Luonnon muovaama kylpylä keskellä Goan viidakkoa

Auringossa vaalenneet ja merivedessä uineet hiukseni hulmuavat tuulessa, kun istun ilman kypärää skootterin takapenkillä. Haluan tuntea, aistia ja haistaa vapauden! Espanjalaiseni kääntää kaasua vuokraskootterissa ja yritämme pysytellä berliiniläisten ystävieni perässä. Vain he tietävät tien määränpäähämme.

Onneksi näillä main ei ole poliisia, muuten kypärättömyydestä ja vääränlaisilla kilvillä varustetusta skootterista tulisi tupenrapinat. Olemme ajaneet tunnin verran. Lähdimme matkaan Etelä-Intian Goan rennosta paratiisista, Agonda beachilta. Suuntana on Netrawali Wildife Sanctuary, jos oikein muistan. Hyväkuntoiset tiet kiemurtelevat kauniin ja hiljaisen luonnon keskellä, vastaantulijoita ei juurikaan ole. Näillä teillä uskaltaisin helposti ajaa vaikka yksinkin. Jos joku pyytäisi minua arvaamaan sijaintini, en osaisi liittää maisemaa tai tunnelmaa Intiaan. Se ei millään tavoin sovi stereotypiaan likaisesta ja meluisasta Intiasta.

Intia vesiputous

Intia vesiputous

Ostamme pieneltä kojulta eväitä ja tankkaamme skoottereiden tankit täysiksi vielä ennen määränpäähän saapumista. Polttoaine kaadetaan käytetyistä muovipulloista, kuten monessa Aasian maassa toimitaan. Tällä pienellä paikkakunnalla ei taatusti ole virallisia bensa-automaatteja.

Pian näen edessäni portin ja saavumme vartijankopille. Kamerasta pitäisi kai maksaa jotakin, onneksi piilotin kamerani jo aiemmin laukkuun. Maksamme silti pienen sisäänpääsymaksun ja lukaisemme pikaisesti infotaulun tiedot läpi. Taulu kertoo meidän saapuvan luonnonpuistoalueelle, jossa on muun muassa leopardeja. Espanjalaiseni kauhistuu aina, kun puhumme villipedoista. Oma roolini on rauhotella ja kertoa, kuinka esimerkiksi kissaeläimet nukkuvat yleensä päiväsaikaan puissa ja että ne pakenevat yleensä ihmisiä jo ennen kuin me edes tiedämme niiden olemassaolosta.

Taulu kertoo meidän saapuvan luonnonpuistoalueelle, jossa on muun muassa leopardeja.

Jätämme skootterit liian möykkyiseksi menevän hiekkatien varteen ja jatkamme matkaa apostolin kyydillä. Marssimme viidakon läpi, paahtavassa helteessä. Onneksi vettä on mukana reilusti, samoin aurinkosuojaa. Otan käteeni pitkän kepukan tasapainottamaan menoa ja suojaamaan mahdollisilta pedoilta. Vaaratilanteessa puukepistä ei tosin olisi paljoakaan hyötyä. Pitää vain toivoa, että leopardit nukkuvat puiden oksilla ja että käärmeet ymmärtävät paeta meidän ryhmä rämäämme.

Vaellamme kuivakauden polttamassa viidakossa peräkanaa. Välillä laulamme käyskennellessämme. Pian viidakkopolku alkaa viettää alaspäin, tiedämme lähestyvämme määränpäätämme. Puukepistä on hyötyä, kun tasapainoilen huonokuntoisella polulla ja kivenlohkareiden päällä.

Intia vesiputous

Intia vesiputous

Pian näen sen, määränpäämme! Arviolta parinkymmenen metrin korkuinen vesiputous putoaa suoraan vehreältä jyrkänteeltä alapuolellani näkyvään laguunimaiseen laaksoon. Se on kaunis, eikä siellä näy ristin sielua! Koko vesiputous luonnonuima-altaineen on meidän! Pääsymaksua tähän maailman kauneimpaan kylpylään ei ole ja heitettyäni vaatteet hiekalle, hyökkään ilmaiseen niska-selkähierontaan, putouksen kuohujen alle.

Intia vesiputous

Intia vesiputous

Otan myös kuorintakäsittelyn jaloille pieniltä kaloilta ja seurailen perhosten tanssiesitystä. Kaikki tämä on luontoäidin lahja, siitä ei peritä pääsymaksua. Nautimme aurinkoenergiasta ja rentoudun, viimein. Tätä olin kaivannut. Tällaiset hetket ja tällaiset paikat muistuttavat maailman ihmeellisyydestä. Ja kuka olisi arvannut, että tämäkin paratiisi sijaitsee sterotypian mukaan ylituristoituneella Goalla? Kyllä, kuten koko Intia, myös Goa on paljon enemmän kuin yhteen stereotypialaatikkoon tungettu matkakohde. Minun Goani on luonnollinen paratiisi!

Intia vesiputous goa viidakko

Leave A Reply

Navigate