Herkuttelua Kustavin Kipinässä

*Olin paikan päällä kutsuvieraana.

Kuluneet pari viikkoa ovat olleet yhtä makumatkailun jatkuvaa ilotulitusta. Olin hädin tuskin sulatellut Ahvenanmaan reissun aterioita (näistä lisää myöhemmin), kun sain jo tilaisuuden lähteä seuraavalle kulinaristiselle elämysmatkalle ja samalla pienelle retkelle itselleni uuteen kotimaan kohteeseen, Kustaviin.

Vaikka pieni matkaväsymys on painanut päälle, eihän nyt tällaisesta tilaisuudesta voi kieltäytyä. Hyvälle ruoalle, hauskalle seuralle ja uudelle seikkailululle ei koskaan tule sanoa ei ja niinhän minä pakkasin taas päiväreppuni ja hyppäsin Turun kautta saariston Kustaviin huristelevaan bussiin seuranani matkabloggaajat Veera, Nella, Amanda ja Anna.

Nelisen tuntia matkustusta ja olimme perillä Kustavin Kipinä -nimisen, neljättä vuotta toiminnassa olevan Pop Up -ravintolan pihamaalla, metsän ja peltojen keskellä. Moderni ja valkoinen rakennus todellakin sijaitsee luonnon helmassa, hiljaisuudessa.

Tämä rauha välittyi parhaiten astuttuamme paikan sisäpihalle. Siellä aukesi metsämaisema ja tätä kaikkea säesti elävä pianomusiikki. Siellä täällä näkyi veistoksia ja muita taideteoksia. Olinkin etukäteen jo selvittänyt Kipinästä sen verran, että kyseessä on huippuravintolan lisäksi paikka taiteelle ja kehittämiselle. Loistava yhdistelmä.

Pienen ympäristön tutkimusmatkailun päätteeksi istuimme pyöreän pöydän ääreen, metsän reunalle. Kilistelimme ja maistuvan alkuleivän jälkeen ruokaa ja juomaa alkoi tulla pöytään mukavaan tahtiin. Viikon menu ei ollut sellaisenaan lihaa välttävälle kovin toimiva, joten sain herkullisen kustomoidun illallismenun.

Kokkeina tässä luonnon läheisyydessä sijaitsevassa ravintolassa toimivat kotimaiset ja vierailevat ulkomaiset keittiömestarit. Tällä viikolla vuorossa oli islantilainen Sigurður Kristinn Laufdal Haraldsson, joka loihti meille skandinaavisia herkkuja islantilaisin ottein.

Ruokaa en aio sen syvällisemmin analysoida ja sanon vain että kyllä maistui. Nam! En osaa puhua ruoasta tai viineistä oikeilla termeillä, joten jätetään tämä osuus niille, jotka sen taitavat. Sen voin todeta, että nyt tykkään aiemmasta inhokistani eli kukkakaalista ja että mieleenpainuvin ruoka oli käsin syötävä, muun muassa mätiä, punajuurta ja salaatinlehtiä sisältävä, esteettinen annos. Aasiassa käsin syöminen kuuluu asiaan, mutta Suomessa tällaiseen harvoin törmää. Hauska kokemus; jotakin hyvin erilaista. Annoksen jälkeen kädet pyyhittiin kosteaan pyyhkeeseen, jota koristivat havunoksat.

Koko ruokailua säesti pianisti, joka soitti sähköpianoaan kauniisti. Tunnelma Kipinässä oli rauhoittava ja hienostunut ja kaikki tämä fine dining oli aikamoista luksusta reppureissaajan elämässä, wau. Vaikka olenkin nyt päässyt epätavallisen hyvän ruoan maailmaan, tämä on kovin harvinaista herkkua, sanoisiko. Tähänhän voisi jopa tottua ja se mielessä jatkan nyt herkuttelua kotona ja käyn jäätelön kimppuun.


Leave A Reply

Navigate