Mutta mitä jäi käteen neljän viikon lomasta?

Päässä pyörii miljoona sekavaa ajatusta istuessani Balin terveellistä elämää edustavan trendikohteen, Canggun, tummahiekkaisella rannalla. Satunnaisesta meditaatiosta elämässäni ei ole apua yrittäessäni vain tarkkailla ajatuksiani, olla tarttumatta niihin. Kuinka voisinkaan olla tarttumatta mieleni apinointiin, kun kokonainen apinalauma mölyää pääni sisällä?

Ote matkapäiväkirjasta: Nuhanenä San Juan Del Surin bilekaduilla

Rakas matkapäiväkirja, Makaan majatalon valkoisissa lakanoissa ja niiskutan. En surusta, niiskutan nuhasta. Olen kerännyt sängylle jo vuoren yhden niiston jälkeen halkeilevaa vessapaperia. Sitä kuluu nyt harmillisen paljon. Otan tämän vastaan, tasapainon nimissä. Se Yin ja se Yang. Majatalo on suhteellisen puhdas, lattialla ei ole hiekkaa, maassa ei juokse torakoita. Hyttysiäkään ei näy. Tämä tuntuu jo melko luksukselta. Hintaa tällä ex tempore bongatulla majapaikalla on 13 dollaria yöltä. Se on melko tavallinen hinta simppelille huoneelle täällä suunnalla. Kello on vasta kuusi aamulla, mutta sama melu on jatkunut jo eilisestä illasta. Elämä tässä rantakaupungissa ei lopu koskaan, tämä paikka on kuin Nicaraguan versio Balin Kutasta. Tämä paikka ei ole minua varten, ei…

Ote matkapäiväkirjasta: Paratiisi löytynyt

Olen aina etsinyt paratiisisaaria. Sellaisia, joilla kaikkea on juuri tarpeeksi, muttei liikaa tai liian vähän. Saaria, joissa lämpö hellii ihoa ja joilla heinäsirkat kurnuttavat tyytyväisinä. Sellaisia, joilla iltaisin löytää ehkä elävää musiikkia ja joissa päivät voi viettää rannalla tai vedessä. Sellaisia saaria, joilla paikallinen elämä kulkee rinta rinnan turismin kanssa. Olen löytänyt taas yhden sellaisen. Olen Nicaraguan pienellä Maissisaarella. Istun vuorokauden aikana suosikkikahvilakseni muodostuneen Café Tranquilon baaritiskillä, tilasin juuri jääkahvin ja quesadilla-lätyt, jotka ystävällinen tarjoilijanainen tuo juuri parhaillaan luokseni. Tarjoilija on paikallinen, rento karibiaano. Tässä kahvilassa on kaikki länsimaisten tarpeet, paikallisuutta kunnioittaen ja paikallisia työllistäen. Olen jo kantis. Koira kulkee jalkojeni alta. Se haluaisi osansa herkuista. Edessä näkyy meri, jonka…

Saksan matka: Kylmää olutta, autobaanoja ja kokolattiamattoja

*Matka toteutettiin yhteistyössä Visit Germanyn kanssa. Olut on kylmää ja aurinko lämmittää Münchenin lentokentän ikkunan läpi. Pretzel eli suolarinkeli odottaa vielä vuoroaan, se on vielä kiltisti paperipussin vankina. Kotiinpaluu. Se on taas se päivä lomasta, oikeastaan tällä kertaa työmatkasta, *bloggaajan työmatkasta. Olen taas yhden tehokkaan viikon verran parempi Saksantuntija. Tuntemukseni on levittäytynyt Berliinin tietämyksen ja sen inside-tuntemisen lisäksi pohjoisempaan Saksaan ja nyt valloitin norjalaisen Sophien kanssa eteläistä Saksaa, autolla matkaillen. Kävelyäkin kertyi näiden seitsemän päivän aikana noin 100 kilometriä, emme huristelleet vain yllättävän toimivilla autobahneilla. Aurinko seurasi matkaamme alusta loppuun, hotellit olivat saksalaisen vanhanaikaisia kokolattiamattoineen ja ympäröivä maisema vaihteli maaseutumaisemasta pellosta tuulivoimaloineen satoja vuosia vanhoihin kaupunkeihin. Astuin sisään useampaan kirkolliseen…

