Matkusta hitaammin – älä suorita lomaasi

Milloin jopa matkailusta tuli kilpajuoksua? Kuka matkustaa eniten, kauimmas ja eksoottisimpaan paikkaan? Kuka saa upeimman kuvan ja kuka tekee jotain, mitä muut eivät ole vielä tehneet? Jotain eeppistä? Bucket listille ruksitaan rukseja suoritettujen etappien yli, satojen ja jopa tuhansien ”koe ainakin nämä elämäsi aikana” -kokemusten päälle. Maita lasketaan ja kaikki mahdotonkin pitää tehdä, nähdä ja kokea.

Tiedän, itsekin syyllistyn suorittamiseen. Suorittaminen on aikamme kirous ja se on löytänyt tiensä jo matkailuun, lomailuunkin asti. Edes lomalla ei voi vain olla, siitäkin tulee kilpajuoksua. Tämä kilpajuoksu käydään muun muassa tiedottamalla omasta suoriutumisesta koko maailmalle ja vertailemalla omia kokemuksia muiden kanssa. Se, joka kokee eniten, on lomaillut tai ainakin reissannut parhaiten. Hän on matkustanut oikein. Eihän pelkälle lomallekaan haluta mennä, nyt halutaan reissata.

Suorittajan käsi nousi täällä pystyyn, paraskin puhuja kun olen. Kaiken itselleni myös nautinnollisen suorittamisen rinnalla matkojen nautinnollisimmat hetket ovat silti pysähtyneitä hetkiä, hitaan elämän hetkiä. Parasta on hidastakin hitaampi aamiainen jossakin Berliinin kotoisista kuppiloista tai antaumuksella nautittu kookosvesi palmun alla. Eniten onnellisuutta saavat aikaan riippumatossa vietetyt joutilaat hetket, jolloin vain pysähtyy tarkkailemaan ympäröivää maailmaa ja kuuntelemaan omia ajatuksiaan tai inspiroivaa musiikkia. Nautin suuresti myös esimerkiksi snorklailuhetkistä. Niistä, kun omassa todellisuudessani on vain minä ja kalat. Kun kellun ja polskin, kun seuraan värikästä maailmaa veden alla, kauniissa hiljaisuudessa.

Suorittajan käsi nousi täällä pystyyn, paraskin puhuja kun olen. Kaiken itselleni myös nautinnollisen suorittamisen rinnalla matkojen nautinnollisimmat hetket ovat silti pysähtyneitä hetkiä, hitaan elämän hetkiä.

Ota iisimmin, matkusta hitaammin

Matkailuauto on mahdollistanut hitaamman matkailun. Tämä etenkin, kun automme ei edes jaksa porskuttaa menemään yli 80km/h. Junamatkat ovat samanlaista, hidasta matkantekoa. Samoin bussimatkat. Sellaisista matkoista nautin, sellaisilla matkoilla ehtii vain olla ja ihmetellä sekä pääsee syvemmin kiinni matkustuksen syvimpään olemukseen. Sellaisilla matkoilla ei voi suorittaa, sellaisilla on pakotettu pysähtymään ja viipymään hetken pidempään.

Muistan, kun noin seitsemän vuotta sitten suorittaja minussa olisi halunnut lähteä reilaamaan ympäri Eurooppaa. Toinen osa minusta halusi matkustaa hitaasti ja oikeasti tutustua johonkin Euroopan kaupunkiin pintaa syvemmin. Tuolloin päätin mennä Berliiniin asumaan kuukaudeksi. Tuo päätös oli maailman paras teko ja tuo kuukausi sytytti rakkauden Saksan pääkaupunkia kohtaan. Tunteeni Berliiniä kohtaan liittyvät hitaaseen oleiluun, ei niinkään nähtyihin tai nähtäviin nähtävyyksiin. Ne kehittyivät niin vahvoiksi, koska annoin niille aikaa ja otin selvää Berliinin syvimmästä olemuksesta, ilman hosumista ja häsläämistä. En suorittanut, nautiskelin.

Anna hetkille aikaa, anna asioiden tapahtua

Olen monesti myös vain jumittunut johonkin uuteen paikkaan, matkalla jonnekin aivan muualle. Etenkin Indonesia kätkee sisäänsä sellaisia paikkoja. Tällainen paikka minulle on muun muassa Indonesian Lombok. Lombokilla olen pysähtynyt kaksi kertaa ja vain molemmilla kerroilla jättänyt matkan kesken. Olen päättänyt viipyä ja sinne tänne suhailun sijasta keskittyä tutkimaan yhtä paikkaa, tässä tapauksessa Lombokin upeaa saarta. Olen päässyt syvemmälle kulttuurissa ja alkanut ymmärtää paikallisuutta pintaa syvemmin. Tällaisesta nautin, tällainen auttaa ymmärtämään ja olemaan.

