Kotikoloni ennen ja nyt – tässä on urbaani viidakkohuoneeni

Koti, onko sillä edes niin väliä? On sillä. Koti on paikka, jonne palaan matkojeni jälkeen lataamaan akkuja ja jossa tätä nykyä viihdyn levottomia teinivuosia huomattavasti levollisemmin ja paremmin.

Nykyinen kotini, kuten joku teistä ehkä muistaa, on kaunis huvila. Olen onnekas saadessani elää meren äärellä, huvilan emäntänä ja silti urbaanin kaupungin sykkeen lähellä. Jaettu kommuunikoti mahdollistaa muutokset oman kodin seinien sisällä ja muutoksia tämä syksy toikin tullessaan.

Muutto entistä paljon pienempään huoneeseen, ja periaatteessa yksin, tuntui alkuun vaikealta. Sitten aloin nähdä siinä potentiaalia ja päätin tehdä tilanteesta niin hyvän kuin mahdollista. Päätin tehdä pienestä ja tunkkaisesta kellarihuoneesta visuaalista silmääni miellyttävän kotikolon, oman urbaanin viidakkoni.

remontti

remontti

Muutos vaati työtä. Se vaati monen monta remonttituntia ja sitäkin enemmän hermoja ja enemmän kärsivällisyyttä kuin mihin omat rahkeeni normaalisti riittävät. Nytkin kärsivällisyyttä koeteltiin oikein olan takaa. Hullua tai ei, päätin remontoida näiltä näkymin toukokuun loppuun asti huoneenani toimivan pikkuhuoneen itseäni miellyttäväksi ja kauniiksi. Haluan viihtyä jopa väliaikaisissa paikoissa, sisustanhan välillä jopa matkailuautoamme kodinomaiseksi paikaksi. Sitä paitsi, kukaan ei tiedä, mitä toukokuu tuo tullessaan. Kukaan ei voi ennustaa, onko espanjalainen vielä osa elämääni vai ei. Suunta voi nyt olla kumpi vain.

Tunkkaisen huoneen raikastus vaati työtä. Se vaati puunväristen kattolistojen irroituksen ja niiden alta paljastuvien lastulevyjen repimisen. Se vaati satojen naulojen irroittamisen ja katon hiomisen ja maalaamisen. Se vaati isojen seinälevyjen irtioton ja niiden alta paljastuvien tiiliseinien puhdistuksen kymmenien vuosien pölyistä ja sen jälkeen maalausurakan. Se vaati pölynpyyhkimistä ja imurointia, pattereiden maalausta ja hengityssuojaimen alla hikoilua sekä pölyä silmissä.

remontti

Lopussa seisoi kuin seisoikin kiitos ja tänä yötä vietän ensimmäisen yöni uudessa ja lähes valmiissa pesäkolossani. Kolossa, josta tuli oikestaan aika kiva ja kotoisa. Huoneessa, joka edustaa minua. Se edustaa urbaanin kaupunkilaisen, boheemin mielen, luontoihmisen, mielenrauhan etsijän ja matkakuumeilijan kombinaatiota. Tuon kellarihuoneen uumenissa on varmasti oikein mukavaa raapustella juttuja ja välillä löytää aikaa myös kirjojen lukemiselle ja sinisen ikkunan alla haaveilulle. Myös Lily-kissa saa aitiopaikan lintujen bongailuun ikkunalaudalta, ruukkukasvien vierestä ja unisiepparin alta.

Mitäs tykkäätte? Enkös onnistunut remontoimaan aika hyvin siihen nähden, ettei minulla ole tällaisista suurista remonttihommista juurikaan kokemusta? Taas kerran, kaikkea ei tarvitse osata. Lupaan, että lisää (laadukkaampia) kuvia tulee. Varokaa vain tätä sisustusintoista kotihiirtä minussa!

Psst! Joko luit jutun, jossa kerron enemmänkin muutoksen taustoista?

remontti

huone

10 Comments

  1. Todella kaunis koti ❤️ Hihi, jos vain nakisit mun viimeisen 3kk ”asunnon” eli sellaisen kolmen muun asukin kanssa jaetun shipping containerin.. Tama sun huone nayttaa mulle taivaalliselta!

    • Kiitos, Annika! Kyllä taidan jo itsekin viihtyä tosi hyvinkin, vaikka alkuun tuntui lähes kriisiltä muuttaa aiemmasta huoneesta :).

    • Kiitos paljon! Kyllä se työ ja tuska yleensä palkitaan, vaikkei siinä aina mitään järkeä olisikaan <3.

Leave A Reply

Navigate