Paljastaisinko salaisuuden?

Katson upeaa maisemaa. Takanani näkyy vehreitä kukkuloita. Apinat hyppelevät puusta toiseen ja paratiisilinnut lentelevät siellä täällä. Eläimet eivät pelkää, ne eivät ole tottuneita ihmisiin eivätkä koe ihmistä uhkana. Täällä ei käy turisteja, kukaan ei tiedä tästä paikasta. Itsekin löysin paikan päälle aivan sattumalta, samoilun tuloksena. Tätä paikkaa ei ole tuotteistettu, kukaan ei hyödy tästä taloudellisesti. Jos joku muu tietäisi tämän paikan salaisuuden, täällä saattaisi olla jo iso hotelli ja tänne tehtäsiin päiväretkiä.

Edessäni on myös maailman salaisin ja koskemattomin ranta. Rannalla ei näy jalanjälkiä eikä hiekalla ole roskia. Turkoosi vesi liplattaa rantaan ja palmupuut huojuvat rauhallisina veden päällä. Rannalla ei ole aurinkotuoleja. Palveluita ei ole, eihän täällä ole ihmisiäkään.

Samaan aikaan haluaisin kertoa paikasta kaikille, mutta päätän olla ottamatta älypuhelintani esille. Voisin tehdä paikasta snapin kaikille minua seuraaville, voisin ottaa kuvan Instagramiin tai voisin jakaa kuvan kaikkialle sosiaaliseen mediaan, koko maailman nähtäväksi. Voisin laittaa kuvaan tarkat kohdetiedot ja neuvon, miten löytää perille.

Jos joku muu tietäisi tämän paikan salaisuuden, täällä saattaisi olla jo iso hotelli ja tänne tehtäsiin päiväretkiä.

Tekisi mieli kertoa löydöstäni kaikille, aivan kaikille. Päätän kuitenkin ottaa vain yhden kuvan järjestelmäkamerallani, muistoksi itselleni. Se saa riittää. Tämä paikka saa olla oma salaisuuteni. Joku muu saa olla se, joka paljastaa tämän salatun paikan muulle maailmalle sitten kun sen aika on. Itse kerron siitä nyt vain harvoille ja valituille, ilman tarkkoja koordinaatteja.

IMG_3541

Tässä nopeatempoisessa maailmassa tieto leviää nopeasti. Se on sekä hyvä että huono asia. Matkabloggaajana joudun jatkuvasti valintojen eteen. Tiedostan tiedon leviämisen edut ja riskit. Tiedostan varsin hyvin mitä paikalle saattaa tapahtua kerrottuani siitä käytännössä koko maailmalle.

Tietyt salaisuudet pidän itselläni, sen olen päättänyt.

Välillä pakahdun jakamisen ilosta ja haluaisin inspiroida kaikkia menemään salattuun ja upeaan paikkaan, joka sykähdytti minua. Välillä taas teen päätöksen olla kertomatta blogissani Berliinin suosikkibaaristani, Borneon viidakon nenäapinarikkaimmasta kolkasta tai Lombokin rauhallisimmasta rannasta.

Siinä on suuri ristiriita. Samaan aikaan haluaisin jakaa niitä uusia ja jännittäviä juttuja teille, mutta en halua pilata tiettyjä paikkoja liialla suosiolla. Joudun tekemään valintoja. Tietyt salaisuudet pidän itselläni, sen olen päättänyt. Antakaa se anteeksi, ymmärtäkää. Teen siinä palveluksen aivan kaikille.

Tein joskus päätöksen kirjoittaa Kruunuvuoren hylätyistä huviloista blogiini. Kirjoitin tuolloin vielä City -lehden alla ja tiedostin informaation leviävän nopeasti. Miksi ihmeessä paljastin ennestään melko tuntemattoman paikan? Teinkö väärin vai oikein? Tuolloin oli jo tiedossa huviloiden purkaminen piakkoin. Tuossa hetkessä halusin vain kaikkien nauttivan eräästä Helsingin helmestä ennen sen lopullista tuhoa. Koin, että sen paljastamisen hetki oli tullut. Tämän tein, vaikka urbaanin löytöretkeilyn saralla kohteiden tarkkoja koordinaatteja ei koskaan paljasteta.

Sosiaalinen media on tehnyt jo monista paikoista nähtävyyksiä. Tämä on hyvä siihen asti, kunnes kyseisiä paikkoja ei tuhota. Joskus paikan suosio voi olla hyväkin asia arvokkaan asian suojelun ja arvostuksen kannalta. Se, että kaikella voi ja pitää tehdä rahaa onkin asia erikseen.

Sosiaalinen media on tehnyt jo monista paikoista nähtävyyksiä.

Moni tietää Instagramin tunnetuimman sillan Yhdysvalloissa. Myös Islannin hylätty lentokone on saanut runsaasti Insta-julkisuutta. Paikkoja on lukuisia. Yksi kuva upeasta paikasta voi muuttaa koko paikan tulevaisuuden. Tämä taas hyvässä ja huonossa. Elämän Yin ja Yang, kaiken hyvät ja huonot puolet.

Saan suuresti iloa tiedon jakamisesta ja lukijoideni inspiroimisesta. Haen samaa inspiraatiota muualta. Vaikka haluankin olla monessa asiassa niin sanottu edelläkävijä, yritän pitää edes tietyt henkilökohtaiset löytöni salaisuuksina. Samaa kannattaa sinunkin miettiä. Kuvan voi aina jakaa, mutta kaikkein tarkimpia ohjeita perille löytämiseen ei tarvitse jakaa koko maailmalle.

Etsivä löytää kyllä perille ja parhaat löydöt löytyvät usein aivan sattumalta. Paras salaisuus on silti joskus parhaimmillaan, kun sitä ei jaeta. Koko maailman ei todellakaan tarvitse tietää omaa suosikkiriippumattopaikkaani tai hiljaisinta löytämääni metsää.

Jos kaikki tietäisivät niistä, salaisuuteni eivät enää olisi salaisuuksia, eihän?

Leave A Reply

Navigate