Kurkistus matkapäiväkirjaani Goalta ja spontaanin matkailijan vinkit

*Kaupallinen yhteistyö. Osa matkasta toteutetaan osana momondo ambassador -projektia.

Ennen ensimmäistä reissuani Aasiaan en osannut kuvitellakaan, minkälaista lomailu muiden tarinoista tutuissa lomaparatiiseissa ja eksoottisissa kohteissa olisi. Omien ensimmäisten reissujeni aikaan tietoa ei ollut juurikaan saatavilla ja Lonely Planetin opaskirja oli jokaisen reissaajan Raamattu. Tässä vinkkini Goalle sekä Keralaan, matkapäiväkirjani sivuilta!

Nyt ennen lomaa voi selata tuntikausia toisten lomakokemuksia blogeista, muualta sosiaalisesta mediasta ja jopa videoiden kautta. Vaikka kymmenisen vuotta sitten tiedon hankkiminen oli hankalampaa, moni asia on pysynyt ennallaan. Tuolloin en varaillut mitään etukäteen ja luotin, että kaikki hoituu. Samoin teen nyt ja yleensä, tavalla tai toisella, kaikki hoituu. Stressittömämmin selviää, jos ottaa edes vähän selvää paikoista ja majoitusmahdollisuuksista. On silti hyvä muistaa, että moni parhaistakin paikoista saattaa olla vielä suuren yleisön tietämättömissä ja salaisimmat, upeimmat paikat löytää vain etsimällä. Salaisuudet kulkevat suusta suuhun, puskaradion siivittämänä.

Vaikka lukisin kuinka paljon matkavinkkejä, on vaikeaa ymmärtää, minkälaista lomailu esimerkiksi Intiassa konkreettisesti on. Haluan valottaa asiaa kertomalla, miten minä lomailen ja miten minä reissaan avaamalla teille nyt päänsisäisen päiväkirjani sivut. Otan teidät mukaani virtuaalimatkalle Etelä-Intiaan, noin ensimmäisen lomaviikon ajaksi. Tällaista on olla lomalla, tällä lomalla ja tällä kertaa.

Goan matkapäiväkirja

Päivä 1

Lento Helsingistä Delhiin lähti illalla klo 20:20 ja alle seitsemän tunnin suoran lennon jälkeen heräsin huonosti nukutun yön jälkeen Delhin kansainväliseltä lentokentältä kellon ollessa noin 6:30 paikallista aikaa. Jatkolento lähtisi vasta puolilta päivin, olin halunnut jättää kahden eri lentoyhtiön lentojen väliin reilusti aikaa. Hain rinkkani ja hoidin rajamuodollisuudet. Tiskin takana istuva mies oli tiukka, halusi tietää tarkasti, mihin olin menossa ja jopa hotellini nimen. Onneksi muistin ulkoa mahdollisen majapaikan nimen, muuten olisin saattanut olla pulassa. Odotellessa jatkolentoa nukuin tilavan lentokentän alueella kolmessa eri paikassa, aina laittaen herätyksen soimaan. Jatkolento Air Asian koneella lähti ajallaan ja noin 2,5 tuntia myöhemmin löysin itseni Goan lentokentältä.

Goalle laskeutuessa ihmettelin maiseman kuivuutta. Missä troopiikkini on? Lentokentällä tapasin poikaystäväni, jonka lento Sri Lankalta oli laskeutunut juuri ennen omaani. Emme olleet nähneet toisiamme noin kuukauteen, nyt olimme treffeillä Intiassa. Yhdessä marssimme ulos terminaalista ja suuntasimme suoraan viralliselle taksikojulle. Etukäteen maksettavat taksit ovat yleensä luotettavampia. Yritimme kysellä pitkästä jonosta, olisiko joku halukas jakamaan taksin kanssamme, mutta kaikki tuntuivat suuntaavaan pohjoiseen, Arambolin alueelle. Pulitimme noin tunnin kyydistä Agonda beachille 2000 INR eli noin 30 euroa. Yksin reissatessa olisin saattanut etsiä bussiyhteyden, yhdessä voimme jakaa kulut.

