Vastuullista puskaparkkeerausta

Karavaanareiden keskuudessa on taas kuhistu. Matkailuajoneuvon puskaparkkeeraus eli toisin sanoen leirintäalueen ulkopuolinen yöpyminen tuntuu herättävän vahvoja ajatuksia puolesta ja vastaan. Karvat alkoivat nousta, kun SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen tuomitsi vahvasti vapaamman karavaauksen eli tavan, jonka puolesta itsekin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana karavaanarina olen puhunut jo monet kerrat.

Haluaisin ajatella, että perinteinen karavaanaus ja − millä ikinä termillä vapaampaa karavaanausta halutaankaan kutsua − ”puskaparkkeeraus” voisivat kulkea käsi kädessä, sulassa sovussa ja toistensa rinnalla. Näin ei kuitenkaan ole ja eripuraa tuntuu riittävän vaikka muille jaettavaksi. Miksi ihmeessä tämänkin elämäntavan piirissä pitäisi olla oikea ja väärä tapa toimia? Eikö jokainen saa karavaanata juuri omalla tavallaan, kunnioittaen ympäristöä ja kanssakaravaanareita?

SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen kritisoi hiljattain puskaparkkihommia omalla palstallaan. Hän kritisoi myös sanottuja ”some-karavaanareita”. Itse taidan olla sellaisesta karavaanarista liiankin hyvä esimerkki, teenhän osittain töitä somessa ja sometan kaikkia vapaata elämää hehkuttavia #vanlife-kuvia pitkin poikin bittiavaruutta.

Artikkelin kritiikki liittyi laittomaan leiriytymiseen paikoissa, joissa esimerkiksi maanomistajalta ei ole kysytty lupaa. Aihe, kuten mikään muukaan asia maailmassa, ei ole mustavalkoinen. Ymmärrän Hämäläisen ajatukset, mutten allekirjoita jokaista sanaa.

Hämäläinen puhuu vastuullisesta karavaaanauksesta (kannatan), mutta mikä sitten tekee karavaanarista vastuullisen ja mikä vastuuttoman? Onko se vastuutonta, että haluan hakeutua jälkeäkään taakseni jättämättä ja ketään häiritsemättä yöksi rauhaan vaikka uimarannan kauniille parkkipaikalla, enkä olla toisten vieressä parkissa leirintäalueella?

puskaparkki

Vastuullista puskaparkkeerausta

Yleensä me itse menemme Oskarillamme sinne, missä muita ihmisiä ei edes näy. Syy harrastaa matkailuautoilua on kulkuneuvon ja liikkuvan kodin tuoma vapaus. Matkailuauto on liikkuva kesämökkimme ja perinteisen mökin sijasta tämä liikkuva laatikko sopii meille paremmin, voimmehan vaihtaa sijaintia milloin tahansa, eivätkä edes maiden rajat ole este. Jos tämä vapaus vietäisiin meiltä pois ja majoitus sidottaisiin parkkipaikoille tai muille merkityille ja jopa aidoilla rajatuille alueille, koko hommasta putoaisi kohdallamme pohja.

Kun liikkuva koti on allamme, voimme käytännössä viettää yön missä vain − vai voimmeko? Säännöt vapaaseen parkkeeraukseen ovat häilyvät. Suomen jokamiehenoikeuksia voi soveltaa melko hyvin tähänkin hommaan, samoin kuin tervettä järkeä. Parkkeerata saa väliaikaisesti, leiriytyä pidemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi ei.

Jos tämä vapaus vietäisiin meiltä pois ja majoitus sidottaisiin parkkipaikoille tai muille merkityille ja jopa aidoilla rajatuille alueille, koko hommasta putoaisi kohdallamme pohja.

