Satumaisen yksinkertaisuuden äärellä Inarissa

Muistan elokuisena iltana ääneen lausutut taikasanat halustani palata Inariin lumipeitteen laskeuduttua maahan. Ääneen sanotuilla toiveilla on usein taipumus toteutua, jos tilaisuuksiin osaa tarttua. Näin kävi ja tilaisuus asteli eteeni vahvan tunteen siivittämänä.

Varaamattomat lennot Intiaan tai Indonesiaan jäivät tällä kertaa varaamatta. Sen sijaan painoin lentojen varaamisen nappia, kohteena Ivalo. Oikeastaan olisin halunnut siirtyä matkakohteeseeni maitse, mutta on järjetöntä, että hinta maitse matkaamiselle on tuplasti kalliimpi kuin lennot. Maailmassa on epäkohta.

Mieleni Lappi on Inarissa. Lappi on myös mielentila ja omani edustaa korutonta kauneutta ja rauhaa. Niiden perässä suuntasin jo syksyltä tuttuun paikkaan, viikoksi nukkumaan kovin kotoisan erämökin sohvalle. Elin rauhaa ja yksinkertaisuutta. Ei juoksevaa vettä, ei jatkuvaa sähköä. Vessa on ulkohuussi ja tiskit tiskataan käsin ämpärissä. Muuta ei oikeastaan tarvitse, ei edes talvella.

Yhteen viikkoon omassa kotimaassa mahtui monta hetkeä, jotka voisivat olla kuin suoraan satukirjasta. Revontulet tanssivat Lapin taivaalla kolmena yönä, täysikuu valaisi lumipeittoista maisemaa, tähtitaivas tuikki kirkkaampana kuin missään muualla kotimaassani olen kokenut. Valosaaste on kaukana erämökin sähköttämästä maailmasta ja käsittämätön hiljaisuus saa huomion kiinnittymään omien korvien vaimeaan vinkunaan.

Ei juoksevaa vettä, ei jatkuvaa sähköä. Vessa on ulkohuussi ja tiskit tiskataan käsin ämpärissä. Muuta ei oikeastaan tarvitse, ei edes talvella.

Viikkoon mahtui kolme retkeä koiravaljakon kyydissä, taisin minä itsekin hetken aikaa olla ohjaissa. Silti nautin kaikkein eniten ystäväni ohjastaman reen kyydissä istumisesta porontaljoihin kapaloituna, tuttujen ja jo rakkaiksi muodostuneiden koirien juostessa yhteen hiileen puhaltavana laumana edessäni. Taikaa.

Samat koirat istuivat muina hetkinä sylissäni, kömpivät päälläni ja nukkuivat vieressäni. Karvaterapiaa ja lojaaleja suklaasilmiä parhaimmillaan. Lauman elämän seuraamisessa on jotakin todella rauhoittavaa ja kaunista.

Inari husky

Inari husky

Toivoin matkaltani hyvää oloa ja mielenrauhaa, kaunista yksinkertaisuutta ja hiljaisuutta. Aikaa olla hetkessä läsnä ja liikkua luonnossa. Sain haluamani ja paljon enemmänkin. Sain vahvan muistutuksen elementeistä, mitkä tekevät elämässä onnelliseksi. Taitaa olla, että tässä hetkessä urbaani puoleni on taka-alalla ja luonto kutsuu entistä enemmän. Katsotaan, minne tämä kutsu vie ja kuuntelenko sen huutoa.

 

 

5 Comments

  1. Ihana postaus, kauniita kuvia ja miten elävästi kerrotkaan Lapista! Mitä kautta varasit/löysit/tiesit erämökin jolla olit? 🙂

    • Kiva kuulla, että ilahdutti! Erämökki on ystäväni koti, joten olen tässä asiassa onnekas. Tosin, jopa Airbnb välittää nykyään vastaavia. Sieltä voi löytää vaikka vain laavun omaan käyttöön :).

  2. Pingback: Inarin halki koiravaljakolla - vain kuvat sen kertovat - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate