Matkan jälkeinen blues

Sail for good Turkki

* Matka toteutettiin yhteistyössä Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston, Turkish Airlinesin ja Sail for good -projektin kanssa.

Turkin Antalyasta huonon sään takia myöhässä lähtenyt lentokone kohisee menemään pilvien päällä kohti Istanbulia. Niin paljon kuin Istanbulista tykkäänkin, nyt ennättäisin velvollisuuksien takia mieluummin ennalta suunnitellulle jatkolennollemme Helsinkiin. Tuo ennättäminen alkaa nyt jo tuntua hieman epätodennäköiseltä, vaikka yleensä Turkish Airlinesin lennot ovat aina olleet ajallaan, jopa ennen aikojaan. Säähän ei kenelläkään ole vaikutusvaltaa, menemme sen ehdoilla.

Jos ennätämme lennolllemme, tiedän herääväni huomenna hiljaisesta kodistani jonkinmoiseen tyhjyyden tunteeseen. Koti ei kellu, kuten muutaman viime yön majapaikkani Panacea-purjeveneellä, hulvattoman hauskan porukan ympäröimänä. Kotini ikkunasta ei myöskään näy vuorenrinteille rakennettu kaupunki, puhumattakaan kimmeltävästä merestä. Onneksi sentään kotini on minulle uusi ja kotoisa, se söpö puutaloasunto, johon hetki sitten muutin. Niin, ja odottavathan siellä pari karvaista kaveria: Lily-kissa ja se espanjalainen karavaanari (okei, sen karvoitus ei vedä vertoja kissan vastaavalle).

Sail for good Turkki

Onnistuneen matkan jälkeen kärsin aina taudista nimeltään post-holiday-blues. Olen kertonut tuosta ohitse menevästä taudista ennenkin, tämä ei tule olemaan ensimmäinen tai viimeinen kerta. Tila kestää hetken, mutta jossakin vaiheessa blues kääntyy taas iloksi. On lohduttavaa muistaa, että tapahtumarikkaan loman jälkeen arkikin alkaa aina jossakin vaiheessa taas luistaa.

Muutama Turkissa vietetty päivä mahdutti sisäänsä monenmoisia elämyksiä kuunpimennyksestä riippumatossa vietettyyn yöhön ja muinaisen kaupparreitin tarpomisesta laivan keulassa aaltojen pomputtelemana kikatteluun.

Päällimmäisenä mielessä pyörivät horisontti, muutamat purjehdukseen liittyvät termit (vinssi, purjepussi jne.), vuoristoiset tiet, kivikkoiset polut ja kuvankauniit, rantoja seuraavat tiet. Näen mielessäni vuorenrinteitä kipuavat vuohet ja maistan suussani turkkilaisen, feta-tyyppisen juuston maun. Päässäni soi kaiken tämän taustalla eräs Turkkiin liittyvä rallatus, josta saimme reissun aikana aikaan hyvää huumoria – ei elämän tarvitse olla niin vakavaa.

Sail for good Turkki

Uusia ihmisiä, uusia ystäviä. Ennestään tuntematon porukka muodostui loistavaksi, tasapainoiseksi tiimiksi. Uusien tuttavuuksien kautta oppii aina myös jotakin uutta itsestään; miksi reagoin uuteen tilanteeseen jollakin tietyllä tavalla ja miksi ajattelen jostakin hetkestä niin? Matka on aina myös matka omaan itseensä ja uudet tilanteet sekä tuttavuudet opettavat joka kerta jonkun uuden elämän oppitunnin. Itselleni tämä pään sisällä tapahtuva osuus matkasta on oleellinen osa koko kokemusta.

Sail for good Turkki

Raapustin tämän kaiken alle tunnin lennon aikana, kaiken muun kerron myöhemmin. Tämä lento on kuitenkin kestänyt jo tuplasti ja nyt myönnän hieman turhautuvani, jopa hieman pelkääväni. Ulkona lyövät salamat ja kuulin yhden salaman kohahtavan johonkin aivan siiven viereen, jopa siipeen. Toinenkin taisi tehdä saman. Ehkä kolmaskin. En yleensä ole lentopelkoinen ja koneet kestävät salamoinnin, mutta nyt haluaisin vain päästä turvassa perille Helsinkiin. Voisin jopa paremman sään toivossa viettää yhden ylimääräisen yön Istanbulissa – vaikka koti tuntuisikin juuri nyt, väsyneenä, mieluisalta paikalta.

Sail for good Turkki

Psssst! Jälkihuomio! Niin siinä kävi, että myöhästyimme lennolta ja jäimme yöksi Istanbuliin. Tästä saan ainakin materiaalia juttuun: ”Mitä tehdä, kun myöhästyy lennolta?”.

Toinen pssssst! Nyt olen turvassa kotona, netin ääressä. Lento Istanbulista Helsinkiin oli salamaton, myrskytön ja ilmakuopaton. Kotona on kiva olla, mutta päässäni pyörivät myös Turkin kuvat.


I just got back from an amazing trip to Turkey. Sailing, exploring, hiking and making new friends – that is what the past days have been like.

The post-holiday-blues – soon I will feel it again. It always comes after a great trip. Still, I know it will go away. It always does.

Leave A Reply

Navigate