Me too – minuakin on

Onko minua häiritty seksuaalisesti matkoilla? Kyllä on, sanon Me too.

Sosiaalinen media on taas puhunut. Naiset ympäri maailman nousevat seksuaalista häirintää vastaan, pitävät puoliaan. Me pidämme puoliamme, meillä pitää olla oikeus matkailuun ja muutenkin vapaaseen elämään. Oma keho on jokaisen oikeus, ei kauppatavaraa tai vääränlaisen ihailun kohde.

Muistan, kun vaihdoin srilankalaisessa bussissa paikkaa kolme kertaa, kun jokaisella paikalla mies istui aivan liian lähellä. Takapenkiltä noustuani humalainen mies yritti tarttua kiinni lanteilta. Tarttuikin. Läimäytin häntä kevyillä kengilläni poskelle ja vaihdoin paikkaa. Enää en istu bussin takaosassa yksin, naisena.

Muistan, kun meidät bileisiin vieneet miehet alkoivat Cannesissa vaatia vastapalvelusta hienojen bileiden sisäänpääsystä. Karkasimme paikalta heti, kun sopiva hetki löytyi. Mietin nyt tarkemmmin, kenen kyytiin hyppään.

Sitten oli se kerta Malesiassa, kun vanha mies seurasi minua mökin pihamaalle. Hän yritti pussata suulle, käänsin pään pois ja hämmennyin. Ei, ystävällisyys ei ollut kutsu tällaiseen. Liian ystävällinen ei kannata olla, pian antaa ymmärtää jotakin muuta.

Muistan sen itseäni selkeästi vanhemman baariomistajan Barcelonassa, joka ehdotti suoraan, että voisin olla hänen ”sellainen ystävänsä” ja että tanssijan työpaikka on minun, jos vain lähden mukaan hänen ehdoillaan. En lähtenyt.

Lentokoneessa heräsin kerran hämmentyneenä, kun viereisen italiaanon käsi oli polvellani. Katsoin aiemmin mukavaa miestä pahasti, sanaakaan sanomatta. Hän ymmärsi viestin. Seuraavalla kerralla sanoisin sanan jos toisenkin. Mikä osa minussa antoi hänelle viestin, että käsi polvellani on hyvä idea?

Sitten oli se luolaretki Laosissa. Se tyyppi, joka alkoi luolassa ehdotella ja kertoi rakastavansa. Ei, ei ja ei. Enää ei irronnut edes ystävällistä sanaa, halusin vain pois. Onneksi mitään ei käynyt. Onneksi en ollut luolassa yksin, ryhmässä oli myös toinen nainen.

Olen myös Espanjassa yhden kesän asuessani värjännyt vaaleat hiukset melkein mustiksi, koska kyllästyin huuteluun ja objektina olemiseen. Helppo turistityttö. Pidin tummat hiukset suojanani vielä pitkään, nyt taas mietin ennen Nicaraguan soolomatkaa, pitäisikö hieman taas tummentaa? En taida, vaikka suojaa se toisikin.

Toisaalta, Suomen yökerhot. Huh, oma lukunsa. Entäs yöbussijono? Millä oikeudella mies baarissa päätti läimäistä takapuolelle?

Nainen on usein objekti. Yksin matkustaessani ja liikkuessani olen päätynyt lukuisiin tilanteisiin, joissa onni on ollut matkassa, haastavassa tilanteessa. Siitä olen kiitollinen. Pelolle ei voi antaa valtaa. Pelko ja uhka on aina olemassa ja yksin matkatessa joutuu ottamaan riskejä. Silti, miksi liikkumisen edes pitäisi olla riski? Sen pitäisi olla oikeus.

Aihe on moniulotteinen. Samaan aikaan naiseudessa on hyvät puolensa, etunsa. Minua pidetään usein kuin kukkaa kämmenellä, minua jopa suojellaan. Intiassa miespoliisi sanoi jättävänsä poikaystäväni vaikka ojaan lojumaan, mutta naisia hän sanoi suojelevansa – aina.

Elokuvassa Wild – villi vaellus, on kaksi kohtausta, jotka kiteyttävät kaiken aika hyvin. Toisessa nainen on yksin metsässä, vaarassa tulla raiskatuksi ja häirittynä. Toisessa hän on etuoikeutettu sekä suojeltu ja saa majapaikan, miehet eivät.

Kuten mainitsin, tämäkin aihe on moniulotteinen. Silti ja ehdottomasti, me too. Tiedän, että jo kokemani kerrat eivät jääneet viimeisiksi, mutta suunta maailmassa on ehdottomasti oikea, eikä pelolle anneta valtaa!

 

 

 

Leave A Reply

Navigate