Darling Bali, it’s time

Riisipellot, maailman vehrein vihreys, bamburakentaminen, hyvä energia ja siellä täällä palavat suitsukkeet. Vesiputoukset, apinat, surffiaallot, paistetut riisiruoat ja auringonpaiste. Ne kaikki ovat vallanneet mieleni jokaisen sopukan, ne kaikki huutavat jo nimeäni. Bali, Jumalten saari, huutaa nimeäni.

Silmäni kostuivat onnesta, kun katsoin viikonloppuna ties kuinka monetta kertaa elokuvan Eat, Pray, Love. Katsoin sen vain fiilistelläkseni viikon päästä starttaavaa matkaani. Vastasin siis Balin kutsuun myöntävästi, eikä mikään tunnu juuri nyt oikeammalta kuin päätös lähteä juurikin tutulle, mutta niin tuntemattomalle saarelle. Jos olen löytänyt maailmasta paikan, jossa viihdyn, miksi ihmeessä en taas palaisi? Onhan edellisestä kerrasta jo viisi pitkää ja tapahtumarikasta vuotta.

Viisi vuotta sitten saavuin Balille toista kertaa. Sitä aiemmin olin tutkinut Balin ja Lombokin saaria kaksi vuotta aiemmin. On aika. Tätä sanoessani mieleeni nousee Javier Bardainin roolihenkilön, Felipen, Julia Robertsille lausumat sanat ennen intiimiyden H-hetkeä: ”Darling, it’s time.”

Nyt todellakin on aika. On aika, että palaan Balille. Vielä viisi vuotta sitten olin oman henkisemmän polkuni alkumetreillä, kokeilin joogaa ulkomailla vasta ensimmäistä kertaa. Paikka oli Ubudin suosittu Yoga Barn. Tuolloin kaupalliseksikin haukuttu joogaajan taivas oli vielä lapsenkengissä. Muistan komean acro-joogaopettajan ilahduttavan hymyn ja muistan sädehtivän Flow-joogaopettajan kauniit sanat: ”I have been given a precious human life and I am not going to waste it”.

Nyt todellakin on aika. On aika, että
palaan Balille. Vielä viisi vuotta sitten olin oman henkisemmän polkuni alkumetreillä, kokeilin joogaa ulkomailla vasta ensimmäistä kertaa.

Olin siirtynyt bilettäjien Kutalta kohti Ubudin rauhaa ja hyvää oloa, jättäen uudet ja menevät ruotsalaiset sekä indonesialaiset ystäväni Kutan ruuhkaisille kaduille.

Vielä viisi vuotta sitten jooga- ja viherjuomamaailma oli vasta valloittamassa ihmisten sydämiä ja oma valintani vaihtaa klubit joogakouluun ja riisipeltoihin ihmetytti monia. Itselleni se oli paras mahdollinen vaihtoehto. Samoin se on myös nyt.

Aloitan neljän viikon matkani Balin Ubudista, jossa sattuu juuri olemaan käynnissä suuri ja kansainvälinen jooga-festivaali. Hyvää oloa ja mukavaa hihhulointia on luvassa, maksimaalisella tykityksellä. Ah, hyvä niin.

En ole tehnyt lopullista matkasuunnitelmaa, enkä aiokaan lyödä suunnitelmia lukkoon. Mielessä siintävät silti jo kovin tutut (mutta muuttuneet) Gilin saaret ja samoin Lombok. Lombokilla on muun muassa eräs perhe, jonka haluan kohdata taas. Perhe, jolle olin ensimmäinen länsimaalainen ihminen, jonka suuri osa sen jäsenistä koskaan kohtasi. On aika.

Neljässä viikossa ehdin mennä ja tulla, mutta myös olla. En aio rakentaa aikatauluja, aion seurata matkaajan flow-tilaa. Sitä tilaa, jonka vain yksinmatkailu mahdollistaa. Aion seurata omaa polkuani ja katsoa, minne se vie. Olen valmis avaamaan uusia ovia.

It’s time, darling.


♥  Lukuvinkki: Eat, Pray, Love – Oman elämäni Elizabeth Gilbert  

 

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate