Essaouira: Marokon tuulisin kaupunki

Olin kuullut, että Marokon rannikolla sijaitsevassa Essaouirassa tuulee aina. Sinne illan suussa saavuttuani en ollut uskoa silmiäni, kun astuin autosta ulos ja katsoin rannalle. Voiko sellaista tuulta enää edes kutsua vain tuuleksi? Ranta suorastaan myrskysi ja hiekka liiteli hiekkarannan dyynien päällä, muodostaen kauniita kuvioita beigeen rantaan.

Rannalla näkyi kameleita taluttajineen ja jotkut hurjapäät huristelivat mönkijöillä pitkin pieniä dyynejä. Kauempana joku ratsasti hevosella kohti auringonlaskua. Kukaan ei maannut hiekalla ottamassa aurinkoa, mitä en kyllä ihmettele ollenkaan. Muutenkin ranta oli vedessä lautojensa kanssa liukuvia ihmisiä lukuunottamatta tyhjä.

Essaouira ei missään nimessä ole kauniista rannastaan huolimatta löhölomakohde kovan tuulen takia. Atlantin rannalla sijaitseva marokkolaiskaupunki on tunnettu aktiivilomakohde. Se on kentien Marokon ja yksi maailmankin tunnetuimmista purje- ja leijalautailun keskuksista. Syy tälle ei kyllä jäänyt epäselväksi. Se tuuli rannalla oli jotakin käsittämätöntä. Hiukset meinasivat irrota päästä, ripset lepattivat tuulessa ja isoista korviksistani luovuin heti ovesta ulos astuttuani.

Perjantai-iltaa vietimme rantabaarissa. Sitä hetkeä olin odotttanut. Rantabaarit ovat aina suosikkejani, missä ikinä liikunkaan. Marokkolainen Special Flag -olut käteen, ruokaa vatsaan ja olo oli aika kiva. Tuuli lennätti hiekkaa ruokani höysteeksi ja taisi olutkin olla hieman hampaissa narskuvaa laatua.

Pisteeksi i:n päälle saimme kuunnella live-musiikkia. Yhdistelmä mies ja kitara toimii aina, etenkin rannalla ja auringonlaskun aikaan. Aika täydellistä, sanoisinko. Okei, tuuli olisi voinut olla hieman rauhallisempi. Meitä melkein paleli ja olimme kuitenkin Afrikassa.

Seuraavana päivänä suuntasimme taas rantaan. Tuuli oli vähän inhimillisempi ja aurinko lämmitti jo mukavasti. Valtava ranta oli täynnä elämää. Ihmiset pelasivat jalkapalloa, lenkkeilivät, käppäilivät ja ihastelivat merta. Me tallustimme rannan toiseen päähän asti, välillä hullutellen ja kuvia räpsien. Rannan päästä suuntasimme ihanaan ja siniseen vanhaan kaupunkiin, josta lisää pian.


I had heard that it’s always windy in Essaouira, in a small city by the Atlantic Ocean in Morocco. When I thought of wind, I didn’t exactly think of that kind of wind. Can wind so strong even be called just wind anymore? As soon as I got out the car, I felt my hair was going to blow away with the wind. I also needed to remove my big earrings to avoid my earlobes falling apart, and I needed to go change my clothes to a more wind-friendly outfit.

No wonder Essaouira is known to be the kite- and windsurfing capital of Morocco, and one of them in the whole world. There were plenty of other activities at the beach as well from camel riding and horseback riding to playing games at the beach. Well, on the first evening at the beach the whole miles and miles long beach was basically empty and abandoned. Even the locals said the wind was unusually strong.

Since I had been longing for sitting at a cozy beach bar for a while already, me and my two fellow travellers (travelbloggers as well) decided to enjoy the windy evening at an oceanfront beach bar, just chilling. I have to admit that even my beer was full of sand, and I was actually a bit chilly.  What, I was in the continent of Africa, I’m from Finland, and I was cold! There was something wrong about it but still, I was extremely happy to be in Morocco. There we were; sitting outside a beachbar, listening to live music (wow, a man a a quitar just always work perfectly for me), and watching the sun set in the Atlantic Ocean. What a life!

Jaa kavereillesi! Share on Facebook0Share on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

Leave A Reply

Navigate