Mustalaissieluni vaeltelee

image Ne päivät, kun mieli vaeltelee. Niitä päiviä on nyt riittänyt toinen toisensa perään. Onko se sitten tämä kylmä ja sateinen sää vai vain levottoman mielen syndroomani – tiedä häntä.

Voihan Suomi ja Suomen kesä. Viidakkosieluni kaipaa tropiikkia nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Kai yritän vain pakottaa itseäni nauttimaan siitä, mitä on tässä ja nyt.

Oikeasti, syvällä sisimmässäni, haluaisin olla jossakin muualla. Haluaisin, vaikka on tuo karavaanari ja kaikkea. Haluaisin dipata kesän väreillä maalatut kynteni hiekkaan ja heitellä hiekkaa lapsen innolla ympäriinsä.

Haluaisin tuntea hiekan varpaideni alla ja haluaisin tepastella rantahietikossa, auringon paahtaessa selkääni ja auringon laskiessa taivaanrantaan. image Voi levoton sieluni, mustalaissieluni. Olen kai pakottanut sinut olemaan paikoillasi jo liian pitkään, samalla suunnitellen varallesi jotakin suurta seikkailua, syvällä sisimmässäni.

Sen suuren seikkailun aika taitaa lähestyä, en kai voi taistella sitä vastaan – en enää halua. Haluan tropiikkiin, sinne minä haluan.

Leave A Reply

Navigate