Minkälaista oli elämäni tasan 15 vuotta sitten?

Heräsin hetki sitten todellisuuteen, että ylioppilaskirjoituksistani on nyt tasan 15 vuotta. Vuonna 2002 olin epäkypsempi versio itsestäni, kovasti etsimässä itseäni. Ei kai itseään koskaan täysin löydä, oma itse kun on parhaimmillaan moniulotteinen. Kulmat vain ehkä hieman hioutuvat matkan varrella.

Tasan 15 vuotta sitten olin juuri lukenut lukion ylioppilaskirjoituksiin. Kirjoitusten jälkeen lähdin puolitutun kaverin kanssa Interreilille, elämäni ensimmäiselle ja toistaiseksi ainoalle sellaiselle.

Aika lailla näihin aikoihin, 15 vuotta sitten, istuin myös Cannesin kivikkoisella hiekkarannalla bikineissäni ja sain puhelun äidiltä. Äiti oli juuri saanut ylioppilaskirjoitusteni tulokset ja kertoi minun kirjoittaneen lyhyessä matematiikassa L:n. Mitä, enhän edes tykännyt matematiikasta! Englanti jäi pisteen päähän L:stä, se harmitti. Olinhan juuri ollut vuoden vaihto-oppilaana englantia puhuvassa maassa ja kielistä tykkäsin, aina.

Untitled

Sain loppujen lopuksi lukiosta niinkin hienot kuin E:n paperit ulos. Aika lailla 15 vuotta sitten marssin myös Muuramen lukion hienon liikuntasalin läpi noutamaan stipendiä hyvästä koulumenestyksestä. Olin kuin Reese Withersoon Blondin kosto -elokuvassa. Päässäni oli varmaankin kilo vaaleita hiustenpidennyksiä ja päälläni kovin piukea ja pinkki mekko. On hyvä hieman ravistella stereotypioiden laatikoita.

Tasan 15 vuotta sitten asuin vielä Jyväskylässä, kimppakämpässä keskustan asunnossa parhaan ystäväni kanssa. Kävimme bailaamassa ainakin pari kertaa viikossa ja kotona pidettiin jatkoja ja etkoja usein. Katsoimme televisiosta Sinkkuelämää-sarjaa ja mietimme, minkä biletopin pistäisi päälle seuraavan viikonlopun bailuihin.

15 vuotta sitten olin sinkku. Olin jonkin aikaa sitten eronnut meksikolaisesta poikaystävästäni, jonka kanssa elin etäsuhteessa melkein vuoden, näin häntä kaikilla mahdollisilla Jenkkien matkoillani. Siellä Minnesotassa hänkin asui.

Untitled

Untitled

Untitled

15 vuotta sitten tapahtuneella Interreilillä vapaa sinkku tutustui uuteen ja valloittavaan ihmiseen, ystävänä ja vuorokauden verran vain. Ystävyys jäi kaivertamaan mieltä, molemmin puolin. Aloimme soitella ja pian minut oli kutsuttu Kreikkaan.

15 vuotta sitten olin myös juuri saanut kesätyön Italian Riminiltä. Vuotta aiemman kesän olin viettänyt Espanjan Tarragonassa, baaritöissä. Riminin työkin olisi ollut baarityötä. Koska olen tunne-eläjä, ihastus vei mennessään ja vaihdoin lennosta suunnitelmani kesätyöstä Riminillä elämään Kreikassa, Ateenan lähellä. Siellä viihdyin loppujen lopuksi alle kaksi kuukautta ja ystävyys macho-kreikkalaisen kanssa muuttui muuksi kuin lämpimiksi tunteiksi.

Untitled

Untitled

Untitled

15 vuotta sitten näihin aikoihin, muutin Helsinkiin. Syy muuttoon oli vaihtelunkaipuu ja myös fakta, että olin käyttänyt lukion E:n paperit hyödykseni ja olin hakenut kampaajakouluun. Muutin kahden tuntemattoman ihmisen kanssa soluasuntoon Helsingin Kannelmäkeen ja siitä alkoi uusi jakso elämässäni. Maailma aukesi taas uudella tavalla 15 vuotta sitten, kun olinkin suuren kaupungin tyttö ja lentokenttäkin oli kivenheiton päässä.

Samalla tiellä olen edelleen ja jos kuvia katselen, kovinkaan moni asia ei ole muuttunut. Rinkka kulkee selässäni edelleen, muutama hymyryppy on tullut lisää ja hiustenpidennykset ovat jääneet matkasta pois. Kotikaan ei ole enää Kannelmäessä, mutta olen upgreidannut itseni meren rannalla sijatsevaan kotiin. Kimppakämppä tämäkin on, ei edelleen vaan taas. Välissä asuin aika monessakin paikassa.

Tuntuu hurjalta, että tästä kaikesta on jo 15 vuotta. Mitä niille vuosille tapahtui? Toisaalta, kyllähän ne pitävät sisällään aika upeita hetkiä.

Onnea kaikillle koulutiensä juuri päättäneille, tästä se seikkailu vasta alkaa!

Leave A Reply

Navigate