On itsestäänselvää, ettemme parkkeeraa minnekään, mistä voisi tulla sanomista tai missä aiheutamme jollakin tavoin ongelmia. Menemme usein lähelle luontoa, pois kaupungin hälystä. Jos jäämme kaupunkiin, menemme sinne, missä kieltoja ei ole tai jossa emme ainakaan aiheuta ongelmia. Jotkut kiellot tässä maailmassa on tehty vältettääkseen pahimmat skenaariot.

Karavaanatessamme Suomessa emme lähtökohtaisesti halua sosialisoida, emme etsi seuraa. Ulkomailla saman klaanin surffipakuilijoita on mukavaa etsiä ja heistä saa edes näennäistä turvaa mukamas turvattomammassa Etelä-Euroopassa.

Suomen karavaanausreissuillamme elämme viikonlopun verran helposti vaikka ilman suihkua, yksinkertaisesti. Emme tarvitse palveluita useimmiten lyhyillä kotimaanmatkoillamme. Suuntaamme usein jo aamusta retkeilemään. Liikkuva koti on oma autiotupamme, johon palaamme syömään ja nukkumaan. En myöskään pidä paljoakaan melua valitsemistamme puskista. Yksi paikka ei voi ruuhkautua, siitä tulee jo ongelma. Maailma on täynnä hyviä pysähdyspaikkoja, haluan itse etsiä ja löytää. Vinkit ovat silti aina tervetulleita ja niitä varten on olemassa hyviä sovelluksia ja sivustoja.

Emme aiheuta häiriötä, emme leiriydy auton ulkopuolella, emme jätä lähtiessämme jälkeäkään. Septitankki ja harmaavesi tyhjennetään ensimmäisellä virallisella paikalla (näitä Suomessa saisi olla enemmänkin, Suomi voisi ottaa oppia vaikka Portugalilta). Usein viemme jätteemme leirintäalueelle viikonlopun päätteeksi, siellä maksamme pakolliset maksut. Helsingissä Rastilan leirintäalue on ollut meille toimiva paikka tätä tarkoitusta varten.

Puskaparkissa ulkomailla

Olemme karavaananneet Suomen lisäksi etenkin Espanjassa, Ranskassa ja Portugalissa. Etelä-Euroopan puskissa (lue:rannoilla) saa välillä parkkeerata todella vapaasti, mutta on olemassa myös paikat, joissa on tiukat rajoitukset rantaparkkeeraukseen ja kaupunkiparkkeihin. Matkailuautoilu on Etelä-Euroopassa todella suosittua ja liiaksi yleistyttyään puskissa lymyilevät karavaanarit (minä joukon jatkeena) ruuhkauttavat yleiset rannat ja maisemapaikat. Sääntöjä on pakko olla, ikävä kyllä.

Monessa paikassa on Hämäläisenkin mainitsemia kieltoja asuntoautoille ja -vaunuille ja joissakin paikoissa paikalliset viranomaiset ovat asiasta todella tiukkoja. Sakkoja rapisee helpolla ja aihe on tulenarka. Esimerkiksi Ranskassa on monin paikoin matalat puomit, joiden ali ei matkailuautolla pääse. Kieltokylttejä on monilla parkkipaikoilla. Toisaalta on myös olemassa todella hyvin merkattuja matkailuautoparkkeja, joissa saa parkkeerata ja jopa yöpyä. Nämä parkit ovat usein loistavilla paikoilla, kaupungeissa usein aivan keskustan tuntumassa. Rauhaa ei tietysti näissä matkaparkeissa ole leirintäalueita enempää.

