Meillä on unelma

Meillä on unelma

Meillä on unelma. We have a dream.

Suomessa on viime päivien aikana kohistu monikulttuurisuudesta ja rasismista. En yleensä lähde vahvasti ottamaan kantaa poliittisiin keskusteluihin, koska en näe asioita mustavalkoisina. Ei ole olemassa asiaa, joka olisi vain hyvä tai huono tai vain oikea tai väärä. Tästä huolimatta minulla on sananen sanottavana tähän keskusteluun.

Muistan, kun pelasin jalkapalloa lapsena. Olin kai aika hyväkin siinä. Turnauksessa meitä vastassa oli joukkue, jossa minun hyökkäämisiäni puolusti tummaihoinen tyttö. Peli ei mennyt osaltani ihan nappiin ja minulta kysyttiin, pelkäänkö jostakin syystä tuota tyttöä. Se oli hyvä kysymys. En pelännyt, mutta tuo tyttö oli ensimmäinen omaa ihonväriäni ihonväriltään nin radikaalisti poikkeava ihminen, jonka koskaan näin.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja en lapsuudessani matkustellut. Paikkakunnan suomalaiset näyttivät kaikki samalta ja yhdistävä tekijä oli ihonväri. Vastaus kysymykseen pelkäämisestä on siis kyllä. Tai ehkä oikeampi sana on vierastin ja vierastaminen johtui tottumattomuudesta. En ollut koskaan nähnyt iholtaan minua tummempaa ihmistä ja se oli minulle jotain aivan uutta, olematta hyvä tai huono kokemus.

Tuon jälkeen, vuosien varrella olen nähnyt ihmisiä. Olen nähnyt kaikenvärisiä ja kaikenmaalaisia ihmisiä. Enää en vierasta, enemmänkin kiinnostun erilaisuudesta. Erilaisuus on rikkaus. Haluan tietää erilaisten ihmisten taustoja ja ymmärtää heidän tapaansa katsoa maailmaa. Ehkä voisin oppia jotakin?

Ihonväri ei aina edes määritä maailman katsomisen laitaa. Olen oppinut, että oma maailmankatsomukseni voi olla kauempana jonkun niin sanotun tyypillisen suomalaisen kanssa kuin vaikka pienellä aasialaisella saarella kasvaneen ihmisen kanssa.

Olen maailmalla saanut uskomattoman hyvää kohtelua ventovierailta ihmisiltä. Olen ollut ihmettelyn kohteena monessa eri maassa, mutta tuo ihmettely on ollut positiivista. Nuo ihmiset eivät toisaalta ole kokeneetkaan muuta tapaa suhtautua erilaisuuteen, he eivät välttämättä edes ole kuulleet sanaa rotuviha.

Minulle on avattu kotien ovia ja minulle on tarjottu ruokaa. Minut on saatu tuntemaan oloni tervetulleeksi. Minusta ollaan oltu kiinnostuneita ja minun maastani on haluttu tietää lisää. Minun olemustani on ehkä ihmetelty, mutta ei kritisoitu.

I have a dream that one day my flur children will not be judged by the color of their skin but by the content of their character. – Martin Luther King Jr.

Tiedän myös paikkoja, joissa historiankin takia tällaisen vaaleahipiäiset ovat kirosana. Ymmärrän hyvin, miksi en olisi niin tervetullut kylään, jossa kautta historian ihonvärini on liitetty negatiivisiin asioihin.

Vaikka ajatus maassa maan tavalla pätee monissa asioissa, ei kaikkien silti tarvitse toimia täsmälleen samalla tavalla. Luonnollisesti pitää yrittää kunnioittaa maan tapoja ja sopeutua sen maan toimintatapoihin, mutta omaa taustaa ei tarvitse yrittää kitkeä.

Sama pätee myös matkustelussa. On epäkunnioittavaa pukeutua liian paljastavasti esimerkiksi muslimimaissa, mutta ei minun silti tarvitse yrittää teeskennellä olevani täysin kuin paikalliset. Ei tarvitse mennä ääripäiden kautta, jostakin välimaaastosta löytyy yleensä se paras vaihtoehto.

En voi myöskään matkustaa tai muuttaa uuteen maahan ja olettaa kaiken toimivan siellä, kuten kotimaassanikin. Minä olen tuossa tilanteessa se, jonka täytyy sopeutua uuteen ympäristöön. Minun ei tarvitse muuttaa itseäni tai toimintatapojani, mutta minun täytyy tehdä parhaani tullakseni toimeen uudessa ympäristössä.

Jos kahvi ei ole kuten suomalainen Juhla Mokka, joudun opettelemaan juomaan vaikka sitä itselleni liian vahvaa turkkilaista kahvia. En voi kritisoida maata siitä, että he eivät toimi minun tavallani. Minä olen se sopeutuja, olin tilanteessa omasta tahdostani tai pakon sanelemana. Ja minä sopeudun, joko yksin tai muiden tuella.

Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa. Maailma ei ole mustavalkoinen paikka ja kaikessa huonossakin on jotakin hyvää, kunhan katsoo uudesta perspektiivistä.

Ehkä kiinnostus erilaisuutta kohtaan murtaisi muureja täälläkin. Ymmärrys siitä, että olemme kasvaneet kovin erilaisissa ympäristöissä toisista kulttuureista tulleiden kanssa. Mikä on meille itsestäänselvää ei ole aina heille itsestäänselvää.

Tästä muistankin erään esimerkin, jolloin itse huomasin olevani ennakkoluuloinen ja oletin tiettyjen ihmisten käyttäytyvän rasistisesti. Iholtaan keskimääräistä Suomi-poikaa tummempi, ullkomaalainen, ystäväni oli käymässä Suomessa. Kaupan edessä seisoi joukko ihmisiä, joita kehotin ystäväni välttämään; hän kun tykkää jutella kaikille. Joukosta kuului kuitenkin iloinen kiljahdus ja kommentti: ”V***u sulla on komea mies! Where are you from?”. Niin, joskus itsekin lokeroi ihmisiä väärin perustein.

Yleisesti ottaen, kuinka moni suomalainen kyselee vaikka maahanmuuttajilta, minkälaista elämää he ovat omassa kotimaassaan viettäneet? Minkälaista ruokaa he siellä ovat syöneet? Mitä he ovat siellä harrastaneet?

Se mikä on minun totuuteni on minun oppimani totuus. Jos olen oppinut jotakin pienestä asti, ei mielipidettäni helpolla muuteta. Oli mielipiteeni väärä tai oikea, erilainen, on siihen oltava oikeus. Kaikkia eri kultturien toimintatapoja ei tarvitse pitää oikeina, mutta niitä tulisi yrittää ymmärtää.

Matkustaminen avartaa ja matkustamisen kautta olen alkanut ymmärtää erilaisuutta. Erilaisuus on rikkaus ja erilaisten näkemysten kautta voimme luoda moniulotteisempia näkemyksiä.

Olen oppinut, että ulkonäöstä riippumatta meitä kaikkia yhdistää samat perustarpeet. Jokainen tarvitsee ruokaa syödäkseen, katon päänsä päälle ja jokainen meistä toivoo olevansa onnellinen. Jokainen meistä etsii rakkautta. Ihmiset ovat ihmisiä ihonväristä ja taustoista riippumatta.

Kaikesta ja kaikista ei tarvitse pitää, mutta voimme edes yrittää antaa kaikkien kukkien kukkia. Ihonväri ja kulttuuri ovat sopeutumista ympäristöön. Siksi näytämme erilaisilta ja käyttädymme eri tavoin. Mukautuminen ja sopeutuminen tapahtuu pitän ajan kuluessa, ei hetkessä. Joskus mukautumiseen tarvitaan enemmän tukea, mutta mukautumisen ei tarvitse tarkoittaa omista arvoista ja omasta kulttuurista luopumista.

Maiden rajoja ei ole aikojen alussa piirretty karttapalloon ja jos minulla on oikeus liikkua Suomesta etelän lämpöön, sama oikeus pitää olla myös kaikilla tänne kylmään Pohjolaan haluavilla. Tämä pallo on meidän kaikkien. Me kaikki kyllä mahdumme tänne, kunhan annamme erilaisuudelle tilaa.

Kyllä – meillä on unelma, joka on edes omassa idealistisessa maailmassani täysin realistinen.

Leave A Reply

Navigate