Matkakuumetta ja afrikkalaisia rytmejä

Minulla on aivan järjetön matkakuume. Yllätys, yllätys. Marokko kiehtoisi, toisaalta Balkanin alue. Oikeastaan kaikki maailman maat ja paikat kiehtoisivat. Juuri nyt en kuitenkaan pääse matkalle, ellen päätä järjestää asioita niin, että vain lähden tai ellei joku taio minulle vaikka lottovoittoa. En tosin haluaisi sitä suurinta voittoa, se olisi luultavasti suurempi kirous kuin onni.

Tottakai reissuun on pian taas päästävä, vaikka juuri tällä hetkellä matkajutut pyörivät vain mielessä, muistoissa ja haaveina. Sitä ennen yritän keskittyä nyt täällä Suomessa olemiseen ja tästä käsillä olevasta tilanteesta ja hetkestä nauttimiseen.

Kesäiset ilmat ovat jatkuneet ja meitä hellitään tässäkin maassa, kerrankin. Viikonlopuksi kaavailen jotakin jännittävää retkeä, johon voisi kuulua teltta, makuupussi ja riippumatto. Katsotaan, minne päädyn ja mitä keksin.

Parin vuoden pimennon jälkeen uudelleen aktivoitunut tanssiharrastukseni on tuonut mukavasti lisää energiaa tähän alkaneeseen syksyyn. Edellisen viikon aktiivisen aloituksen jälkeen tällä viikolla työt veivät mukanaan, enkä ole tällä viikolla kerennyt käymään tanssitunneilla yhtä aktiivisesti. Fakta taitaa olla, että töitäkin on tehtävä ja aina ei kai voi vain matkustella ja tanssia. Ehkä vielä joku päivä voi, mutta juuri nyt siinä on omat haasteensa.

Itselleni kaikista maailman tansseista rakkain laji on ehdottomasti afrikkalainen tanssi. Aloitin tunnit jo varhaisteininä. Tunneilla oli aina paikalla rummuttaja ja rytmin pystyi tuntemaan koko kehossaan. Liikkeet ovat kokonaisvaltaisia ja vaikka afrikkalainen tanssi ei välttämättä ole se kaikkein kaunein tanssilaji, se on silti ainakin minulle se antoisin ja hauskin!

Olen itsekin käynyt myös djembe-rummun rytmeihin opastavan viikonloppukurssin, joka oli myös erittäin hauskaa hommaa. Käsien hakkaaminen rumpuun ei tosin välttämättä ole ihan paras harrastus käsillään töitä tekevälle ihmisille.

Olen haaveillut tanssimatkasta Afrikkaan, johon kuuluisi oleellisena osana myös rummutusta. Afrikka on minulle täysin tuntematonta aluetta ja joskus vielä haluan sinne, ehdottomasti!

Ennen sitä Afrikan matkaa pääsin tällä viikolla Etnofitneksen tanssitunneilla mukaan afrikkalaisen tanssin maailmaan African Beat -tunnilla, voi ihanuutta! Tunti oli juuri sitä, mitä tanssiminen parhaimmillaan voi olla. Täysillä tanssiessa pääsin melkein juoksijoille tuttuun ”runner’s high”-tilaa vastaavaan”dancer’s high”-tilaan (juu, keksin tuon itse). Hiki valui ja rytmit vain veivät mukanaan.

Tämä afro ei ollut aivan sitä perinteisintä afroa ja musiikissakin oli enemmän moderneja afrikkalaisia rytmejä. Mahtavaa se oli silti ja nautin joka solullani. Pystyn kuvittelemaan itseni klubille bailaamaan näihin rytmeihin. Missäs olis seuraavat Afrobeat-bileet?

Tunnin koreografia eteni mukavan nopeasti, yhtään paikallaan junnaamatta . Kuitenkin koreografia oli jo aiemmin tanssia harrastaneelle helpohko, jonka ansiosta tanssista pääsi oikeasti nauttimaan. Ei tarvinnut vain muistella liikkeitä, vaan ne tulivat kuin itsestään ja pystyin jo hieman irrottelemaankin. Tätä tanssi on parhaimmillaan!

Fiilis tuon African beat -tunnin jälkeen oli huikea. Lähdin kotia kohti hikisenä, mutta iloisena. Tätä täytyy saada lisää. Haluan taas tuon ”dancer’s high” -tilan!

Huomenna olisi taas uusi tilaisuus päästä siihen tilaan vaikkapa syksyn uutuus-tunnilla, Urban beat -tunnilla. Ainakin haluan nyt päästä kaikille mahdollisille afrikkalaisiin rytmeihin liittyville tunneille sabarista perinteiseen afroon, ne ovat minun juttuni.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Tanssikaa itsenne ”dancer’s high”-tilaan!

 

Leave A Reply

Navigate