istanbul

Tarina ankkuritatuoidusta hurmurista Istanbulissa

On viimeinen iltani kontrastien kehdossa, Turkin Istanbulissa. Aurinko on tehnyt päivän työnsä ja pilviverhon takaa kajastaa valoa. Jos minulla on tilaisuus nähdä auringonlasku, edes pilviverhon takaa, en vastaa tilaisuudelle kieltävästi. Mieleeni muistuu aiemmin näkeväni ovi, tiedän tuon oven vievän kattoterassilliseen ravintolaan. Oikeastaan vain luulen tietäväni. Mystinen ovi on edessäni, tartun tilaisuuteen. Astelen sisään avonaisesta ovesta ja marssin portaat ylös asti, kuullen muuten elottomassa rakennuksessa koko ajan voimistuvan musiikin. Tunnistan biisin. Buena Vista Social Clubin letkeät rytmit tekevät olostani kotoisan. Edessäni näkyy keittiö, josta mies huikkaa moikat. Suuntaan korkeimmalle kattoterassille, aivan yksin. Koko paikka tuntuu olevan vain minun yksityiskäyttööni tehty, ainakin tällä hetkellä. Aurinko näyttää itsestään koko ajan suurenevaa palaa, juuri…

rantalomat

Tyttö, sinä olet vesipeto

Marraskuinen maanantai ja olen hämmästyttävän hyväntuulinen. En tiedä onko päivittäisellä meditaatiolla ja terveellisellä ruokavaliolla vaikutusta erikoisen levolliseen olooni (kyllä se levottomuus minut taas löytää), mutta juuri nyt on oikeastaan aika hyvä olla juuri tässä ja juuri näin. Jostain syystä mieleeni muistui tänään yli vuoden takainen seikkailu, purjehdus Turkissa. Lieneekö syy Aamukahvilla-blogin Henriikan juuri kirjoittamassa jutussa, jossa hän pohti kertomatonta osaa tarinasta ja näyttämätöntä nurkkaa kuvasta. Nuo ajatukset olisivat voineet olla omiani ja Henriikka kiteytti lähes täydellisesti viime aikoina enemmän ja enemmän omassakin päässäni pyörineitä ajatuksia blogeista ja blogimaailmasta, omalla ja aidon positiivisella tavallaan. Oli syy tuossa jutussa tai ei, sen kautta (öhöm, loistava aasinsilta) muistin tänä maanantaina jostakin syystä kuvasarjan…

Istanbul rainbow stairs

Istanbulin värikkäimmät portaat

Yksi Istanbulin kiehrtovimmista nähtävyyksistä on yllättävä paikka. Kuka olisikaan uskonut, että Istanbulista mieleen jäävät värikkäät portaat? Mietin tässä valtavassa juttutulvassani, mistä haluaisin kertoa teille seuraavaksi. Selailin tuhansia ja tuhansia kuviani ja kuvajoukousta nousivat ylitse muiden kuvat upeasta, mutta tällä hetkellä haastavassa tilantessa olevasta Istanbulista. Olen käynyt Istanbulissa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuo kaupunki vei jalat altani, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen lisäksi, että Istanbulin kauneus vei jalat altani, löysin kaupungilla päämäärättömästi kierrellessäni (tai ehkä olin matkalla joogatunnille) myös kauneimmat koskaan näkemäni portaat. 200 sateenkaaren väreillä maalattua porrasta yhdistivät Karaköyn ja Cihangirin kaupunginosat. Siellä täällä portaikon syleilyssä istui Istanbulille tyypillisesti kissoja ja portailla oli jopa kissojen ruoka- ja juomakuppeja. Istuskelin…

