Peukalokyydillä Sarajevoon

Palaillaan hetkeksi ajassa taaksepäin, takaisin Balkanille. Kerroin jo aiemmin upeasta Durmitorin kansallispuistosta, mutta vain sivusin sen jälkeen tapahtunutta seikkailuani. Seikkailua, joka vei minut Sarajevoon. Etäisyydeltään lyhyehkö matka Zabljakin vuoristokylästä Bosnia-Hertsegovinan Sarajevoon kesti vuorokauden verran, mutta se oli täysin oma valintani ja osa ikimuistoista seikkailua.

Zabljakissa ei juurikaan ollut liikennettä ja ajatus liftaamisesta Sarajevoon tuntui hauskalta, mutta haastavalta. Minä ja Eurooppaa ristiin rastiin liftaillut ja sohvasurffannut argentiinalainen reissaaja yritimme silti saada peukalokyydin edes hieman lähemmäksi naapurimaan rajaa. Siinä me sitten törrötimme tien vieressä jonkin aikaa, kunnes tavallinen bussi nappasi meidät kyytiin. Tämä bussikyyti oli uudelle ystävälleni kynnyskysymys, hän halusi vain liftata. Samalla tajusimme, ettei sieltä ainakaan kovin pikaisesti muuta kyytiä saisi. Autoja ei yksinkertaisesti ollut ja meidän kaksi kertaa ohittanut hippipakukin kaarsi vain nautiskellen ohitsemme.

Montenegro-Sarajevo liftaamalla

Hyppäsimme nöyrinä bussin kyytiin ja matkasimme noin tunnin verran seuraavaan isoon risteykseen, joka sekin tuntui olevan keskellä ei mitään. Jatkoimme taas peukalokyydin tavoittelemista. Ystävälliset kulkukoirat hengailivat kanssamme, kun toiveikkaina nostimme peukalot pystyyn kymmenisen minuutin välein ohittaville autoille.

Odottelimme sitä oikeaa autoa pari tuntia ja alkoi jo hämärtää. Autoilijat tuntuivat kaikki olevan menossa väärään suuntaan tai muuten vain olivat epähalukkaita ottamaan epäilyttäviä liftareita kyytiinsä likaamaan penkkejään. Mietimme jo, mihin siellä saisi teltan pystytettyä, kunnes taas joku bussi lähestyi. ”Ei, ei bussia!” Katsoimme toisiamme ja aikatauluni takia tiesimme, että meidän on taas myönnyttävä bussikyytiin.

Montenegro-Sarajevo liftaamalla

Montenegro-Sarajevo

Montenegro-Sarajevo

Pääsimme bussilla Pluzinen kylään asti, joka osoittautui erittäin kauniiksi paikaksi. Mielettömän kaunista luontoa, suosittelen!

Oli jo hämärää, mutta päätimme vielä sinnikkäästi yrittää liftata huoltoaseman lähellä. Autoja ei juurikaan tullut ja nekin ainoat autot, jotka näimme, olivat tulossa tankkaamaan huoltoasemalle ja kuskit vain nostelivat olkapäitään.

Tunnin huono-onnisen liftauksen jälkeen päätimme jäädä Pluzineen yöksi. Etsimme paikan teltalle ja sellainen löytyi puistosta, puiden alta. Haimme kaupasta viiniä, juustoa ja leipää. Siellä sitten söimme iltasapuskamme otsalampun valossa.

Heräsimme auringonnousun aikaan ja vasta auringon valaistessa maisemaa huomasimme, että kyseinen puisto oli luumuplantaasi. Olimme nukkuneet luumupuiden alla.

Yö oli viileä ja puin päälleni kaiken, mitä rinkastani löytyi. Riippumatto toimi peittona, paita tyynynä ja pyyhe kaulahuivina. Kekseliäisyys ei ole koskaan huono ominaisuus. En ollut varustautunut telttailuun tuolla reissulla, mutta kivaahan se aina on. Kaiken lisäksi olin koko kesän halunnut mennä Suomessa telttailemaan, mutta seuraa ei ollut oikein löytynyt. Sain mitä halusin; en tosin Suomessa.