Olemme karavaanatessamme viettäneet aikaa yleisillä rannoilla, joissa ei kieltoja tai ongelmia ole, mutta olemme myös parkkeeranneet yöpymistarkoituksissa lähes tyhjillä parkkipaikoilla, joissa on silti kieltokyltit. Tätä en ymmärrä. Miksi meistä on kenellekään haittaa automme sisällä, tyhjällä parkkipaikalla? Poliisi on kerran tai pari käskenyt meidät vaihtamaan paikkaa ja kerran poikaystäväni joutui herätä yöuniltaan, kun maanomistaja tuli koputtelemaan ikkunaan ja vaati 10 euron maksua hänen maillaan yöpymisestä. Eräässä tilanteessa viereisen leirintäalueen omistaja soitti poliisin paikalle, koska hänen oma bisnes kärsii rannalla yöpyvistä puskailijoista. Rahat ovat poissa hänen taskustaan, mutta miksi kukaan haluaisi yöpyä leirintäalueella, mikä ei ole millään tavoin viehättävä vaan muistuttaa enemmänkin aidattua vankilaa? Olisiko leirintäalueillakin siis kehittymisen varaa?

Puskista myös leirintäalueille

Yövymme myös leirintäalueilla. Suomessa olemme tehneet niin vähemmän, koska täällä matkamme ovat usein melko lyhyitä. Etelä-Euroopassa tilanne on ollut toinen. Niin upeaa kuin onkin yöpyä aivan missä vain, kaipaan välillä kunnollista suihkua ja tarvitsemme palveluita. Nämä päivät ovat vain muutaman päivän välein, mutta emme silti tieten tahtoen karta leirintäalueita.

Miten ihmeessä voin rauhaa etsivänä nauttia olostani, jos vierustoverini hakee omalta matkaltaan jotain aivan muuta kuin rauhaa?

Vapaat parkit antavat vapautta, tilaa ja rauhaa. Leirintäalueiden suurin ongelma, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, on pakkoparkkeeraus vieri viereen. Leirintäalueille hakeutuu kovin monenlaisia ihmisiä. Toiset tulevat alueelle viettämään kesää kuin mökillään, toiset katsovat auton ulkopuolella televisiota, toiset kokkaavat kovaan ääneen, toiset pitävät liikkuvassa kodissaan bileitä ja toisilla autossa kiljuu pieni lapsi. Sitten on ne, jotka hakevat rauhaa ja hiljaisuutta. Miten ihmeessä voin rauhaa etsivänä nauttia olostani, jos vierustoverini hakee omalta matkaltaan jotain aivan muuta kuin rauhaa?

Kaikkien tarpeet eivät voi kohdata, ellei leirintäalueet muuta konseptiaan hieman. Eivätkö leirintäalueet voisi profiloitua selkeämmin? Eikö voisi olla enemmänkin erilaisiin tarpeisiin sopivia leirintäalueita tai ainakin yhden leirintäalueen sisällä olevia, profiloituja alueita? Yöpyisin leirintäalueen helppoudessa kenties useamminkin, jos saisin yöpyä upealla maisemapaikalla ja ilman, että vieressä törröttää heti pitkä rivi muita automatkaajia tai jos tietäisin, ettei viereen tule joukko kaljaa kiskovia tai kovaan ääneen höpöttäviä ihmisiä.

Jätä vain katoavat renkaanjäljet hiekalle

Puskaparkkeerausta ei aina katsota hyvällä − ei ainakaan, jos se yleistyy liikaa. Mikä tahansa asia muuttuu ongelmalliseksi, kun sitä on liikaa tai kun se keskittyy vain tiettyihin paikkoihin. Samasta aiheesta kirjoitin muuten massaturismiin liittyen hetki sitten. Eikö siis olisi täysin sallittavaa, että puskassa yöpyy, kunhan ei ruuhkauta vaikka yleistä rannan parkkipaikkaa ja estä muiden pääsyä rannalle? Sesongin ulkopuolella ei ainakaan ole tietoakaan ruuhkista, joten suositus: matkusta sesongin ulkopuolella.

