Sarajevo: Kiinnostava kaupunkikohde Balkanilla

Monille maa nimeltä Bosnia ja Hertsegovina aiheuttaa ensimmäiseksi ajatuksen sodasta. Vaikka maassa näkyykin edelleen todella vahvasti sodan jäljet ja talojen seinustat ovat luotien lävistämiä, maa ei ole enää sotilaiden temmellyskenttä vaan erittäin kiinnostava matkakohde täynnä historiaa ja kaunista luontoa. Sarajevo kannattaakin pistää omien kaupunkilomien listalle. Kerroinkin jo kävelleeni Montenegrosta Bosnian ja Hertsegovinan puolelle. Balkanin reissullani noin kuukausi sitten en kerennyt Bosnian ja Hertsegovinan kiinnostavaa maata kovinkaan syvällisesti tutkia vaan sain kaikesta vain todella pienen pintaraapaisun. Se pintaraapaisu sai kuitenkin mielenkiintoni heräämään sen verran, että sinne haluan joskus uudelleenkin. Saavuin Sarajevoon bussilla, joka poimi minut ja argentiinalaisen reissututtavani kyytiin jostakin päin maan itärajaa. Bussimatka Montenegron rajan tuntumasta kesti noin pari tuntia…

liftaamalla Sarajevoon

Peukalokyydillä Sarajevoon

Palaillaan hetkeksi ajassa taaksepäin, takaisin Balkanille. Kerroin jo aiemmin upeasta Durmitorin kansallispuistosta, mutta vain sivusin sen jälkeen tapahtunutta seikkailuani. Seikkailua, joka vei minut Sarajevoon. Etäisyydeltään lyhyehkö matka Zabljakin vuoristokylästä Bosnia-Hertsegovinan Sarajevoon kesti vuorokauden verran, mutta se oli täysin oma valintani ja osa ikimuistoista seikkailua. Zabljakissa ei juurikaan ollut liikennettä ja ajatus liftaamisesta Sarajevoon tuntui hauskalta, mutta haastavalta. Minä ja Eurooppaa ristiin rastiin liftaillut ja sohvasurffannut argentiinalainen reissaaja yritimme silti saada peukalokyydin edes hieman lähemmäksi naapurimaan rajaa. Siinä me sitten törrötimme tien vieressä jonkin aikaa, kunnes tavallinen bussi nappasi meidät kyytiin. Tämä bussikyyti oli uudelle ystävälleni kynnyskysymys, hän halusi vain liftata. Samalla tajusimme, ettei sieltä ainakaan kovin pikaisesti muuta kyytiä saisi.…

balkan

Balkanin matka takana – viikko täyttä seikkailua

Upeatakin upeampi Balkanin matka on takana ja olen takaisin Helsingissä, omassa arjessani. Kotiinpaluun jälkeinen fiilis on aina yhtä omituinen; heräsinkö juuri unesta? Ainoat asiat, jotka sitovat viimeisen viikon tapahtumat tähän hetkeen ovat muistot ja valokuvat. Tämä tunne on vahvin silloin, kun matkustaa yksin, eikä omassa arjessa ei ole ketään, joka olisi ollut jakamassa matkaa kanssani. Istun työpaikallani. Olen täällä tänään yksin. Tämä on niin iso kontrasti kaikelle juuri tapahtuneelle ja kaikelle juuri hetki sitten kokemalleni. Voi ahdistus! Haluan takaisin maailmalle! Aion kertoa lyhyestä, mutta niin tapahtumarikkaasta reissustani lisää erillisissä postauksissa aivan pian. Nyt kuitenkin haluan purkaa tätä valtavaa, sisälläni jylläävää tunteiden ryöppyä teille edes vähän. Mitä siis tein, missä olin…