Heräsimme auringonnousun aikaan ja vasta auringon valaistessa maisemaa huomasimme, että kyseinen puisto oli luumuplantaasi. Olimme nukkuneet luumupuiden alla. Muutenkin paikka oli uskomattoman kaunis. Turkoosi joki virtasi vuorten välissä ja aamuauringon ensimmäiset säteet valaisivat vuorten seinämiä.

Montenegro-Sarajevo

Montenegro-Sarajevo

Montenegro-Sarajevo

Maisemia olisi voinut ihailla pidempäänkin, mutta ei auttanut. Peukut piti taas nostaa pystyyn ja Sarajevon kyltti käteen. Autoja oli jo vähän edellisen illan tilannetta enemmän, mutta mistään ruuhkasta ei todellakaan voinut puhua. Suurin osa autoista oli taas menossa tankkaamaan.

Viimein, parin tunnin palelun ja odotuksen jälkeen, mäen päällä näkyi rekka. ”Tämän täytyy olla meidän kyytimme! Tämän täytyy.”, päätti argentiinalainen. Söpöimmät koiranpentuilmeet kasvoillamme ja peukut epätoivoisesti pystyssä seisoimme tien vieressä. Rekka lähestyi, se hidasti ja se pysähtyi!

Montenegro-Sarajevo

Montenegro-Sarajevo

Se tunne oli uskomaton. Kuinka paljon voikaan arvostaa autokyytiä ja auton lämmitystä! Hetki oli todellista tunteiden vuoristorataa ja voin vannoa, että en ole koskaan hymyillyt minkään auton kyydissä yhtä intensiivisesti, kuin tuona päivänä, tuon rekan kyydissä.

Muutenkin, maisemat tuolla tunnin rekkakyydillä olivat sanoinkuvaamattomat, henkeäsalpaavan kauniit. Taisin ystäväni kanssa sanoa ”WOW!” varmaan satoja kertoja tuon turkoosin joen vartta, vuoriston välissä, luolia pitkin pujottelevan autotien varrella. Tuo reitti, Pluzinesta Bosnia-Hertsegovinan rajalle, on ehkä kaunein autotie, minkä maa päällään kantaa.

Montenegro-Sarajevo

Maiden rajalla rekka jatkoi omaan suuntaansa ja olimme taas omillamme. Ylitimme Montenegron ja Bosnia-Hertsegovinan rajan kävellen. Leimat passiin ja menoksi. Liftaus jatkui tästä huonolla menestyksellä, autoja ei vain ollut. Vaihdoin vaatteet lämpimän ilmaston vaatteisiin ja kaupunkiympäristöön sopiviksi. Vaelluskengät sandaaleiksi ja tuulihousut mekoksi. Hampaat pesin ulkona, heti rajan toisella puolella.

Montenegro-Sarajevo

Seuraava etappi oli Sarajevo. Päätimme yhteisymmärryksellä, hetkeäkään miettimättä, hypätä kaukaisuudesta lähestyvän bussin kyytiin ja huristella sillä aina määränpäähämme asti. Olipahan matka, mutta olipahan myös seikkailu, jonka tulen aina ja ikuisesti muistamaan. Vain viikon matkaan voi mahtua lukuisia hetkiä, joista riittää tarinoita kerrottavaksi vielä vuosienkin jälkeen.

Montenegro-Sarajevo

Montenegro-Sarajevo

Vinkki: Oletko lähdössä liftaamaan? Hyvät vinkit liftarille löytyvät täältä.

Jaa kavereillesi! Share on Facebook10Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

1 Comment

  1. Pingback: Durmitorin omituisin kotimajoitus - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Leave A Reply

Navigate