Alp Alper näyttely Helsinki

Menovinkki: Turkey from 1.000 feet

Miltä näyttää Turkki linnun perspektiivistä käsin kuvattuna? Maa, joka on kooltaan monta kertaa Suomen kokoinen on monipuolisempi kuin kukaan olisi uskonut. Itse olen saanut nähdä jo Turkin monet kasvot. Olen nähnyt kuivan, karun ja vuoristoisen Itä-Turkin. Olen nähnyt maan korkeimman vuoren, jonka rinteet verhoutuvat osaksi vuotta lumipeitteeseen. Olen kokenut Istanbulin sykkeen ja purjehtinut Antalyan upealla rannikolla, Turkin kirkkaissa vesissä. Voisin jopa sanoa nähneeni Turkista jo suhteellisen paljon, vaikka en ole nähnyt juurikaan mitään. Ainakaan en ole nähnyt Turkkia samanlaisesta perspektiivistä, tai yhtä seikkailuhenkisesti, kuin National Geopraphicin riveissäkin valokuvannut, turkkilainen Alp Alper. Alp myi talonsa ja koko omaisuutensa päästäkseen toteuttamaan unelmaansa. Hän teki töitä Turkish Airlinesilla 25 vuotta ja tuona aikana…

omatoimimatka Turkissa

Aitoa elämää Turkin rannikolla

* Olin matkalla Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston, Turkish Airlinesin ja Sail for good -projektin kanssa järjestetysti, enkä vastannut kustannuksista itse. Kun mietit Turkkia, mietitkö välimerellistä tunnelmaa? Mietitkö valokuvauksellisesti ja perinteisesti pukeutuneita vanhuksia tai pitkin poikin vaeltelevia kissoja? Nämä eivät olleet omat päällimmäiset ajatukseni miettiessäni Antalyan rannikkoa Turkissa, mutta nämä ovat ensimmäisenä mieleeni juolahtavat asiat näin matkan jälkeisissä tunnelmissa. Matkan sympaattisin kylä oli kylä, josta käytimme nimeä ”Kylä, jossa on lettumummo”. Noilla sanoilla lettumummon luona meidän kahdesta ryhmästä ensimmäisenä vieraillut ryhmä kuvaili kyseistä kylää. He puhuivat mummosta, joka paistoi lettuja. He puhuivat myös aidosta turkkilaisesta kylästä. Taikasana kohdallani on aina ”aito”. Pääsääntöisesti etsin matkoillani aina aitoja elämyksiä, en ainoastaan turisteille…

Sisäinen merimieheni hymyilee

Mitä yhteistä on purjehduksella ja matkailuautoilulla? Toisessa liikutaan vetten päällä ja toisessa teitä pitkin, mutta idealtaan nuo kaksi liikkumisen muotoa ovat yllättävänkin samankaltaisia – nyt se on todettu. Sekä veneellä että autolla voi viettää vapaata elämää ankkuroiden tai parkkeeraten juuri sinne, minne lystää. Toisaalta välillä voi sähkön tarpeen tai muiden mukavuuksien perässä hakeutua satamaan tai leirintäalueelle. Molemmissa elämä on yleensä melko kompaktia ja yksinkertaistettua. Tiskivuorta ei voi ajon tai seilauksen aikana jättää altaaseen kolisemaan ja vessa pitää molemmissa tyhjentää melkoisen manuaalisesti. Molempiin liittyy parhaimmillaan uskomaton vapauden tunne, omassa mobiilissa kesämökissä liikkumisen tunne. Tyhjät tiet ja valloittamattomat poukamat, kotoisat nukkumakolot ja tunnelmalliset hetket kynttilän valaisemassa maisemassa. Aivan kuten espanjalaiselle karavaanarilleni matkailuautomme…

Turkin rannat

Turkin kauneimmat rannat

Turkki on yllättävä maa. Kuka olisi arvannut, että maa kätkee sisäänsä toinen toistaan kauniimpia rantoja? Tässä ovat Turkin kauneimmat rannat. Kun matkustin ensimmäisen kerran etenkin täällä Suomessa tyypillisenä turistikohteena tunnettuun Turkkiin, yllätyin Istanbulin ihmeellisyydestä positiivisella tavalla. Toinen reissuni näytti minulle uuden ja täysin tuntemattoman, vuoristoisen puolen, tuosta teenjuojien luvatusta maasta. Tuokin visiitti vakuutti minut entisestään Turkin kiehtovuudesta. Kolmas kerta toden sanoo ja juuri päättynyt reissuni paljasti minulle saman maan uuden ulottuvuuden, paratiisirantojen maan. Jos olin myyty aiemmin, nyt olen myyty monesta eri syystä. Turkissa on toinen toistaan kauniimpia rantoja Suoraan sanottuna kiinnostukseni Turkin rantakohteita kohtaan nosti päätään vasta alle pari vuotta sitten. Kuulin turkkilaiselta ystävältäni pitkistä ja hiljaisista hiekkarannoista. Tuota…