Emme olleet nähneet toisiamme noin kuukauteen, nyt olimme treffeillä Intiassa.

Saavuimme Agondan rannalle, värikkään ja lehmientäyteisen taksimatkan jälkeen. Taksikuski tööttäili jokaisessa kadunkulmassa ja ilmoitti tulostaan. Agondan ranta vaikuttaa valloittavalta, mutta olimme päättäneet suunnata paikkaan, jossa berliiniläinen ystäväni, Daisy, oli kertonut juuri olevansa. Mikä sattuma, että paras Berliini-ystäväni on veljensä kanssa parhaillaan myös Goalla.

Osoitteemme on paikka nimeltä Khaama Kethna, muuta en tiedä. Olemme vain menossa sinne, ilman varausta. Taksikuski yritti vielä saada lisää rahaa, tippiä. Nyt pysyimme lujina, hinta oli jo tarpeeksi kova. Sitä paitsi, meillä ei ollut enää paikallista valuuttaa. Marssimme kamoinemme portaat ylös, läpi tropiikin. Valkoasuinen mies toivotti meidät tervetulleeksi ja tiesin tulleemme kotiin. Mies kertoi paikasta ja mainitsi ystäväni juuri saapuneen, mutta suunnanneen rannalle. Hän vei meidät huoneeseemme, joka oli unelmieni täyttymys eli puumaja. Ekologisesta kodistamme kerron lisää omassa jutussaan, tässä vaiheessa kerron puumajan olevan kaikkea sitä, mistä olen unelmoinut. Fiilistelemme paikkaa ja söimme ayurvedisen aterian Khaama Kethnan rauhallisessa miljöössä. Pehkuihin painuimme jo ajoissa, hyttysverkon alle turvaan. Meni tosin hetki, ennen kuin maltoin nukahtaa. Sirkat soittivat ja sammakot kurnuttivat, olin trooppisessa paratiisissa.

Meni tosin hetki, ennen kuin maltoin nukahtaa. Sirkat soittivat ja sammakot kurnuttivat, olin trooppisessa paratiisissa.

goa vinkit

Päivä 2

Heräsin aamuun luonnon äänien säestämänä. Hymy nousi korviin, olin tropiikissa. Aamujooga alkoi kello 7:30, olin päättänyt osallistua. Joogatunti oli ehkä upein joogatunti, minkä olen koskaan kokenut. Apinat hyppivät ympäriinsä ja luonto heräili uuteen päivään.

Joogan jälkeen espanjalaiseni liittyi seuraani aamiaisella. Aamiaislautasen väriympyrä oli paitsi terveellinen, mutta myös maukas. Berliiniläinen ystäväni marssi myös aamiaiselle. Hän yllättyi nähdessään minut, en ollut varmistanut tuloamme. Yllätys oli positiivinen.

Päätimme kävellä yhdessä kohti rantaa, parin kilometrin verran. Matkalla moikkasimme kaduilla tallustavia lehmiä ja ihmettelimme villisikoja sekä ilmassa liitäviä haukkoja. Palmut reunustavat teitä ja silloin tällöin ohitse kiitävät autot ja skootterit tööttäävät ohittaessaan. He varoittavat tulostaan. Mopoilijoilla ei ole kypärää päässä, täällä rannalla ei tarvitse olla.

Vietimme päivän rannalla. Espanjalainen vuokrasi surffilaudan, jonka hinnasta käytiin kova vääntö. Tinkiä pitää aina. Vaihdoin Daisyn kanssa kuulumisia käppäilen pitkin rantaa. Rannan hiljaisessa päässä näkyi kaksi reissaaja-autoa. Halusin kuulla noiden ihmisten tarinan ja hetkeä myöhemmin olin juttelemassa saksalaiselle sekä hollantilaiselle pariskunnalle. Siellä he elävät, liikkuvissa kodeissaan. Toinen pariskunnista on reissannut maailmaa autollaan jo yli vuoden. Olen taas löytänyt kaltaisiani moderneja karavaanareita eli urbaanareita, jopa Goan rannikolta.

Matkalla moikkasimme kaduilla tallustavia lehmiä ja ihmettelelimme villisikoja sekä ilmassa liitäviä haukkoja.