Puskissa yöpyessä tulee pitää huoli, että jälkeen ei jää muuta kuin korkeintaan renkaiden jäljet ja nekin sellaisina, jotka huuhtoutuvat heti ensimmäisessä sadekuurossa pois. Roskaaminen on aina ja kaikkialla ehdoton ei ja törttöilemällä kaikki saavat leiman otsaansa. Sama pätee leirintäalueella. Kunnioittamalla luontoa, kanssaeläjiä ja ainakin joitakin tiukkoja sääntöjä (jotka silloin tällöin ainakin on tehty syystä, ei rikottaviksi) pääsemme jo pitkälle. Kaikki kyllä mahtuvat karavaanaamaan omalla tavallaan − joko puskassa, leirintäalueella tai molemmissa vuorotellen.

Puskaparkkeerauksen kultaiset muistisäännöt

  • Vie mukanasi kaikki, mitä tuotkin.
  • Älä roskaa, älä likaa ympäristöä.
  • Älä puhdista vessaa luontoon, älä myöskään lorota harmaavesiä luontoon.
  • Älä tuhoa maastoa autollasi.
  • Älä leiriydy, parkkeeraa. Ei siis tuoleja tai muutakaan auton ulkopuolelle.
  • Jos olet selkeästi jonkun omalla maalla, kysy mahdollisesti lupa.
  • Älä ruuhkauta paikkoja, muidenkin pitää mahtua autoilemaan ja kulkemaan ”puskissa”.
  • Jos alueella on selkeät kiellot tai puomit, mieti yöpymistä kaksi kertaa.
  • Leirintäalue ei ole uhka, se on mahdollisuus. Mahdollisuus kunnon suihkuun, turvallisempaan yöpymiseen ja helppouteen − ainakin silloin tällöin.
  • Ole malliesimerkki myös muille!

Psst! Muita karavaanaukseen liittyviä juttuja löydät blogistani täältä!

4 Comments

  1. Tuttua juttua. Ärsyttää, kun mitään sotkua et jätä jälkeesi ja sakkovaroituskyltit joka paikassa esim. Uudessa-Seelannissa. No pari kuukautta taas autoillaan siellä, jossain yövytään kuitenkin.

    • Ai Uusi-Seelanti on myös tehnyt hommasta vaikeaa? Voi harmi. Sääntöjä tulee, kun joku törttöilee ja kaikki kärsivät. Mukavaa roadtrippia silti! 🙂

  2. Pingback: Matkailuautolla Euroopan rannoilla - Urbaani viidakkoseikkailijatar

  3. Munkin mielestä on selvää, että sääntöjä pitää noudattaa – ja sitä Hämäläinen minun ymmärtääkseni kirjoituksessaan peräänkuulutti. Itsellä ei ole leirintäalueilta huonoja kokemuksia teltan kanssa tai auton kanssa yöpyessä. Emme etsi seuraa eikä sitä leirintäalueillakaan tule, jos on omissa oloissaan. Metelöintiä ei ole myöskään tullut vastaan eli ihan rauhassa on saatu olla. Omien kokemusteni mukaan siis yleensä leirintäalueilla kaikki viettävät aikaa omassa porukassaan rauhallisesti. Tietysti voi käydä huono säkä, mutta kuten sanottu, mulle ei ole huonoja kokemuksia vielä osunut kohdalle, vaikka on vuosia nuohottu leirintäalueita ympäri Eurooppaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia, joten sanoisin, että leirintäalueita dissataan turhaan. Me yövytään mielellään auton kanssa myös matkaparkeissa ja puskissa sallituilla paikoilla. Emme tietenkään jätä jälkeemme mitään roskia tai tyhjentele vesiä mihin sattuu – mun mielestä on päivänselvää, että jokaisen ihmisen liikkumismuodosta riippumatta pitää tajuta olla roskaamatta ja tuhoamatta ympäristöä. Valitettavasti näin ei tietenkään ole, mutta ei auta kuin yrittää toimia itse hyvänä esimerkkinä, kuten kirjoititkin. Yöpyminen ajoneuvon sisätiloissa on Suomessa sallittua käytännössä missä vain – edellyttäen, että sitä ei ole erikseen kielletty eikä siitä ei aiheudu haittaa ulkopuolisille.

Leave A Reply

Navigate