Ensimmäinen reppureissu

Psssst! Jutun kuvat ovat hyppineet blogin muutossa miten sattuu. Asia korjaantuu pian!

Kaikki muistavat ensimmäisen matkansa hyvin. Ensimmäiset kerrat kaikessa jännittävät, hirvittävät ja samalla opettavat.

Ensimmäinen reppureissu on aina se jännittävin. Ensimmäisestä Euroopan ulkopuolelle suuntautuneesta reppureissustani on nyt tasan kymmenen vuotta. Tuo matka vei minut ja ystäväni kolmessa viikossa läpi Thaimaan ja Malesian.

Reitti vei Bangkokin sykkeen kautta yöbussilla Surathanille ja sieltä Koh Phanganin saaren täyden kuun bileisiin. Matka jatkui Khao Sokin kansallispuiston viidakkoon ja luolastoihin ja sieltä Hat Yain kautta kohti Malesian Kota Bahrua, josta hyppäsimme laivaan kohti Perhentian-saaria. Paratiisimaisen Pulau Kecilin jälkeen matkasimme takaisin kaupungin sykkeeseen, Kuala Lumpuriin. Malesian pääkaupungista reitti vei meidät takaisin Bangkokiin ja sieltä haiken mielin takaisin Helsinkiin.
IMG_0002 IMG_0001 IMG_0003 thaimaa Tuolla matkalla opin sanan saari sekä malesian kielellä että thaiksi. Nyt tiedän haluavani hakeutua Malesiassa paikkoihin, joiden nimeen liittyy sana pulau ja Thaimaassa paikkoihin, joiden edessä on sana koh.Tuolla reissulla opin sanan kiitos molemmilla kielillä, opin pissaamaan lattiaan tehtyyn reikään, opin virittämään hyttysverkon sänkyni päälle ja opin ottamaan trooppisten kaukomaiden bussimatkoille paljon vaatetta mukaan; ilmastoinnit kun tuppaavat pauhata jäätävissä lukemissa.Opin myös korvatulppien käytön oleellisuuden pitkillä bussimatkoilla, sillä usein busseissa pauhaa musiikki kuin yökerhossa konsanaan. Välillä musiikki tarkoittaa imeliä karaokevideoita, joissa pariskunta tallustelee rannalla kaulakkain ja välillä se tarkoittaa vinkuvaa, lasten musiikkia muistuttavaa radiopoppia.

Nyt, kymmenen vuoden jälkeen olen lähdössä kovin samantyyliselle reissulle. Suuntana ovat samaiset maat, tosin eri paikat. Aikaa on taas tuo kolme viikkoa, mutta tällä kertaa lähden reissuun yksin – omasta tahdostani. Tuon vuosikymmen sitten tehdyn reissun jälkeen olen nostanut rinkkani selkään lukuisia kertoja ja tutkinut montaa eri maata, monella eri mantereella.

Enää reissuun lähtö ei pelota tai jännitä, nyt olen vain joka kerta innoissani kuin lapsi karkkikaupassa. Muistan jo tropiikin tuoksun, kuulen jo korvissani meren kohinan ja sammakoiden kurnutuksen, haistan jo saasteisen kaupunki-ilman ja näen kaupunkien päällä leivujan savusuvun. Tunnen melkein kasvoillani mairean ilmeen ja samoin tunnen otsallani snorklailun jälkeiset maskin painaumat.

Tämä matkaa edeltävä ajanjakso on oleellista aikaa. Tämä matkan fiilistely, odottelu ja suunnittelu on reissauksen osa yksi. Seuraava osa on itse matka, viimeinen osa on matkan jälkeinen tunnelmointi.

Kaikessa matkaa edeltävässä fiilistelyssäni kaivoin esiin kymmenen vuoden takaisen matkapäiväkirjani, jonka ruutupaperisivuille olen rustaillut ajatuksiani ensimmäiseltä kaukomaiden reppureissultani. Nyt jaan osan niistä teidän kanssanne, salaisimmat rustailut jätän omaksi ilokseni.

”Taksi vei meidät juna-asemalle, josta meidät kiskottiin heti jonkinmoiseen turistitoimistoon. Sieltä saatiin kätevästi hommattua bussiliput seuraavaan määränpäähän.”

Kaakkois-Aasiassa on helppoa matkustaa. Turistitoimistot järjestävät sinulle kaiken, mitä haluat vaikka samaksi päiväksi.

”Täpötäysi 2-kerroksinen bussi kaahasi meidät tänne. Nukkuminen istualtaan on mitä on; alkaa helposti loppua mielikuvitus kesken asentojen kanssa. Matkalla oli yksi stoppi, sellainen ulkoilmaruokala. Vessa oli mielenkiintoinen kokemus. Se oli sellainen navettatyylinen rakennus ja vessanpönttönä oli reikä lattiassa. Vessa vedettiin laittamalla reikään kauhalla vettä. Seinällä kiipeili liskoja.”

Länsimaisena en ollut koskaan nähnyt tällaista vessaa. Muistan nauraneeni ääneen tälle viritykselle, nyt reiät lattiassa ovat jo aivan arkipäivää. Bussit pysähtyvät usein todella epäloogisiin aikoihin, joten varaa pitkille matkoille eväitä ja lämmintä vaatetta.

reppureissu

” Täällä tuoksuu tropiikki. Linnut laulavat ja aurinko paistaa. Olo on niin onnellinen. Makoilen meidän bungalow-mökin terassilla riippumatossa. Jalkapöytä taisi äsken vähän kärähtää auringossa.”

Tropiikin kuumuus ja kosteus on monille jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Talven jälkeinen Suomi-iho palaa auringossa hetkessä.

”Auringolaskun aikaan käppäiltiin laskuveden paljastamalla rannalla ja etsittiin simpukoita. Oli niin kaunista, täysikuu ja tyyni meri. Kuului vain heinäsirkkojen ääntely, lintujen laulu ja muut villin luonnon äänet.”

Iltakävely rannalla on edelleenkin suosikkipuhaani. Etsin joka reissulla kauniita simpukoita ja seurailen paikallisia, jotka keräilevät rapuja.

”Yhdessä vaiheessa paikallinen nainen ilmoitti, että meidän skootterin takapyörä näyttää tyhjältä. Mentiin läheiselle huoltoasemalle hoitamaan asia kuntoon. Huolena oli se, että meillä oli vain yksi pieni kolikko. Tomera thaimaalainen pikkupoika, jolta puuttui etuhampaat, tuli oikein asiantuntevasti täyttämään renkaan. Söötti. Se ei halunnut työstään palkkaa.”

Skootterin vuokraus on monessa paikassa must. Se antaa paljon vapautta kierrellä paikkoja omalla aikataululla. Esimerkiksi Thaimaassa tämä on halpaa huvia. Ennen vuokrausta kannattaa tarkastaa ajopelin kunto, ettei turhia ongelmia tai lisämaksuja tule jälkikäteen.

”Mulla on vähän kuumeinen olo. Olin jo pienessä mielessäni kerennyt käydä kaikki dengue-kuumeet ja malariat läpi. Se taitaa tosin olla vain auringon yliannostusta.”

Tropiikissa kannattaa hakeutua hoitoon pian, jos olo muuttuu todella kipeäksi. Hyttyset levittävät monia tauteja, joiden kanssa ei kannata pelleillä. Thaimaassa esiintyy paljon dengue-kuumetta, joka voi nostaa kuumeen todella korkealle muutamassa tunnissa.

”Söimme porukalla ulkona, pitkän puupöydän ääressä, kynttilänvalossa. Sähköt olivat menneet jossakin riehuvan myrskyn takia ja taivaalla näkyi pilkkopimeyden ansiosta tuhansia tähtiä; olimmehan kaukana kaupungista, viidakossa.”

Khao Sokin kansallispuistossa on upea, öinen tähtitaivas. Kaupungin valoista ei ole tietoakaan. Upea kokemus!

”Etelä-Thaimaassa on ollut paljon levottomuuksia ja välillä näkyi sotilaita rynnäkkökiväärit olalla. Lisäksi pikku hiljaa Malesiaa lähestyttäessä naiset alkoivat olla hunnutettuja, uskonto kun vaihtui hindusta muslimiksi.”