Kävin vedessä kokeilemassa ruostuneita (öhöm, olemattomia) surffitaitojani. Ensimmäinen aalto tuli ja nappasin sen. Yhteen hyvään aaltoon oli hyvä lopettaa päivän uurastus. Suuntasimme kotiin rauhoittumaan. Suihku puun alla ja unet puumajassa, mitä muuta voisi tarvita?

Päivä 3

Heräsin luonnon hellään herätykseen. Aamu alkoi joogalla tutun Banyan-puun alla. Joogan jälkeen kävelin espanjalaisen kanssa Agondan rannalle. Vuokrasimme skootterin pariksi päiväksi jostakin kadunkulmasta, niin hommat hoidetaan täällä. Epävirallinen vuokraus hoituu henkilöpapereita näyttämällä. Sovimme ajan palautukseen. Yritimme tinkiä, muttta tiukka vuokraaja ei suostunut. Lehmät ohittivat diilausristeyksen moneen kertaan, ilmassa tuoksui mausteinen tuoksu.

Huristelimme skootterilla viereiseen kylään. Tiet täällä ovat hyvässä kunnossa, eikä liikennettä ole liikaa. Liikenneruuhkat syntyvät lähinnä lehmien ja vesipuhveleiden kanssa. Palolemin ranta on Agondaa vilkkaampi, mutta samat värikkäät rantabungalow-mökit ovat sielläkin koristamassa rantaa. Tutkailimme paikkoja aikamme, söimme jotakin ja jatkoimme ennen auringonlaskua kotia kohti. Khaama Kethnassa löysimme berliiniläisen ystäväni ja hänen veljensä. He olivat ostaneet aikamoisen kasan tiibetiläisiä äänimaljoja ja demonstroivat maljahierontaa selkäni päällä, om.

Päivä 4

Aloitimme aamun jo ajoissa. Olimme päättäneet tehdä retken läheiseen kansallispuistoon, jonka alueella on Daisyn aiemmin löytämä vesiputous. Huristelimme vuokraskoottereilla tunnin verran pitkin kiemuraisia teitä. Siellä täällä näkyi paikallista elämää, jota täällä Goalla on enemmän kuin olin kuvitellut. Naiset kulkevat värikkäissä vaatteissaan ja matkamme varrella pojat uivat tien viereisessä kaivossa, toiset pelasivat korttia.

Maksoimme pienen kansallispuistomaksun ja ajoimme möykkyisiä hiekkateitä mahdollisimman pitkälle, ennen kuin jatkoimme matkaa jalan. Reitti vei viidakon läpi. Alueella on leopardeja ja tiikereitä. Itse asiassa aamulla yksi majapaikkamme asukkaista oli nähnyt parvekkeeltaan leopardin, hui. Viidakossa samoillessamme emme totisesti halunneet törmätä suuriin kissaeläimiin.

Kuljimme vaikeakulkuista reittiä vielä noin 30 minuuttia, kunnes näimme määäränpäämme. Upea vesiputous tiputteli vettä kymmenien metrien korkeudesta. Syöksyimme hiljaiseen vesialtaaseen ja nautimme perhosten ympäröimänä olostamme. Paikalla ei ollut ketään muuta, saimme luonnon kylpylän kokonaan itsellemme. Nautimme kylpylän antimista ylhäisessä yksinäisyydessämme ja muutaman tunnin akkujen latailun jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle maustefarmille, jossa ystäväni oli ollut pitämässä retriittiä. Perheomisteisen tilan ruoat olivat ilmeisen herkulliset, pitihän ne päästä testaamaan ja herkullisiksi toteamaan.

Itse asiassa aamulla yksi majapaikkamme asukkaista oli nähnyt parvekkeeltaan leopardin, hui. Viidakossa samoillessamme emme totisesti halunneet törmätä suuriin kissaeläimiin.