Sail for Good Turkki

Matkan jälkeinen blues

* Matka toteutettiin yhteistyössä Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston, Turkish Airlinesin ja Sail for good -projektin kanssa. Turkin Antalyasta huonon sään takia myöhässä lähtenyt lentokone kohisee menemään pilvien päällä kohti Istanbulia. Niin paljon kuin Istanbulista tykkäänkin, nyt ennättäisin velvollisuuksien takia mieluummin ennalta suunnitellulle jatkolennollemme Helsinkiin. Tuo ennättäminen alkaa nyt jo tuntua hieman epätodennäköiseltä, vaikka yleensä Turkish Airlinesin lennot ovat aina olleet ajallaan, jopa ennen aikojaan. Säähän ei kenelläkään ole vaikutusvaltaa, menemme sen ehdoilla. Jos ennätämme lennolllemme, tiedän herääväni huomenna hiljaisesta kodistani jonkinmoiseen tyhjyyden tunteeseen. Koti ei kellu, kuten muutaman viime yön majapaikkani Panacea-purjeveneellä, hulvattoman hauskan porukan ympäröimänä. Kotini ikkunasta ei myöskään näy vuorenrinteille rakennettu kaupunki, puhumattakaan kimmeltävästä merestä. Onneksi sentään…

Kohta nähdään, Turkki!

Jos juo aamukahvin neljältä aamuyöllä, voiko sitä edes kutsua aamukahviksi? Siihen aikaan olen tänä aamuna kulauttanut muutaman hörpyn kotona silmät ristissä keitettyä kahvia kurkustani alas. Väsymyksen tune olisi tosin ollut aivan muissa ulottuvuuksissa, jos kyseessä olisi ollut herätys töihin. Nyt heräsin normaalia innokkaampana tähän aamuun, olinhan lähdössä matkalle, matkalle Turkkiin. Matkalle lähtiessä ei vain voi olla väsynyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin arjessa. Lentokoneen penkit olivat jo alkaneet tuntua liian etäisiltä istuimilta. Reissatessani kesän matkailuautolla lähinnä kotimaassa, en ollut noussut pilvien tasolle toukokuun jälkeen. No joo, pitkä aika on kai aika suhteellinen käsite. Minulle tuo aika tuntui pitkältä, vaikka ehkä maapallomme kiittää lentomatkustamattomuuttani. Ei silti, tästä asiasta en aio moralisoida…

Purjehdus Turkissa Sail for good

Purjeet kohti Turkkia

Olen reissuillani tutustunut muutamaan maailman ympäri purjehtivaan matkaajaan. Mieleeni ovat jääneet erityisesti Sri Lankallla tapaamani brasilialaiset miehet, jotka seilasivat purjeveneellään kolmisen vuotta pallon ympäri. Nuo seikkailijat kohdattuani oma kuukauden reissuni tuntui vain pieneltä pyrähdykseltä ja harmittelin, ettei minulla ollut enää aikaa hypätä heidän laivaansa vaikka siivouspalkalla, kun he jatkoivat matkaansa Sri Lankalta Malediiveille. Tuo ikimuistoinen purjehduselämys jäi tuolloin kokematta, mutta kirkkaisiin vesiin purjehtimaan pääsen ensi viikolla ja Malediivien reissukin on ollut ajatuksissa, vaikka muutama mutka on matkaan tullutkin. Nyt tosin hymyilyttää. Olen suuntaamassa omat purjeeni kohti eteläisen Turkin kristallinkirkkaita vesiä ja alle viikon päästä keikun veneen kannella, auringon toivottaessa paahtaessa lämpimästi. A smooth sea never made a skillful sailor. Suomalainen…