Hidas matkailu on matkailun meditaatiota. Pienet ja kauniit hetket matkalla pakottavat olemaan läsnä. Jatkuvassa kiireessä ja suunnitelmiemme hautaamina emme huomaa pienten hetkien kauneutta.

Hidas matkailu on matkailun meditaatiota. Pienet ja kauniit hetket matkalla pakottavat olemaan läsnä. Jatkuvassa kiireessä ja suunnitelmiemme hautaamina emme huomaa pienten hetkien kauneutta. Olalle laskeutumassa oleva perhonen ehtii vasta saada ajatuksen laskeutumisesta, kun olemme jo vaihtaneet paikkaa. Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti ihmeitä, mutta olemme liian kiireisiä huomataksemme niitä – jopa matkalla, suorittaessamme matkaa. Ehkä seuraavalla matkalla pysähdyt enemmän. Ehkä seuraavan matkan teet ilman suuria suunnitelmia, antaen hetkien tapahtua ja virran viedä, jos se on viedäkseen.

Jaa kavereillesi! Share on Facebook24Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

7 Comments

  1. Enpä olisi paremmin voinut itse sanoa! 🙂 Kun muistelen vanhoja reissujani, äimistyn aina kun tajuan kuinka lyhyitä aikoja paikoissa viivyin. Maksimissaan pari-kolme iltaa jossain, sitten seuraavaan kaupunkiin/maakuntaan. Jo 5 päivää samassa paikassa tuntui todella pitkältä ajalta. Nykyisin viivyn pidempään, ja matkanteko kohteiden välillä on hitaampaa. Aikaahan tämä tosiaan vaatii, mutta oppii ymmärtämään kyseistä maailmanosaa niin paljon paremmin!

    • Juuri samanlainen olin ja edelleenkin usein olen, aikaa kun ei aina ole ja kaiken haluaa kokea. Yritän aina muistuttaa itseäni siitä, mistä oikeasti eniten saan irti eli hitaasta olemisesta. Sun matkatapa on ainakin pakottanut hieman hidastamaan!:)

  2. Kiitos, tämä tuli hyvään saumaan! Olen miettinyt, mitä tekisin kahdella kesälomaviikollani, ja tähän asti vahva ehdokas on ollut tehokas reili Balkanilla – tulisipa käytyä kerralla monessa paikassa. Mutta nyt kun sanoit, voisikin olla fiksumpaa viettää vaikka koko loma samassa kohteessa. Arki tuntuu olevan ihan tarpeeksi juoksemista paikasta toiseen.

    • Ota edes yksi askellen taaksepäin ja keskity vaikka yhteen maahan. Montenegrolle suuri suositus, mene ainakin Durmitorin kansallispuistoon! 🙂

  3. Me olemme kääntäneet kuvion ihan toisin päin. Matkustamme paljon ja ”tehokkaasti”, eli käytämme usein kohteessa opas- ja kuljettajapalveluita nähdäksemme lyhyehkössä ajassa oleellisen, sen mikä meitä kiinnostaa – keräämme niitä kokemuksia ja palaamme sitten kotiin niitä sulattelemaan ja käymään läpi valokuvia. Kotona emme suorita vaan voimme oleilla rauhassa kotisohvalla ja viimeistään sitten, kun rauhalliset kotiolot alkavat tuntua tylsiltä, niin teemme matkan … jonnekin. Mutta ainakin tilanteissa, jossa elämä kotona ja töissä ehkä on jatkuvasti hektistä ja lomalla on tarvetta levätä, niin ymmärrän pointin. Ja ehkä siinä tilanteessa se lepääminen sujuu helpommin jossain muualla kuin kotisohvalla, vaikka se helpoin vaihtoehto onkin!

    • Kyllä, juurikin näin! Ja tietysti omalla kohdalla on myös kyse elämänjanosta. Maailmassa on niin paljon tehtävää ja koettavaa, eikä mistään haluaisi jäädä paitsi. Tässäkin sopii kai termi #fomo eli fear of missing out :). On muuten ihanaa palata matkoihin kotisohvalla, palauttaen mieleen kaikki ne hienot hetket ja paikat. Tästäkin syystä bloggaaminen on niin nautinnollista!

  4. Pingback: Massaturismia ja autioituneita kyliä - onko mitään tehtävissä? - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Leave A Reply

Navigate