Ping Helsinki inspiroi, innosti ja herätti ajatuksia

Ping Helsinki toi sosiaalisen median vaikuttajat saman katon alle inspiroitumaan. Mitä jäikään käteen?

Kun valmistuin lukiosta, muistan kuulleeni ihmetystä jatko-opintojeni suhteen. Minä, minullahan on lukiosta hyvät paperit ja olisin voinut päästä vaikka minne, päätin jatkaa taivaltani hiusten parissa. Halusin olla kampaaja. Joidenkin mielestä vain kampaaja, mutta itselleni se oli ja on todella oikea ammatti.

Kuinka sitten kampaajasta tulikin myöhemmin myös sosiaalisen median ammattilainen? Miten ihmeessä tämä kampaaja on päätynyt intohimosta matkailuun, kirjoittamiseen ja valokuvaukseen käytännössä huomaamattaan myös työssäoppimaan itselleen toistakin ammattia? Sitähän tämä bloggaaminen minulle alkaa jo olla, työhön verrattavaa tekemistä. Onni on, että tämä niin sanottu toinen työni perustuu intohimooni, eikä se tunnu työtä. Työltä ei tunnu myöskään päivätyöni kampaajana, siitäkin nautin suuresti. Voisin kai sanoa olevani onnekas päädyttyäni tällaiseen tilanteeseen.

Ping Helsinki − Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin tapahtuma

Viime perjantai meni tähän toiseen työhöni liityvissä pirskeissä, jossa olin sosiaalisen nautinnon lisäksi oppimassa blogimaailman ja sisältömarkkinoinnin uusista tuulista. Ping Helsinki on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin tapahtuma, joka kokosi saman katon alle nyt jo toista kertaa valtavan joukon sosiaalisen median ammattilaisia eli tapahtumassa käytetyn leikittelevän nimityksen mukaan content guruja ja yritysten edustajia eli business-hippejä.

Nämä kaikki upeat tyypit olivat nyt saman katon alla ilakoimassa. Mahtavat kiitokset siis kaikille mukana olleille ja järjestäjille!

Tapahtuma oli menestys, oikea inspiraation ilotulitus. Långvikin kylpylähotellin tiloissa järjestetty tilaisuus oli sekä lämminhenkisen verkostoitumisen, uuden oppimisen sekä muiden aistinautintojen (lue:ruoka) saralta todella hyvin järjestetty tapahtuma. Oli luentoja, työpajoja ja tapaamisia. Tapahtuma pisti pääni raksuttamaan ideoista ja innosta. Samaan aikaan tajusin olevani todella kiitollinen tutustuttuani tämän yksinäisen bloggaamisen kautta tässä vuosien varrella koko ajan kasvavaan joukkoon upeita tyyppejä. Nämä kaikki upeat tyypit olivat nyt saman katon alla ilakoimassa. Mahtavat kiitokset siis kaikille mukana olleille ja järjestäjille!

Sosiaalinen riikinkukkoilu ja fomo

Tapahtumasta ei sen enempää, mutta haluan nostaa esille pari mieleeni erityisesti jäänyttä sanaa. Eräs puhuja käytti luennossaan termiä social peacocking eli sosiaalinen riikinkukkoilu. Se kuvastaa aikaamme enemmän kuin hyvin. Välillä tuntuu että elämme näytelläksemme muille parhaita puoliamme, sitä koreaa kuorta. Sosiaalinen media luo monille suuria paineita ja vertailemme omaa elämäämme muiden elämään. Miksei minun elämäni ole yhtä juhlaa, kuten kaikkien muiden? Miksi minun kotini ei ole kuin sistustusblogin koti ja miksei minun ihoni näytä aina kuvissa yhtä upealta kuin kaikkien muiden? Miksei aamiaiseni ole yhtä kaunis kuin ruokagurun tai miksei matkani ole yhtä jännittäviä kuin jonkun toisen?

Me kaikki riikinkukkoilemme. Syitä siihen voi olla monia, mutta kaiken kauniin kuoren alla voi välillä myrskytä pahastikin. Silti, myös kauniit aamiaiset ja upeat reissut ovat todellisuutta. Itse ainakin teen tällaisia ärsyttävänkin ihania asioita oikeasti, en vain sosiaalisen median profiilissani.

Mieleeni jäi luennoista myös aitouden ja inhimillisyyden tarve. Me ihmiset haluamme nähdä sen kauniin ja silotellun kuoren lisäksi myös arkipäiväisempää elämää tavallisempia asioita, normaalia elämää rosoineen. Ehkä sosiaalinen media tuleekin kauniin ja esteettisen ilmaisun lisäksi näyttämään myös asioiden rosoisempaa puolta. Tästäkin huolimatta uskon kauneuden ja estetiikan taikaan, myös todellisempi voi olla esteettisesti kaunista ja jopa kiinnostavampaa.

Maailma automatisoituu ja pian blogikirjoituksetkin saattavat olla robottien käsialaa, mutta siitä huolimatta robotti ei koskaan koe empatiaa tai ole innovatiivinen.

Toinen mieleeni jäänyt sana oli fomo eli fear of missing out. Se liittyy samaan riikinkukkoilmiöön. Näemme jatkuvasti, mitä muut tekevät elämässään. Näemme, miten upeita asioita muiden elämässä tapahtuu ja vertaamme sitä omaamme. Emme halua menettää ainuttakaan tilaisuutta ja kaiken pitäisi olla tehokasta. Pelkäämme kokevamme vähemmän kuin ne muut. Eikö elämästä tule helposti aikamoista suorittamista?

Näiden sanojen lisäksi mieleeni jäi erityisesti teknologian ja inhimillisyyden kanssakulku. Monen eri luennoitsijan puheesta nousivat esille inhimilliset ja aidot arvot, pehmeät arvot. Maailma automatisoituu ja pian blogikirjoituksetkin saattavat olla robottien käsialaa, mutta siitä huolimatta robotti ei koskaan koe empatiaa tai ole innovatiivinen. Meillä on bloggaajina ja sosiaalisen median vaikuttajina mahdollisuus vaikuttaa tärkeisiinkin asioihin ja kyllä minuakin kiinnostaa lukea aitoa tekstiä. Haluan tuntea, haluan ymmärtää ja haluan voida kommunikoida jopa internetin ihmeellisessä maailmassa tästäkin eteenpäin ihmiseltä ihmiselle, inhimillisen aidosti.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Vievätkö aidot ja persoonalliset kirjoitukset voiton tässä informaatiotulvassa? Haluatteko nähdä myös asioiden rosoisen puolen? Haluatteko Ajatuksia, mielipiteitä?

 

Leave A Reply

Navigate