Khao Sok National Park: Thaimaan viidakossa

Minulla on järjetön kaukokaipuu, vaikka tulin vasta pari viikkoa sitten edelliseltä reissultani. Ehkä se vaivaa minua juurikin siksi; ihanat muistot maailman ihmeellisyydestä ovat niin tuoreessa muistissa.

Edellisestä trooppisesta reissustani on nyt jo laittoman pitkä aika ja menojalkaa vipattaa jo todella levottomasti. Koska en juuri nyt näe helpotusta tähän tropiikin kaipuuseeni, palaan ajassa taaksepäin. Mennään hetkeksi ensimmäiselle Kaakkois-Aasian reissulleni, mennään viidakkoon!

Elämäni ensimmäinen vierailemani trooppinen kaukomaa oli Thaimaa. Kaunis ja erittäin helppo sekä toimiva matkustusmaa, josta oli helppo aloittaa eksoottiset reissut. Tuolta matkalta erityisesti mieleeni jäivät Khao Sokin kansallispuistossa vietetyt päivät ja yöt. En suosittele kyseistä reissua heikkohermoisille tai korkeita paikkoja pelkääville, mutta kokemuksia metsästäville sitäkin enemmän.Thaimaan sisämaassa sijaitseva luonnonpuisto, Khao Sok national park, ei ainakaan tuolloin (tästä on tosin jo useampi vuosi ja matkailumaailmassa asiat muuttuvat nopeatempoisesti) ollut turistien kansoittama tai muutenkaan tuotteistettu.

Suuntasimme Khao Shokiin Surat Thanin kaupungista paikallisbussilla, joka ei montaa euroa maksanut. Suuntasimme saman tien Lonely Planetista valitsemaamme majapaikkaan, josta käsin kasasimme virallisen viidakkoseikkailuporukkamme. Tämän majatalon nimeä en muista, mutta sen omisti mukava australialainen mies. Lopulliseen retkiseurueeseemme kuului minun ja ystäväni lisäksi muutama saksalainen reissaaja.Parin päivän reissulla päivät seikkailimme viidakossa, luolissa ja vuorilla. Aamulla veneilimme aamusafarille bongailemaan eläimiä ja illalla teimme samoin. Näimme villisikoja, apinoita ja sarvilintuja.

Päiväaktiviteeteista vuorelle kiipeäminen keskipäivän kuumuudessa oli erittäin rankka fyysinen haaste, mutta näköala röpelöisten kivenlohkareiden peittämältä vuoren huipulta oli henkeäsalpaava. Aikamoisen urheilusuoristuksen jälkeen lepohetki viidakkojärveä ihaillen oli todellakin tarpeen. Ihmettelin suuresti saksalaisten ketterää kiipeilyään viidakossa, vaikka he olivat meistä ainoat, jotka vetelivät kävellessään savukkeita.

Retkeen kuului seikkailu pimeässä luolastossa, jossa otsalamppujen valaisemalla reitillä jouduttiin välillä jopa uimaan. Tämä oli myös erittäin ikimuistoinen seikkailu. Upea tippukiviluolasto oli täynnä lepakoita ja muita kammottavia otuksia. Kättä ei uskaltanut laittaa seinille ilman että varmisti, ettei käden alla ollut karvaista hämähäkkiä tai muutakaan elävää olentoa. Täytyy myöntää, että helpotus oli aika suuri, kun tunnelin päässä viimein näkyi valoa. Tämä oli juuri yksi niistä kokemuksista, joista kyseisellä hetkellä ei pysty nauttimaan aivan yhtä helposti, kuin hengissä siitä selvittyään. Todellakin muisto, jota voi sitten mummmona ylpeänä kertoilla vanhainkodissa.

Muistan hyvin myös märissä kengissä muhineet jalkamme tuon luolaston läpi kahlauksen päätteeksi. Jalat muistuttivat enemmänkin kasaa rusinoita, kuin ihmisen jalkoja. Hauskoja muistoja!

Yöt vietimme ehkä itselleni kaikista maailman hotelleista ja majapaikoista yhdessä kaikkein mieleenpainuvimmista paikoista. Kelluvat, toisiinsa kiinnitetyt bambumökit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan kerrassaan upeat! Yöllä nukahdimme viidakon ääniin ja yhtenä aamuyönä heräsin omituiseen kopinaan koppimme ulkopuolella. Edelleenkään en tiedä, mikä viidakon eläin bambulaituria pitkin vilisti.

Ihana palata ajassa taaksepäin, hauskoihin hetkiin. Kokemuksena ja elämyksenä koko tämä luonnonpuistoretki oli ehdottomasti suosittelemisen arvoinen! Menkää siis viidakkoon, täällä tai muualla!

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet pois matkasta blogin muutossa. Asia korjaantuu pian!


I am suffering from a bad kind of wanderlust at the moment. Even if I just go back home from my travels a couple of weeks ago, I am still suffering. Or maybe that is actually the reason; I suffer because the pictures of the amazing world out there are still so fresh on my mind and I am again stuck here, for a while at least.

It’s been an illegally long time since the last time I was in the tropics. I think it’s about time to return to the heat of the jungle, at least through a story and pictures. Let’s go to the jungle then!

My first tropical destination was, like for many others, Thailand. It is an easy country to start the explorations of exotic countries. Everything is done really easy for the tourists and travellers and everything works. The tourist offices organize everything you can think of, so if you are not on the mood for organizing stuff for yourself, they will do it all for you.

My first experience in the jungle on this globe started when me and my friend took a bus from the city of Surat Thani towards the Khao Sok national park, which is located in the middle parts of Southern Thailand. We had looked up a place to stay inside the national park, from where we booked ourselves a real jungle adventure. We would spend 2 days and one night inside the real jungle. Wow, I was excited!

Our jungle exploration group included me, my friend, a few German travellers and our local guide, of course. We walked in the jungle, and sweated like little pigs. We climbed a rocky mountain to see an amazing view; lakes and jungle all around us.

Climbing up was a difficult physical challenge and I was so surprised about the fact that the Germans, who seemed to be smoking all the time, did not seem as exhausted as us. Oh well, life isn’t always fair.

During the two days of exploring the unknown territory, we also explored a cave full of bats. Yes, the dark and wet cave was full of bats and spiders, and we actually had to swim during some parts of it. I have to say, this was an experience I enjoyed more when it was over and at the moment I realized I had survived it. I was happy to see the light at the end of the tunnel after being in the dark hole for about an hour.

Finally, after being in the wet hole for that hour or so we were able to get rid of the wet shoes we had been wearing. It was a funny sight. You can just imagine your feet being soked up in a bathtub for a long time. Our toes looked more like raisins than toes.

We slept the night in the jungle in a memorable place. Our home for the night spent inside the jungle was a beautiful group of floating bamboo cottages. So simple, so amazing! The sounds of the jungle were right there, especially at night, after the sunset. Birds, monkeys, frogs…

I remember waking up in the middle of the night to the sound of something walking just outside our little bamboo home. On this day, I still do not know what that was. For sure, it was something big.

This is an experience to truly recommend! I do not know how things have changed at the national park, but I would guess that at least the jungle is still the same. For me, this was the first of my many jungle experiences and the start for it all. Go out there, get yourself an experience to remember!

Jaa kavereillesi! Share on Facebook0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

Leave A Reply

Navigate