En oikeastaan edes pysty uskomaan omia korviani, kun kerron aikeistani muille. Minä, tropiikin lapsi, haluan talviseen Lappiin. Kyllä haluan. Ehdottomasti haluan.

Miksi lähteä Intiaan asti juuri nyt, jos muistan löytäneeni mielenrauhaa inarilaiselta erämökiltä viime syksynä?

Miksi sitten Intia tai muu lämmin maa vaihtui Lappiin? Syitä on muutama, muun muassa edelleenkin ilmassa leijuva asuntokauppa. Asunnosta luopuminen Saksassa on kovin hidasta ja kaupanteko ottaa aikansa. Loppusuoralla silti jo olemme. Tästä syystä juuri nyt pidempi kaukomatka alkoi stressata enemmän kuin antaa iloa. Päätin lykätä lämpömatkaani keväämmälle.

Matkani kohteella ei juuri nyt ole niin paljon merkitystä, haluan matkalta vain yhtä asiaa ja se on hyvinvointi. Kaipaan rauhaa, pysähtymistä, itsensä kuuntelua. Miksi lähteä Intiaan asti juuri nyt, jos muistan löytäneeni mielenrauhaa inarilaiselta erämökiltä viime syksynä? Luontokin kiittää, kun en lennä maailman ääriin vain lyhyen loman perässä.

Seuraava matkakohteeni on siis Lappi ja ajankohta ensi viikko. Menen Lappiin täyttämään vuosia. Vaihdan ikävuoden uuteen luultavimmin husky-retkellä, tunturia valloittaen. Aion myös yöpyä yksinkertaisten asioiden äärellä ja viettää aikaa omien, viime aikoina hieman levottoman sekavienkin, ajatusten äärellä. Pääni haluaa parantaa maailman ja löytää vastaukset kaikkeen, jälleen kerran.

Ehkä kotiin palaa uudestisyntynyt talvi-ihminen, jonka levoton mieli on taas laitettu aisoihin. Ihminen, joka on taas muistanut, että on onnellisimmillaan ollessaan luonnossa ja aitojen asioiden ja tunteiden äärellä.

Intia saa odottaa vuoroaan, valitsen nyt Lapin – viimeinkin. Kun Lappi kutsuu, sen huutoon on vastattava.

Psst! Kannattaa lukaista myös juttu ensivisiitiltäni Inariin.

 

Leave A Reply

Navigate