Tasapainoilua intensiivireissulla

Loman tai paremminkin reissun viimeinen päivä on käsillä. 12 päivän intensiivireissu vei minut hieman vahingossakin kolmeen maahan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Tässä onkin kai loman ja reissun suurin ero, tästä syystä hakeudun reissuun. Reissu on aina myös matka omaan itseen, omiin luurakoihin kaapeissa ja silmät loistamaan saavien hetkien ymmärtämiseen. Nukuin matkan aikana yöni monin tavoin, monissa paikoissa. Vedin sikeitä matkailuautossa, yöbussissa, teltassa, siskonpedissä kollegoideni kanssa hotellin kattohuoneistosviitissä, hostellin kerrossängyssä ja jottei pakka olisi liian yksitoikkoinen, seuraavan yön nukun Tukholman lentokentällä (älkää kysykö syytä ja jos haluatte välttämättä tietää, vastaus on halvat ja viime tingassa varatut lennot). 28 asteen lämpotila on täydellinen iholle ja vaikka tätä lämpöä tulenkin kaipaamaan, olen…

intia bussi

Elämää intialaisen bussin ikkunalasin takaa

Olen Intiassa, bussin kyydissä. Autojen pakokaasu leijuu ilmassa ja jokaisesta ilmansuunnasta kaikuu kovaääninen tööttäily. Puna-keltainen bussi liikkuu tökkien muiden samanlaisten välistä, tiputtaen bussiasemalla osan matkaajista pois ja mahdollistaen uusien matkaajien sisäänpääsyn. Hindi-musiikki kaikuu auton kaiuttimista ja sinisellä kuvioidut penkit hytkyvät liikenteessä. Ikkunoista näkyy kaikkea maan ja taivaan välillä, joka suunnassa tapahtuu erilaisuuteen tottumattomille länsimaalaisille silmille jotakin uutta. Itse en enää hätkähdä, kertani Intiassa ei ole ensimmäinen, eikä meno ole kovin paljon kummallisempaa kuin naapurimaassa eli Sri Lankalla. Bussi tööttäilee koko ajan. Se on maan tapa, mutta myös kujettajariippuvainen asia. Joka puolella liikkuu kolmipyöräisiä riksoja, täkäläisiä takseja. Yksi on lastattu varmasti tuhansilla banaaneilla, mikä ei tosin ole mitään verrattuna eilisen kuorma-auton…

Kurkistus matkapäiväkirjaani Goalta ja spontaanin matkailijan vinkit

*Kaupallinen yhteistyö. Osa matkasta toteutetaan osana momondo ambassador -projektia. Ennen ensimmäistä reissuani Aasiaan en osannut kuvitellakaan, minkälaista lomailu muiden tarinoista tutuissa lomaparatiiseissa ja eksoottisissa kohteissa olisi. Omien ensimmäisten reissujeni aikaan tietoa ei ollut juurikaan saatavilla ja Lonely Planetin opaskirja oli jokaisen reissaajan Raamattu. Tässä vinkkini Goalle sekä Keralaan, matkapäiväkirjani sivuilta! Nyt ennen lomaa voi selata tuntikausia toisten lomakokemuksia blogeista, muualta sosiaalisesta mediasta ja jopa videoiden kautta. Vaikka kymmenisen vuotta sitten tiedon hankkiminen oli hankalampaa, moni asia on pysynyt ennallaan. Tuolloin en varaillut mitään etukäteen ja luotin, että kaikki hoituu. Samoin teen nyt ja yleensä, tavalla tai toisella, kaikki hoituu. Stressittömämmin selviää, jos ottaa edes vähän selvää paikoista ja majoitusmahdollisuuksista. On…

Neljä hassua tarinaa maailmalta

”Tekevälle sattuu”, tokaisi viime viikolla parturin tuolissa istunut, poskensa sinimustaksi liikuntatunnilla ruhjaissut poika. Ei olisi voinut osua enempää naulankantaan nuoren pojan tokaisu, kun mietitään myös matkailijan elämää. Reissuvuodet ovat vieneet minut tilanteeseen jos toiseen. Naureskelin matkabloggaajien keskuudessa levinneen hassujen kokemusten haasteen vastauksille tutun bloggaajan, Travellover-Annikan, blogissa. Itseäni ei ole haastettu mukaan, mutta oman tieni kulkijana päätän ottaa haasteeseen osaa ilman haastamisiakin ja piristää flunssan kourissa möyrivää mieltäni hassunhauskoilla matkajutuilla. Hassutus 1: Sokean miehen hieronnassa Kamputsea on tunnettu sokeista hierojistaan. Jos näköaisti ei toimi, muiden aistien on järjelläkin ajateltuna pelitettävä erityisen hyvin. Halusin ehdottomasti testata, onko tämä asian oikea laita. Marssin hierontaan. Valitsin nuorelta sokealta mieheltä päähieronnan. Hän ohjasti minut makuulleen…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa on noin kilometriä ja saavumme perille lounasaikaan. Lounaspaikaksi valikoituu satamassa sijaitseva Nautico, joka vaikuttaa vilkkaalta. Vilkkaus on aina hyvä merkki. Lounas on kolmen ruokalajin lounas, jonka saan varioitua itselleni sopivammaksi. Ruokajuomaksi otan valkoviiniä, olemmehan…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt. Tuntuu, kuin olisimme vasta pääsemässä alkuun matkan kanssa ja kohta se jo loppuu. Tämä tunne…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän me aika pitkälti olemme pistelleet menemään. Suunnitelma muuttuu, kun tajuamme olevamme todella lähellä Picos de Europan kansallispuistoa. Tuo vuorenhuippujen kansallispuisto on kiinnostellut jo pidempään. Tilaisuutemme on tullut, mutta kestääkö Oskari…

Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin Alpeilla. Hän kertoo olevansa onnellisimmillaan eläessään juuri näin. Hän antaa meille…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao. Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä asia. Tarkkailemme Oskarin lämpöjä, jotka pysyvät juuri ja juuri hallussa. Vettä tihuttaa, mutta maisema…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa. Moni reitin varrella olevista rantakylistä vaikuttaa kauniilta. Me emme kuitenkaan pysähdy,…

Biarritz matkailuauto roadtrip surffaus

Karavaanipäiväkirjat: Surffia ja silmäniloa

Päivä 4 Aikainen aamu, matkan neljäs aamu, Biarritzissa tuntuu edelleen kuin unelta. Heräämme Oskarimme yläpedistä ja aamun ensimmäinen ääni on valtameren kohina. Avaan ikkunan ja näen märkäpukua päälleen kiskovan miehen edessämme olevan auton vieressä. Mies huomaa tuijotukseni ja käännän pääni merelle. Kokkailemme aamiaista tarvikkeista, joita kaapista löytyy, ennen kuin suuntaamme leipomoon hakemaan 90 senttiä maksavaa patonkia ja kauppaan hakemaan juustoja. Olemme todellakin parkissa Biarritzin parhaalla paikalla ja yö ei maksanut meille penniäkään. Kahvi näissä maisemissa maistuu taivaalliselta ja aurinkokin alkaa jo lämmittää. Päivä kuluu rantaelämän yhdistyessä kaupunkielämään. Tämä paikka on täydellinen kombinaatio rentoa rantaelämää (kaduilla paljain varpain kävelevine surrareineen) ja hienostuneen tyylikästä kaupunkielämää. Biarritz saattaa olla vienyt paikan omien suosikkikaupunkieni…

Biarritz matkailuautolla

Karavaanipäiväkirjat: Biarritz

Päivä 3 − Biarritz ja Hossegor Matkan kolmas roadtrip-päivä alkaa kolauksilla ja herään aikaisin aamulla Oskarin kolahteluun. Onneksi kyse ei ole muusta kuin leiripaikkamme puiden heittelemistä tammenterhoista, jotka tipahtelevat silloin tällöin auton peltiin. Lomalla ei tarvitse herätyskelloa, mieluummin herään lintujen viserrykseen ja tammenterhojen tipahteluun. Teemme tapamme mukaan herkullisen aamiaisen, josta tosin onnistun heittämään kahvit syliini ja penkeille. Pieni huolimattomuus on näköjään tullut matkalleni mukaan, onnistuin nimittäin myös pari päivää aiemmin tuhoamaan kalliin kamerani päästämällä sen veden valtaan. Tai oikeastaan vesi otti sen valtaansa aika yllättäen, mikä ei tosin vakuutusyhtiön mielestä ollut yllättävää tai ennalta arvaamatonta. Olen siis koko matkan ilman kunnollista kameraa, mutta näillä mennään. Saattaa ottaa aivoon aika paljonkin,…

Karavaanipäiväkirjat: Arcachonista Hossegoriin

Päivä 2 − Arcachon ja Hossegor Herään ennen kuin kello soi. Kurkistan matkailuautomme sängyn yläpuolella olevasta ikkunasta ulos ja näen taivaan maalautuneen auringonnousun väreillä. Sirkat sirittävät ja linnut visertävät, haluan herätä jo ajoissa uuteen päivään unelmieni matkalla. Tällainen olen, elämystenmetsästäjä. Tepastelen yksin rannalle paljain jaloin, tavoitteeni on matkan aikana viettää mahdollisimman paljon aikaa avojaloin ja meikittä. Ranta on muutaman minuutin kävelymatkan päässä karavaanausmetsästämme, mutta aaltojen pauhaus kuuluu autollemme asti. Se on pelkästään mukava ääni, vaikka muuten en olekaan melun ystävä. Olen rannalla ainoa ihminen, hetkeä myöhemmin nainen kävelee koiransa kanssa rantaa kohti, seuraavaksi tulee kaksi kalastajaa. Tunnelma on pastellinen ja kilometrien pituinen hiekkaranta on värjäytynyt jo nousevan auringon väreillä. Juomme…