Thaimaa ja Malesia ovat keskenään kovin erilaiset pelkästään jo uskonnon takia. Malesiassa esimerkiksi alkoholin ostaminen on haastavampaa.

”Pian seuraani liittyi tällä saarella kauppaa pitävä vanha mies, jolla on pitkät hiukset ja pitkä parta. Kunnon hippi. Jutustelin sen kanssa hetken ja kun se oli lähdössä, se teki yllätysliikkeen sanomalla ”I must kiss you!” ja lähestymällä mua. Onneksi tajusin kääntää pääni pois. Yök.”

(Välillä liika ystävällisyys tulkitaan hieman väärin, joten kannattaa pitää puolensa epäselvissä tilanteissa.)

”Ollaan muuten kiinnitetty huomiota, että näillä paikallisilla ei oo lainkaan ihokarvoja. Taksikuski innostui Niinan käsikarvoista ja veteleni niitä sanoen: ”Ooooh, very sexy!”.

Esimerkiksi thaimaalaisille ihokarvat eivät tosiaan ole itsestäänselvä asia. Huvittavia pieniä yksityiskohtia, joita reissussa bongaa.

”Vene kuljetti meidät saaren toiselle puolelle snorklailemaan. Se oli elämäni ensimmäinen snorklauskokemus. Aluksi jännitti ja ahdisti. En osannut hengittää oikein snorkkelin läpi. Pian opin kuitenkin tekniikan ja vedenalainen maailma osoittautui upeaksi.”

Snorklatessa voi tuntua oudolta hengittää vain suun kautta, mutta oikean tekniikan oppimisen jälkeen siihen tottuu nopeasti.

”Yksi paikallisista pojista muistutti Viidakkokirjan Mowglia. Ristittiin se viidakon mieheksi. Kun oli meidän viimeinen aamu saarella, se lauloi meille ja soitti kitaraa Bryan Adamsin biisin tavoin: Would you know my name, if I saw you in Finland? Would it be the same, if I saw you in Finland?”.

Etenkin saarten asukkaat tuntuvat kaikki osaavan laulaa ja soittaa. Heillä taitaa olla aikaa vähän muuhunkin kuin arjen pyörittämiseen.

”Kota Bahru on muun Malesian tavoin muslimialuetta. Katukuvassa näkyy hunnutettuja naisia ja muutenkin islamin sääntöjen mukaan pukeutuneita ihmisiä. On paikkoja, joihin vain miehet saavat mennä.”

Itse haluan kunnioittaa paikallisia ihmisiä pukeutumalla säädyllisesti ja maan tapoja kunnioittaen.

”Olimme tosi nälkäisiä, mutta missään ei ollut ruokapaikkoja ja eikä ristin sielua. Onneksi löysimme jonkun ruokapuljun, joka sattui olemaan poliisimuseon kioski. Mies iski käteeni riisiä ja niitä sitten napostelin. Meidän lisäksi paikassa oli vain yksi poliisisetä. Tilanne oli koominen.”

Matkan päällä päätyy välillä omituisiin tilanteisiin, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan hauskoja muistoja.

”Bussi hytkyy ja heiluu. Välillä tämä kuski ajaa ihan sekopäisesti. Se suikkelehtii autojen välissä ja pakottaa muita antamaan tietä. Matkan aikana ollaan jo kaksi kertaa jouduttu vaihtamaan bussia. Yht’äkkiä vaan joku tulee huitomaan, että menkää ulos.”

Kaakkois-Aasian bussimatkat ovat aivan oma lukunsa. Koskaan en ole pelännyt autoissa yhtä paljoa.

”Upeat kolme viikkoa takana. Toisaalta tuntuu, että olisin juuri tullut tänne, toisaalta taas, että olisin ollut täällä pidempäänkin. Niin paljon ihania ihmisiä, kauniita maisemia, hyvää ruokaa, kulttuuria ja ennen kaikkea ikimuistoisia hetkiä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Suomessa on kylmää, ei kiva. Ainakin yksi asia on varma, meitsi tulee palaamaan Aasiaan!”

Sen tein ja sen teen uudelleenkin, aivan pian.


 

Leave A Reply

Navigate