Ikuinen matkakuumeilija

Matkakuume on itselläni enemmän tai vähemmän pysyvä olotila. Se ei varmaan yllätä ketään ja sen olen varmasti jo tainnut mainitakin. Mainitsen sen silti taas, niin pysyvä se on. Ei ole olemassa päivääkään, jolloin ajatukseni eivät pyörisi maailman kokemisessa ja näkemisessä tai uusien reissujen suunnitelmien parissa ja vanhoja muistellessa.

Tämä matkakuume on kuitenkin erilainen kuin monella. Se on paljon voimakkaampi tunne kuin monella muulla. Matkailu on vain asia, joka jättää pysyvän jäljen. Minulle se on myös elämäntapa. Etenkin reisaajat tietävät ja tunnistavat sen tietynlaisen matkakuumeen. Reissaajilla tarkoitan niitä, jotka matkustavat all inclusive-lomia moniulotteisempien kokemusten perässä. He tietävät mistä puhutaan, kun sanon sanan wanderlust.

Wanderlust tarkoittaa selittämätöntä halua tutkia maailmaa ja matkustaa. Se on maailman näkemisen tarve. Oikeastaan enemmänkin kyseessä on himoon verrattava asia. Se on himo, jossa jokainen annos eli matka ruokkii himoa ja saa haluamaan sitä lisää. Tämä himo on mielestäni pelkästään positiivinen asia.

Olen jo kirjoitellut useaan otteeseen tästä samaisesta wanderlustista sekä levottomuudestani. Olen myös kertonut, että teen jopa koruja, jotka olen nimennyt Wanderlust-koruiksi. Niillä tuetaan matkailun himoani ja matkojani.

Samoin, olen maininnut, että tästä himosta huolimatta haluan elää täysillä myös elämää matkojen välissä. Elämä ei voi olla pelkkää muistoissa tai suunnitelmissa elämistä. Sen ei missään nimessä ainakaan pitäisi olla sitä. Harmittavan moni tuntuu kuitenkin elävän odottaen viikonloppua tai kesälomaa. Itse yritän enemmän ja enemmän taistella tätä vastaan, kaikesta muistelusta ja haaveilusta huolimatta.

Miksi ihmeessä kivojen juttujen tekemiseen tarvitaan viikonloppu? Miksei tavallinen tiistai voisi olla vuoden huikein päivä? Siitä voi tehdä huikean ja itse yritän ihan pienillä asioilla tehdä arkeenkin juhlan ja erityisyyden tuntua. Arkikin voi olla mieleenpainuvaa. Vaikka haaveilisin uudesta matkasta tai hippipakusta, voin silti täysin rinnoin nauttia vaikka talvisesta kävelystä meren jäällä tai kesäisestä pyöräilystä töihin, ainakin yrittää nauttia. Mielen pitää vaeltelusta huolimatta olla myös läsnä juuri tässä hetkessä. Tässä asiassa koen joogan hyväksi avuksi.

Välillä, kun wanderlustini kasvaa sietämättömäksi, minusta saattaa tulla sietämätön. Tuolloin lääke löytyy läheltä. Internet ja klikkaus ja lennot on varattu. Niitä lentoja kun yleensä saa aika halvalla, edullisimmaan esimerkiksi Berliiniin olen päässyt hinnalla 69 euroa ja sinne sekä takaisin! Matkailun ei siis todellakaan tarvitse olla kallista. Aina ei tosin tarvita lentojakaan. Lääke voi löytyä myös lähempää, kuten esimerkiksi Ahvenanmaan kanssa kävi. Tottakai matkan voi tehdä myös vieläkin lähemmäksi.

Kuukausi sitten olotilani alkoi herpaantua ja mieli sai rauhan heti, kun tartuin edulliseen lentotarjoukseen. Varasin lennot Istanbuliin, hinta 129 euroa. En ole koskaan ollut Turkissa ja Istanbul basaareineen sekä kulttuureiden kohtaamisineen kiehtoo suuresti.

Istanbulin matka alkaa parin päivän päästä ja tuolta matkalta voin hyvin mielin jopa palatakin, koska seuraavakin reissu on jo varattuna. Kuukauden päästä suuntaan parin viikon reissulla kohti Venetsian gondoleja, Abu Dhabin aavikkoa sekä Berliinin yökerhoja. Jutun juurta siis tulee riittämään ja varoitan jo etukäteen; jutut saattavat tapansa mukaan aiheuttaa kuumetta – matkakuumetta! No mutta, matkakuume on vain ja ainoastaan positivinen asia ja sille voi usein tehdä jotain, kun vain tarttuu tuumasta toimeen!

Leave A Reply

Navigate