Maailman pisin talo Borneolla

Voitteko kuvitella yli sata ihmistä tai jopa perhettä asumaan saman rivitalon katon alle? Vaikuttaa erikoiselta, mutta totta se on ja olen päässyt itsekin nukkumaan tällaiseen taloon, kaukana kaikesta, syvällä Borneon viidakossa.

Borneon reissullani, kolmisen vuotta sitten, pääsin tutustumaan ehkä tähän mennessä kiinnostavimpaan asumisen muotoon, johon olen reissuillani tähän mennessä törmännyt. Jopa 100 ihmistä asumassa samassa, pitkässä talossa. Jokaisella perheellä oma asunto, mutta katto on yhteinen ja ovet ovat auki.

Minä ja viisi Kuchingin hostellissa pari päivää aikaisemmin tutuksi tullutta reissaajaa löimme hynttyyt yhteen ja lähdimme yhteiselle seikkailulle todella erityiseen paikkaan, jonne ei ollut helppo mennä ja jota en ihan jokaiselle lomalaiselle lähtisi suosittelemaan.

Järjestimme reissun tämän viidakon keskellä sijaitsevan yhteisön kotiin Sarawakissa sijaitsevasta Sibun kaupungista, josta etsimme käsiimme pätävänoloisen miehen, joka suostuisi järjestämään meille tämän retken. Hän itse asuu kyseisessä Longhousessa ja saimme asua hänen ja hänen perheensä luona.

Kuchingista käsin parin päivän retki kahden erillisen venematkan päässä kaukana sivistyksestä sijaitsevaan aitoon ja perinteiseen Iban-heimolaisten Longhouseen (pitkä talo) oli todella vaikuttava kokemus. Ennen matkaa olin hieman skeptinen tuosta aitoudesta, mutta perille päästyämme pystyin kyllä huomaamaan, että tätä asumisen muotoa ja elämäntapaa ei ole turisteja varten kehitetty ja ylläpidetty. Koko talo ihmisineen on niin aitoa kuin aito vain voi olla. Talo oli yksinkertainen ja sitä ei todellakaan ole tehty turistien tarpeita miellyttämään – hyvä niin.

Asukkaat viettävät aikaa yhteisellä, isolla verannalla ja pihamaalla. Asioita tehdään yhdessä ja talon perheet ovat yhtä suurta yhteisöä. Illalla saatetaan kokoontua juomaan riisiviiniä (joka ei muuten maistu perinteiseltä viiniltä) tai itse tehtyä tuak-juomaa ja soittamaan kitaraa talon pitkälle käytävälle.

On koiria, kissoja, kanoja ja kukkoja. Pyykit kuivuvat ulkona. Viljaa kuivatellaan auringossa ja lankaa keritään. Lapset käyvät koulua pienen joen toisella rannalla ja palaavat viikonlopuksi kotiin. Joka puolella on väriä ja elämää. Elämä on yksinkertaista ja aitoa. Muistelen lämmöllä tuota pitkää taloa ja sen valloittavia asukkaita.

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet matkasta pois blogin muutossa. Asia korjaantuu pian. Pahoittelut!

Leave A Reply

Navigate