Kauhun yö – sairaana matkalla

Sairaana oleminen on asia, josta kukaan ei nauti. Sairastaminen kotona on edes hieman siedettävämpää kuin jossakin maailman kaukaisessa kolkassa sairastaminen. Suomessa tietää, mistä apu löytyy; apu on yleensä aina lähellä ja avun saa omalla äidinkielellään.

Toista se on sairastaa kaukana kotoa, kaukana tutusta ja turvallisesta. Melkein joka kerta kaukomailla reissatessani olen sairastanut jonkunlaisen flunssan. Johtuuko se sitten lämpötilavaihteluista, ilmastoinnista ja paahtavasta helteestä vai jostakin muusta – sitä en tiedä.

Myös se kovin mukava turistiripuli taitaa olla monelle teistäkin jo tuttu juttu? Kyllä, olen itsekin sellaisen saanut kokea. Onnekseni en kovin usein tosin, kai oma bakteerikantani on kehittynyt ryömiessä monenmoisissa viidakoissa ja syödessäni katukeittiöistä ympäri maailmaa. Pahin taisi olla jossakin Pohjois-Laosissa, huoneessa ilman omaa vessaa ja jossa vessaan (siis reiälle lattiassa) pääsi kipuamalla tikkaat alakertaan käytävälle, jossa oli kulkukoiria. Ainakin se on tarina kerrottavaksi!

Koputan puuta sanoessani, että olen onnekseni toistaiseksi välttynyt vakavemmilta reissusairauksilta. Juuri nyt olen nuhanenä ja yskittääkin, mutta se on kai aika pientä verrattuna tropiikin vakaviin sairauksiin. Ei tämä silti hauskaa ole.

Vaikka en itse ole joutunut sairastamaan matkoillani vakavasti (taas puun kopautus), olen katsonut sairastamisia todella läheltä. Viime yö oli todellinen kauhun yö. En ole juurikaan saanut nukuttua. Matkakumppanini, poikaystäväni, on sairastunut. Vuoroin hiki virtasi ja vuoroin iho oli kylmyydestä kananlihalla. Hän makasi sängyllä ja puhui välillä sekavia.

Mikä ihme häntä vaivasi? Malaria? Dengue-kuume?

Kenties auringonpistos tai vain joku tavallinen pöpö? Syötin hänelle inkiväriä, parasetamoolia (jos kyseessä olisi dengue, parasetamooli on ainoa sopiva kipulääke) ja hain kookosta. Yritin löytää Ayurveda-apteekkia luonnonrohtojen toivossa, mutta huonolla menestyksellä.

Yö oli kauhea. Jossakin vaiheessa tätä kauhutarinaa sängyn reunalla istuva potilas kertoi voivansa pahoin. Hän kertoi saattavansa pyörtyä. Juuri niin kävi. Kello neljä yöllä ja vieressäni istui tajunnan menettänyt mies. Pistin hänet kyljelleen sängylle ja yritin hädissäni ravistella. Mitään ei tapahtunut. Kauheaa, aivan kauheaa!

Avasin vaikeasti avattavan oven ja säntäilin pihalla jonnekin kohti hotellin vastaanottoa. Siellä ei ollut ketään. Juoksin hädissäni takaisin huoneeseen, jossa poikaystävä oli nyt hereillä. Onneksi. Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Maa oli litimärkä, vesipullo oli kaatunut.

Nyt poikaystäväni, espanjalainen karavaanari, istuu vieressäni aamiaisella voiden jo hieman paremmin. Hän ei tosin halua syödä.

Voitte kuvitella nämä pelonsekaiset tunteet, kun jotain tällaista tapahtuu kaukana kotoa. Yö oli pyhäinmiesten yö ja todellakin kauhujen sellainen.

Tämä yö muistutti minua parista aiemmasta kauhujen tilanteesta. Nuo tarinat liittyvät entiseen poikaystävään ja maihin nimeltä Costa Rica ja Ecuador. Molemmissa noista maista tämä samainen entinen poikaystävä sai riesakseen pahan pöpön. Toinen pöpöistä sattui olemaan ameba-loinen.

Molemmissa maissa olen istunut lääkärin vastaanotolla, kaukana kotoa. Olen hoitanut espanjaksi asioita paikallisten lääkäreiden kanssa ja katsonut sivusta, kun tuolloiselle matkakumppanille isketään antibiootti-piikkiä ihoon.

Toisen pöpön ilmaantuessa olimme kaukana kaikesta, vaikeasti saavutettavalla surffirannalla. Sielläkin muistan kauhujen yön tunnelmat. Sängyllä makasi virtanaan hikoileva ja välillä hytisevä mies. Olimme kaukana kaikesta, minun piti osata toimia.

Nämä ovat tilanteita, jolloin saa olla onnekas, ettei ole matkalla aivan yksin. En tiedä, miten poikaystäväni olisi selvinnyt viime yöstä, jos hän olisi ollut yksin. Onneksi hän ei ollut.

Hoitoon kannattaa etenkin tropiikissa hakeutua hyvissä ajoin, esimerkiksi dengue-kuume voi nostaa kuumeen vaarallisiin lukemiin hetkessä.

Yksi hyvä vinkki yksin reissaaville tähän asiaan liittyen on: ilmoita aina jollekin (joku hotellihenkilökunnasta tai naapurihuoneen matkailija) olevasi sairas. Voit pyytää heitä tarkkailemaan tilannetta ja tarvittaessa olemaan valmiudessa auttamaan. Aina löytyy joku, joka auttaa! Koskaan ei tarvitse olla yksin – ellei satu olemaan keskellä viidakkoa tai autiomaata.

Oletko sinä sairastanut matkalla? Vinkkejä, ajatuksia, kauhutarinoita?

Jaa kavereillesi! Share on Facebook0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

Leave A Reply

Navigate