unohtumattomat aamut

Elämäni aamut

Kuinka usein muistat aamun tunnelmat? Kuinka moni elämäsi aamu on jättänyt mieleesi pysyvän jäljen? Olen aamu-uninen, mutta muutaman päivän Turkin matkaltani mieleeni jäi yllättävän moni aamu. Ensimmäinen aamu on aina intoa täynnä. En malta nukkua pitkään, vaikka kuinka väsyttäisi. Tapani mukaan heräsin ensimmäiseen Turkin aamuun jo ennen auringonnousua. Auringonnousu uudessa maassa on aina koettava, vaikka silmät ristissä. Suuntasin Finiken sataman läheiselle aallonmurtajalle reissussa mukana olleiden Inna-Pirjetan ja Henriikan kanssa. Siellä sitten ihailimme uuden päivän sarastusta ja ainakin minä nipistelin itseäni: ”Nukunko vielä vai olenko oikeasti katsomassa auringonnousua Turkissa?”. Toinen mieleeni jäänyt aamu oli aamu Kalkanin vuoristossa, merinäköalalla varustetussa villassa. Aurinko nousi selkäni takaa valaisten meren ja samaan aikaan aamun ensimmäinen…

Turkin palatsien lumoissa

Turkki on vienyt jalat altani monella tasolla. Toissa talven matka Istanbuliin oli ensimmäinen kontaktini tuohon maagiseen maahan. Viime syksyisellä Itä-Turkin reissulla ihastelin Vanin kirkasvetistä mineraalijärveä ja tuijottelin Turkin korkeimman vuoren, Mt. Araratin, ympäristössä laiduntavia lampaita lammaspaimenineen, ihmetellen heidän pysähtyneen seesteistä elämäänsä. Sama viime syksyn reissu vei minut aina Iranin rajalle asti. Myös Armenia oli enää vain kivenheiton päässä. Aivan Turkin itäisimmäissä kolkassa sijaitsee alueen historian pitkää ikää symboloiva rakennus, Ishak Pasha Palace. Sivilisaatio täällä meillä Pohjolassa on vieläkin vasta lapsen kengissä. Upeiden vuoristomaisemien keskellä sijaitseva, Ottomaanien aikakaudella rakennettu, hulppea palatsi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Minulla ei ollut hajuakaan, että Turkin historia menee niin pitkälle ajassa taaksepäin ja että maassa…

Kuuluisa aamiainen Turkissa

Maailman maat ja kaupungit ovat tunnettuja monenlaisista asioista. Jonkun maan matkailuvalttina toimivat viinitarhat, toista taas markkinoidaan maailmalla eksoottisten hedelmien kirjolla. Turkissa sijaitseva Van on tunnettu aamiaisestaan, joten pitihän sellainen kuuluisa aamiainen kokea. Itä-Turkissa sijaitseva, kirkasvetisen mineraalijärven ympärille rakennettu, Vanin kaupunki on tunnettu maailmalla herkullisesta aamiaisestaan. Tämä aamiainen pitää sisällään yli 20 eri lajia ruokaa, kuten esimerkiksi paikallista yrttijuustoa, erilaisia vaaleita leipiä, kasviksia ja monenlaisia paikallisia erikoisuuksia. Vanissa aamiainen taitaa olla päivän ruokatarjonnan kohokohta ja koko vuorokauden tärkein ateria. En usko, että missään muualla päin maailmaa nimenomaan aamiaiseen keskittyvät aamiaissalongit olisivat niin tupaten täynnä ihmisiä, joiden pöydät notkuvat valtavista määristä erilasia herkkuja. Teetä ja yltäkylläisyyttä Kun meidät vietiin viime syksyisellä Itä-Turkin…

Akdamar Island – Kirkasta vettä ja historian havinaa Turkissa

On olemassa saari, josta et ole koskaan kuullutkaan. Saarella sijaitsee kaunis ja vanha kirkko, josta et myöskään ole koskaan kuullut. Saari sijaitsee järvellä, josta et ennen Itä-Turkin tarinoitani ollut luultavasti koskaan kuullut. Saaren nimi on Akdamar Island ja sillä sijaitseva kirkko on puolestaan nimeltään Armenian Cathedral of the Holy Cross. Saaren nimeen liittyy rakkaustarina. Legenda kertoo, että kauan aikaa sitten saarella asui Tamar-niminen prinsessa. Prinsessalla oli salattu rakastaja mantereen puolella, joka ui joka yö saarelle, rakkaansa luokse. Prinsessa näytti valolla suuntaa noin kolmen kilometrin matkan uivalle rakkaalleen, jotta tämä löytäisi pimeässä perille. Prinsessan isä sai selville tyttärensä salaisuuden ja eräänä iltana hän rikkoi tämän valon. Rakkaansa luokse uimaretkellä oleva nuorukainen…

