Lomaa kaupunkilomasta

Aurinko alkaa jo laskea Sisiliassa vuorten taakse. Silti tämä hetki Palermossa ei ole hiljaisesta kuullutkaan. Tämä kaupunki ei taida edes tietää, mitä hiljainen tarkoittaa.

Hakeuduin meren äärelle, että pääsisin edes hetkeksi kauas moottoreiden hurinasta ja tööttäilystä. Se käy aika raskaaksi – jatkuva melusaaste nimittäin. Skootteri siellä, skootteri täällä, ambulanssi kiitää ohitse, autot tööttäilevät ja jopa ihmiset puhuvat lähes huutaen.

Ette usko, kun kerron miten tämän hetken hiljaisuuden etsinnän kanssa kävi. Saavuin satamaan, jossa olin saanut eilen hieman hengähtää hektiseltä kaupungilta. Aamusta iltaan kaupungilla samoilu kun käy välillä raskaaksi ja välillä kaupunkilomaltakin tarvitsee lomaa.

Täältä satamasta tiesin löytäväni edes hieman rauhaa, hiljaisia aukioitakaan kun tässä kaupungissa ei tunnu olevan. Sellaisia, joiden syvyyksissä voi istuskella tuntikausia ja katsella ohikulkijoita. Ei, sellaisia ei Palermossa tunnu olevan. Aukioillakin pörrää moottoriajoneuvoja.

Niin, takaisin hiljaisuuden etsintään ja tähän satamaan. Löysin hiljaisimman mahdollisimman paikan, jonne kyllä silti kaikuu melu viereiseltä tieltä. Viereeni päätti tulla riehumaan myös kaksi poikaa, huutamalla kommunikoimaan tietenkin. He vandalisoivat veneitä ja kyselevät, olenko italialainen, puhunko englantia ja niin edespäin. Se siitä rauhasta. Täällä satamassa on kymmeniä laitureita, miksi he tulivat juuri minun laiturilleni? Kai kyse on samasta ilmiöstä kuin kissan hakeutuessa aina juuri sen allergisen luokse.

Ehkä, jos tässä hetkessä oma mieleni olisi enemmän rauhaisa, ehkä silloin pystyisin ignoorata kaiken tämän ympärillä olevan hektisyyden. Nyt en pysty. Nyt kaipaisin enemmän luonnon ääniä, meren kohinaa ja hiljaisia hiekkarantoja. Se ei löydy tämän kaupungin keskustasta, se löytyy muualta Sisiliasta tai Palermon vuoristosta.

Ehkä Sisilian vilkkain kaupunki ei sittenkään ollut tähän hetkeen se oikea matkakohde. Ehkeivät monen päivän kaupunkilomat muutenkaan ole oma juttuni tällä hetkellä – ellei kyse ole Berliinistä, jossa pystyy helposti myös rentoutumaan ja josta löydän helposti jokaiseen hetkeen ja tunnetilaan sopivan paikan. Ehkä minusta on tullut enemmän ja enemmän riippumatossani viihtyvä luonnonlapsi. Tai ainakin luonnonlapsi, joka tarvitsee tietyin väliajoin luontoa tai rauhaa.

Leave A Reply

Navigate