Oodi uimapatjalle

Kaikki muistavat lapsuudestaan kaiken maailman hauskat vesileikit vesileluineen? Miksiköhän aikuiset harvemmin seilailevat puhalllettavien, veden päällä lilluvien patjojen tai värikkäiden eläinten päällä? Eivät kai vesilelut voi olla vain lapsia varten ja jos ovat, haluan leikkiä lasta taas.

Olen juuri nyt Keski-Suomessa, kotikonnuillani. Eilinen hellepäivä sai mieleni täällä hieman levottomaksi ja päätin, että jotakin hauskaa on tehtävä. Kuumuus, järvet ympärillä ja aurinkoinen lauantai, mitä tekisin? Sitten sen keksin, UIMAPATJA!

Halusin uimapatjan. Pitäisikö ajaa lähimpään perhemarkettiin hakemaan sellainen? Toisaalta tänne Muurameen on avattu myös kirpputori, ehkä joku haluaa päästää eroon omasta patjastaan. Suuntasin isäni kanssa Anjan puitiin penkomaan valikoimaa. Isäni kyseli Anjalta, muistaako hän myynnissä olevan uimapatjoja. Kuulemma ei ollut. Silti, kuin ihmeen kautta samaan aikaan silmäni kuitenkin osuivat rantapalloihin ja siellä se oli, söpö ja pastellinvärinen uimapatja. Hinta oli 3,5 euroa, osotopäätös oli tehty ja se oli sitten siinä.

Tästä alkoi minun ja uimapatjani ystävyys. Puhalsin patjan ja vein sen Päijänteen vesille. Laskin sen veteen sillä rannalla, jossa lapsena olen pulikoinut. Polskin itseni keskelle järveä ja nautin. Täydellisyyttä, miksei useammat ihmiset hyödynnä tätä hauskaa vesillä hengailun tapaa? Minulla ei edelleenkään ole sitä Tarzan-nimistä soutuvenettä, mutta nyt olen löytänyt jo muita tapoja viettää vesillä SUP-laudasta uimapatjaan. Kyllä hätä keinot keksii.

Nauttikaahan kesästä, tämä on vuoden paras aika! Minä aion mennä tänäänkin vesille, makaamaan pastellinvärisen patjani päällä.


Why is it that adults don’t really have fun in the water with all those toys we used to play with as kids? Well, I did. And it was a  lot of fun chilling in the water with my floating toy.

Leave A Reply

Navigate