Uskalla kuunnella ääntä sisälläsi

”Life starts at the end of your comfort zone.” – Neil Donald Walsch

Tunnen erään ihmisen vain erittäin vähän. Kun sanon erittäin vähän, tarkoitan sitä. Olemme tunteneet toisemme noin neljän tunnin verran. Tunnen kuitenkin jollakin tasolla sen verran vahvasti samanhenkisyydestämme, että en sanoisi mistään hinnasta ei pienelle seikkailulle.

En missään tapauksessa sanonut ei, kun kutsu kotiin kävi ja hyppäsin muutaman päivän päästä junaan, määränpäänä naapuriton talo metsän keskellä, lumisessa talven ihmemaassa.

Vietin juuri osan viikonloppuani odottamattomalla tavalla, koska heittäydyin. Vietin sen lumessa leikkien, kamiinan lämmössä tunnelmoiden. Vuoroin pannukahvia hörppien ja viiniä siemaillen, kaikki tämä kynttilänvalossa.

Vietin viikonlopun vieraassa seurassa, aivan vieraassa paikassa. Otin riskin, heittäydyin. Päätin luottaa tuntemattomaan ja hypätä junan kyytiin, sen jälkeen antaa auton kurvata koko ajan syvemmälle ja syvemmälle metsään, koko ajan kauemmas kaikesta. Päätin olla pelkäämättä, päätin olla miettimättä pahimpia vaihtoehtoja. Päätin niin, koska päätin luottaa intuitioon. Usein se kannattaa, usein se tietää parhaiten. Sanoisin jopa, että aina. Sen ansiosta päädyn matkoillani ja silloin tällöin arjessakin välillä mitä upeampiin paikkoihin, kohtaamisiin ja tilanteisiin. Niin kävi nytkin, hämmentävän hyvä niin.

Jos järki saisi ottaa vastuun kaikesta, ainakin oma elämäni olisi reilusti köyhempää.

Intuitio, tuo kumma tunne. Tuo tunne syvällä sisällämme tietää varsin hyvin. Jos joku asia epäilyttää, siihen on luultavasti syynsä. Jos joku houkuttaa erityisellä tavalla, oli kyse sitten oikean ja vasemman valinnasta tienristeyksessä päämäärättömällä kävelyllä tai elämän tärkeässä päätöksessä, mene sitä kohti. Uskalla mennä.

Jos järki saisi ottaa vastuun kaikesta, ainakin oma elämäni olisi reilusti köyhempää. Jos matkassani kulkisi aina vain järki, jäisi moni suuri ja unohtumaton seikkailu ja hetki kokematta. Jos antaisin vain järjen järkeillä, pysyisin mukavuusalueellani. Mukavuusalue turruttaa seikkailumielen, spontaanin vaeltelijan sielun.

Uskalla sinäkin mennä, uskalla luottaa. Uskalla kuunnella itseäsi, syvintä itseäsi. Heitä turhat epäilykset romukoppaan ja tunnustele. Kuuntele sisäistä ääntäsi aina ja joka tilanteessa. Se ääni tietää parhaiten, se tietää jo. Sinä tiedät jo – jos vain kuuntelet.

Tämä mielessä toivon juuri sinulle rohkeutta tiellesi! Uskalla heittäytyä, jos heittäytymättä jättäminen kaduttaisi epäonnistumistakin enemmän.

Uskalla mennä, kokea ja tehdä. Uskalla rakastua ja uskalla tanssia sateessa, uskalla avata suusi ja sydämesi, uskalla poistua mukavuusalueiltasi ja uskalla sanoa unelmasi ääneen – niillä on taipumus toteutua. Ihanaa sunnuntaita kaikille.

Laura

 

Jaa kavereillesi! Share on Facebook25Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

2 Comments

  1. Ihana salaperäinen retki! Olen huomannut, että oma intuitioni toimii aivan päinvastoin, kuin sen pitäisi. Jos minulle tulee erittäin vahva tunne, että ei tuota, en halua tuonne – kun sitten päinvastaisesti lopulta menen, rakastun välittömästi. Näin minulle käy isojen asioiden kanssa, kaupungin, jota rakastan, kodin, jonka halusin ostaa omakseni. Jään jännityksellä odottamaan, mistä intuitioni seuraavan kerran sanoo: ei missään nimessä!

Leave A Reply

Navigate