Van: Itä-Turkin tuntematon helmi

Monikaan ei ole koskaan kuullut itäisessä Turkissa sijaistevasta kaupungista, joka on rakennettu kirkasvetisen järven rannalle. Siitä kannattaisi ottaa selvää. Näin viime yönä unta, jossa palasin Itä-Turkkiin, Vanin kaupunkiin. Unessani kohtasin Vanissa tuttuni. Ihmettelin suuresti, mitä hän siellä teki, koska eihän kukaan suomalainen edes tiedä koko kaupungista. Unesta todellisuuteen, kukaan täällä ei tosiaan tiedä Itä-Turkin helmestä, en tiennyt aiemmin minäkään. Nyt tiedän ja haluan kertoa teillekin tuosta paikasta hieman lisää. Lensimme Vaniin Istanbulista, lentoaika oli pari tuntia. Lentokone laskeutui Van-järven rannalla sijaitsevalle lentokentälle, vuorten keskelle. Koneen ikkunasta katsottuna kaupunki näytti säännöllisesti rakennetulta ja reissussa mukana ollutta Tuntemattomaan ja takaisin- blogin Lauraa lainatakseni ”pienoismallikaupungilta”. Tuossa vaiheessa en vielä oikein tiennyt, mitä odottaa.…

istanbulin mielenosoitukset

Istanbulin mielenosoittajat

Suomi vietti taas eilen itsenäisen taipaleensa vuosipäivää, onnea vain Suomelle! Samaan aikaan, kun presidentin linnassa kopisivat korot ja hulmusivat helmat, marssi suuri joukko anarkisteja pitkin kaupungin katuja osoittaen mieltänsä myös kyseenalaisin keinoin. Tässä maassa ei mieltä juurikaan osoiteta, vaikka välillä pitäisikin. Toista se on esimerkiksi Istanbulissa.  Istanbulin tunnetuin aukio, Taksim-aukio, muuttuu mielenosoittajien temmellyskentäksi etenkin viikonloppuisin. Pari kertaa päivässä aukio täyttyy mielenosoittajista, jotka haluavat tuoda kantansa esiin milloin minkäkin asian puolesta tai vastaan. Tuolloin Istanbulin keskeistä aukiota kannattaa oman turvallisuutensa vuoksi välttää, edes varmuuden vuoksi. Syyskuisella minivisiitillä Istanbulissa mieleeni jäi eräs hetki. Kävelimme pitkin katua, jonka päädyssä näkyi poliisi kivääri kädessään. Sitten näkyi toinen ja kolmaskin. Kaarsimme seuraavan kulman taakse ja…

itä-turkki Van

Merkitykselliset kohtaamiset

Sitä ei aina ajattelekaan, kuinka merkityksellinen yksi muka merkityksetön kohtaaminen voi olla. Joskus yksi ihminen tai yksi lause voi muuttaa päivän hyvästä huonoksi tai päinvastoin. Selailin valokuvia koneeltani ja löysin kuvat pienestä tytöstä, jollakin tasolla merkityksellisestä kohtaamisesta. Olimme kiivenneet Itä-Turkin reissullamme Vanin linnoitukseen, joka sijaitsee korkealla vuoren päälle. On hetkiä, jolloin eräs aikuisiällä riesakseni liittynyt rasittava vaiva nostaa päätään. Korkeanpaikankammo on jotain, mitä en ole toivottanut tervetulleeksi. Tuo korkealle vuorelle kiipeäminen oli yksi niistä, jolloin inhottava pelko nousi pintaan. Muu porukka meni kiekkumaan vuoren rinteille, minä hieman kauemmaksi reunasta. Jossakin vaiheessa annoin ahdistuksen tunteelle liikaa valtaa ja palasin hieman alaspäin. Siellä yritin rauhoittaa mieltäni ja katsella ympärilläni lentäviä lintuja, kuvatakin…