Ajoimme espanjalaiseni kanssa omia aikojamme takaisin tukikohtaamme. Matka tosin keskeytyi paikallisen poliisiratsian vuoksi, jolloin vietimme yli puoli tuntia setvien skootteriasiaa. Mopomme on yksityisen henkilön omistuksessa ja hän vuokraa sitä laittomasti. Poliisisetä halusi ottaa koko menopelin huostaansa, mutta kauniisti anoen selvisimme vain varoituksella ja jatkoimme matkaa. Täällä nuo poliisit tykkäävät saada rahaa turisteilta milloin mistäkin ja jopa poliisien kanssa pitää tinkiä.

Stressaavan virkavaltaepisodin päätteeksi suuntasimme syömään ja varasimme ajat hierontaan. Yleensä hierontaan pääsee melkein heti, tässäkin asiassa voi olla spontaani. Marssit vain paikan päälle ja neuvottelet hinnan. Ayurvedinen hieronta olikin taas oma kokemuksensa, jossa intialainen nainen muun muassa istui paljaan peppuni päällä ja hakkasi päätäni. Tukka rasvaisena painuin Khaama Kethnaan ja suihkuun puun alle.

goa vinkit

Päivä 5

Aloitimme päivän aamiaisella Agondan rannalla. Valinnanvaraa on paljon ja voit vain valita mieleisesi paikan ja astella sisään. Aamuni alkoi puurolla ja vege-aamiaisella, kookosvedellä höystettynä. Vatsa täynnä hyppäsin espanjalaisen kyytiin, skootteriratsumme selkään. Olimme päättäneet ottaa suunnaksemme hiljaisemman rannan hieman pohjoiseen täältä Agondalta.

Ohittelimme muutamat vesipuhvelit, lisäsimme bensaa lähes tyhjään tankkiin pienessä kojussa (täällä bensaa saa aina ja kaikkialta) ja huristelimme kohti Cancolan rantaa. Matkan varrella näimme toisen tutun rannan kyltin ja päätimme käydä tsekkaamassa Cola-rannan. Paikka oli ensi silmäykseltä upea, mutta hetken jälkeen aistin vain turisteille tehtyä sieluttomuutta. Upea paikka, mutta kaljaa juovat, pizzaa naamaansa työntävät, rannalla nahkansa polttaneet lomalaiset eivät jotenkin sopineet omaan ideaani paratiisirannasta. Jatkoimme matkaa.

Päivä oli kuuma, lämpöä oli noin 34 astetta. Rakastan kuumuutta, mutta joskus se vie voimat. Olo oli voimaton ja väsynyt. Halusin vain päiväunille omaan puumajaamme. Pian lomakotiimme saavuttuamme syy väsymykselle alkoi konkretisoitua. Halailin lopun päivää parin tunnin välein vessanpönttöä eli reikää lattiassa ja harrastin kauniisti sanottuna luonnollista paastoa ja detoxia. Oli hieman vilu ja hiki, ruokaa ei tehnyt mieli. Oliko se sitten tyypillistä Intia-pöpöä vai auringon yliannostusta, mutta yötä kohti olo helpotti. Itse asiassa tuo tauti oli jopa aivan siedettävä hinta sille, että sain olla paratiisissa.

Keralan matkapäiväkirja

Päivä 6

Heräsin aamuun terveenä, onneksi. Tänään muutimme. Tarkoituksemme on jatkaa matkaa pikku hiljaa kohti Keralan osavaltiota. Sanoimme heipat ihanalle Khaama Kethnan porukalle ja huristelimme skootterilla, rinkat selässä ja jalkatilassa, kohti Agondan rantaa. Palautimme skootterin samaan paikkaan, josta olimme sen vuokranneet. Näin asiat hoituvat täällä. Suuntasimme pieneen matkatoimistoon, josta olimme kuulleet voivamme varata junaliput helpoiten. Mies kertoi meidän olevan liian myöhässä liikenteessä ja että junaliput voi hänen kauttaa varata vain aikaisintaan parin päivän päästä lähtevään junaan. Juna-asemalta voi vielä saada lippuja vaikka samalle päivälle.

Nyt ainakin tiedämme, että sesongilla rantamökeistä osataan pyytää. Jos olisin yksin reissussa, olisin valinnut toisin.

Olimme nälkäiset, emmekä tienneet, mitä tehdä. Hetken mietinnän (öhöm, riitelyn) jälkeen päätimme jäädä rannalle vielä pariksi päiväksi ja ottaa liput vasta parin päivän päähän. Emme jaksaneet säätää. Marssimme rinkat selässä rantaa pitkin ja kyselimme vapaita bungalow-mökkejä. Vapaita löytyi, mutta hinnat rannalla olivat taivaissa. Viimein päädyimme erääseen mökkiin, joka oli aivan ylihinnoiteltu (euroissa melkein 50 euroa), mutta nyt emme jaksaneet enää vaeltaa tai säätää. Nyt ainakin tiedämme, että sesongilla rantamökeistä osataan pyytää. Jos olisin yksin reissussa, olisin valinnut toisin. Noh, mutta lopun päivää nautin mökkielämästä tropiikissa. Ripustin riippumaton verannalle ja olla möllötin. Illalla kävelin naapuriin hierontaan, sitä ennen syömään ja vatsa täynnä sekä tukka hieronnasta öljyisenä raahauduin rantakotiimme, hyttysverkon alle. Seuraavalle päivälle sain tingittyä meille huomattavasti edullisemman mökin, vain muutamaa metriä kauempaa aaltoja.

Spontaanin matkailijan vinkkejä Goalle ja muualle:

  • Majoituksia ei välttämättä tarvitse varata etukäteen ja parhaimman diilin saa yleensä hieman kauempaa rannasta. Mitä pidempään yövyt yhdessä paikassa, sitä edullisemman hinnan saat. Itse haluan tutkia paikat vasta paikan päällä ja löytää itselleni sopivimman paikan. Tunnelma ei aina välity kuvista!
  • Taksikyydeissä kannattaa pyrkiä jakamaan kustannukset muiden kanssa. Etsi lentokentältä ihmisiä, jotka saattavat olla kanssasi samalla reitillä. Esimerkiksi Intiassa lentokentällä on usein koju, josta saa virallisia ja etukäteen maksettuja takseja. Näissä takseissa hinta on aina sama kaikille.
  •  Hierontaan pääsee vilkkaammilla rannoilla yleensä vaikka samantien. Jos olet herkkä, suosittelen naisille naishierojaa. Esimerkiksi perinteiseen Ayurveda-hierontaan kuuluu myös rintakehän alueen hieronta. Tunnin hieronta tuntuu maksavan täällä Goalla noin 550 INR eli noin kahdeksan euroa.
  •  Skootterin voi usein vuokrata omasta majapaikastaan tai turistialueen tien varresta. Kauppojen kulmissa saattaa olla vuokrauskylttejä. Aina on joku, joka tietää jonkun, joka tietää etsimäsi ihmisen tai tässä tapauksessa skootterin. Skootteria vuokratessa muista, että kuskilla kuuluu rantateiltä poistuttua olla kypärä. Jos haluat aja myös hieman vilkkaammilla teillä, vuokraa vain mustalla pohjalla olevalla rekisterikilvellä varustettu menopeli. Valkoiset kilvet ovat virallisesti paikallisten käyttöön! Skootterin hinta on täällä Agonda beachilla noin 400 INR eli noin kuusi euroa vuorikaudessa. Voit yrittää tinkiä!
  • Kysyvä ei tieltä eksy! Ihmiset ovat ystävällisiä ja apu löytyy aina, tilanteessa kuin tilanteessa.
  • Jos matkustat tiukalla aikataululla ja tiukoilla vaatimuksilla, spontaanius ei välttämättä ole sinun juttusi. Esimerkiksi majapaikkojen varaamattomuudessa piilee aina oma säätönsä, jossa koetellaan hermoja. Jos kärsivällisyys ei ole hyveesi, edes matkan ensimmäisille päiville voi varata majoituksen.

* Olen yksi vuoden 2017 momondo ambassador -bloggaajista. Valitsen juttujen aiheet itse ja kerron tarinat yhteistyöstä huolimatta aidosti, omana itsenäni. Muualla sosiaalisessa mediassa projektin tiimoilta tuotettua sisältöä voi seurata esimerkiksi sanalla #momondoambassador. Tutustu aiheeseen lisää täällä ja tsekkaa myös Instagram-tilini!

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate