Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente

Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet.

Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään.

Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin Alpeilla. Hän kertoo olevansa onnellisimmillaan eläessään juuri näin. Hän antaa meille myös vinkin mukavasta surffikylästä aivan lähellä. Sinne päätämme suunnata seuraavaksi, ainakin aamiaiselle.

Tämä sveitsiläinen nainen on reissannut yksin autollaan jo puolisen vuotta, talvet hän tekee töitä Alpeilla.
Tämä sveitsiläinen nainen on reissannut yksin autollaan jo puolisen vuotta, talvet hän tekee töitä Alpeilla.

Somo on mukava rantakaupunki, jonne on matkaa Santoñasta vain 30 kilometriä. Parkkeeraamme rannan tuntumaan, muiden surffiautojen viereen. Rannalla on rantakahvila, josta saa huhun mukaan kaupungin parhaita espanjalaisia omeletteja. Myös muut naposteltavat näyttävät herkullisilta. Tilaan omeletin lisäksi tuorepuristetun appelsiinimehun ja maitokahvin. Hintaa koko lystille tulee kuusi euroa. Suomessa maksoin hiljattain kahvista 5,5 euroa.

Rannan tuntumassa on myös skeittipuisto, jossa espanjalaiseni kurvailee menemään. Kävelen itse tämänkin rannan lähes päästä päähän. Toisella puolella rantaa näkyy Santanderin kaupunki ja vedessä on monia surffareita. Ranta sopisi myös aloittelijoille ja surffikoulujakin alueella on.

Somossa olisi voinut hengailla pidempäänkin, mutta matkan on jatkuttava. Otamme seuraavana suunnaksemme San Vicente de la Barqueran kaupungin, jossa on ilmeisesti myös kaunista ja hyviä aaltoja.

Huristelemme vuoristomaisemassa ja maalaismaisemassa. Kukkuloiden rinteillä näkyy välillä aaseja, välillä lampaita ja välillä lehmiä. Silloin tällöin vastaan tulee tehdasalue, nuo alueet eivät koskaan ole kauneinta mahdollista katsottavaa.

Processed with VSCO with f2 preset

Vältämme tänäänkin kaikki maksulliset tieosuudet. Miten ihmeessä sitä pärjäisikään enää ilman navigaattoria? Navigaattori on kertonut meille kaikki reitit, opastanut lähimmälle bensa-asemalle ja jopa varoittanut liikennekameroista. Toisaalta ylinopeutta emme juurikaan Oskarilla aja, hän kun ei oikein jaksa kiihtyä yli 80 kilometrin tuntinopeuteen.

San Vicente de la Parquera

Saavumme San Vicenteen. Kaupunki on kaunis, vettä on joka puolella. Kaupungin keskusta itsessään ei tee suurta vaikutusta, mutta ympäröivä luonto ja paikan yleinen tunnelma on upea. Suuntaamme rannan suuntaan. Löydämme leirintäalueen, mutta sen vieressä näkyy olevan suuri nurmikenttä, joka on täynnä sekä paketti- että matkailuautoja. Olemme löytäneet paikkamme, jopa yöksi.

Me ja monet muut karavaanarit ja pakuilijat kurvaamme kaupungin keskustaan. On hullua, että keskustassa saa yöpyä, mutta rannalla ei. Keskustan kaunein katu, meren äärellä, on nyt pullollaan matkailuautoja.

Rannalla on suuri kyltti, joka kieltää majoittumisen. Ketään se ei tunnu kiinnostavan. Ihmiset grillailevat, lukevat ja muuten vain viettävät karavaanielämää. Naapurimme ovat ajaneet paikalle Sveitsistä ja ovat olleet reissussa kolmisen viikkoa. Kuinka helppoa olisikaan asua Manner-Euroopassa?

Kävelen upean rannan päästä päähän. Maisema muistuttaa Skotlantia tai Irlantia. Olen jonkinmoisessa kävelytranssissa, paikka on upea! Kaikki on täydellistä. Aurinko alkaa laskea ja taivas maalautuu kaikilla pastellisilla sävyillä. Laskuveden taakseen jättämä, märkä hiekka, heijastaa kaikki taivaan värit. Kaukana näkyvät vuorenhuiput, Picos de Europa. Mitä muuta voisi enää toivoa? Sateenkaari? Yksisarvisia? Tähdenlentoja?

Kaiken täydellisyyden katkaisee paikalle saapuva poliisipartio, joka kirjoittaa ylös jokaisen auton rekisterinumeron ja kehottaa sakon uhalla kaikkia poistumaan yöksi paikalta. He kertovat palaavansa. Myönnymme virkavallalle ja pakkaamme kimpsumme ja kampsumme, suuntaamme yöksi muualle.

Me ja monet muut karavaanarit ja pakuilijat kurvaamme kaupungin keskustaan. On hullua, että keskustassa saa yöpyä, mutta rannalla ei. Keskustan kaunein katu, meren äärellä, on nyt pullollaan matkailuautoja. Tässä, merinäköalalla varustetussa paikassa, vietämme tämän yön. Ehkei tämä ole yhtään rantaa hullumpi vaihtoehto, vai mitä?

2 Comments

  1. Näköjään sama natsimeininki siellä kuin Uudessa-Seelannissa ja Australiassa rannoilla yöpymisen suhteen.

    • Tässä paikassa syynä taisi olla viereinen leirintäalue. Luultavasti omistajalla joku diili poliisin kanssa. Onneksi kaupungilla sai olla todella rauhassa ja onneksi monessa paikassa saa olla ilman virkavaltaa, vaikka kiellot olisivatkin olemassa :). En tosiaan ymmärrä, miksei rannoilla saisi yöpyä, jos ei tee tuhoja tai muutakaan.

Leave A Reply

Navigate