Ote matkapäiväkirjasta: Paratiisi löytynyt

Olen aina etsinyt paratiisisaaria. Sellaisia, joilla kaikkea on juuri tarpeeksi, muttei liikaa tai liian vähän. Saaria, joissa lämpö hellii ihoa ja joilla heinäsirkat kurnuttavat tyytyväisinä. Sellaisia, joilla iltaisin löytää ehkä elävää musiikkia ja joissa päivät voi viettää rannalla tai vedessä. Sellaisia saaria, joilla paikallinen elämä kulkee rinta rinnan turismin kanssa.

Olen löytänyt taas yhden sellaisen. Olen Nicaraguan pienellä Maissisaarella. Istun vuorokauden aikana suosikkikahvilakseni muodostuneen Café Tranquilon baaritiskillä, tilasin juuri jääkahvin ja quesadilla-lätyt, jotka ystävällinen tarjoilijanainen tuo juuri parhaillaan luokseni. Tarjoilija on paikallinen, rento karibiaano. Tässä kahvilassa on kaikki länsimaisten tarpeet, paikallisuutta kunnioittaen ja paikallisia työllistäen. Olen jo kantis.

Koira kulkee jalkojeni alta. Se haluaisi osansa herkuista. Edessä näkyy meri, jonka väri on tänään tummempi kuin eilen. Eilen paistoi aurinko, juuri nyt on pilvisempää, mutta trooppisen lämmintä, täydellisestä.

Matkustin tälle saarelle monen mutkan kautta ja yhteensä yli kaksi vuorokautta. Se oli kaiken vaivan väärti. Olen totaalisesti saapunut paratiisiini. Sanokaa hulluksi, mutta voisin jopa asua jonkin aikaa tällä saarella. Täällä on hyvä olla.

Saaren valot sammuvat monin paikoin pimeän tultua, elämä rytmittyy tunteihin valon aikaan. Wifi toimii huonosti ja vain harvoissa paikoissa. Täällä olen ihanan irrallaan arjesta, stressistä ja kiireestä. Tätä on elämä, tällaista se on parhaimmillaan.

Majapaikkani sijaitsee saaren toisella puolella. Sinne vie tie. Tien jälkeen jatkuu polku, joka vie viidakon läpi. Kotini on pieni puumaja. Se on täydellinen, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Rakastan puumajoja, ehkä tiedättekin sen jo. Voisin asua puumajassa, jos asuisin tällä saarella. Toisaalta voisin asua jossakin noista pienistä ja värikkäistä Karibia-mökeistä. Kuka tietää. Ehkä, kun ainoa maallinen omaisuuteni eli Berliinin asunto on myyty, voin vaikka sijoittaa itseni tropiikin lämpöön hieman lomaa pidemmäksi ajaksi.

Jälkihuomio: Ruoka on nyt syöty, taidan siirtyä ruokalevolle riippumattooni, saaren toiselle puolelle. Päivitän Instagramin tarinaani blogia ahkerammin, sitäkin wifin toimiessa. Terveiset paratiisista, näitä on olemassa!

*Osa matkasta toteutetaan osana momondo ambassador -vuosikumppanuutta. 

Jaa kavereillesi! Share on Facebook38Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

3 Comments

  1. oii, rupesin heti googlaamaan kuvia noista Maissisaarista, ja siis wow mikä paikka (ja ihanasti kuvailit sitä
    )!! vaikka tykkään ajatella, että en oo kateellinen ihminen, tällä kertaa en pystynyt huijaamaan edes itteäni… tonne on pakko päästä!

Leave A Reply

Navigate