borneo longhouse heimo

Heimovierailu pääkallonmetsästäjien luokse Borneolla

Syvällä Borneon viidakossa asuu entisten pääkallonmetsästäjien heimo, Iban-heimo. He asuvat edelleen perinteisissä longhouse-taloissa, jotka voivat olla jopa 100 metrin pituisia. Pääkalloja ei enää metsästetä, mutta yksinkertaisen elämän taito on edelleen hallussa. Pääsin itsekin nukkumaan tällaiseen taloon ja tutustumaan aivan toisenlaiseen asumisenmuotoon sekä kulttuuriin, kaukana kaikesta.

Playa Maderas – Nicaraguan viehättävin surffikylä

Jos Maissisaarten lisäksi yksi paikka vei sydämeni Nicaraguassa, on se ehdottomasti sympaattinen surffi- ja joogakylä Playa Maderas. Bilettäjien San Juan Del Surin kupeessa, Tyynen valtameren rannalla sijaitseva Maderas on niin ihastuttava kaikessa yksinkertaisuudessaankin, että voisin jopa nähdä itseni asumassa siellä. Asuisin juuri siinä puutalossa, jonka näin kaukaisuudessa nauttiessani aamiaista näköalapaikalla sijaitsevassa kahvilassa. Maderasissa on kaikkea. Apinat hyppivät puissa ja liskot luikertelevat viidakossa, surffiaallot lyövät rantaan aloittelijoille ja ammattilaisillekin sopivaan tahtiin ja joogatunteja sekä viherjuomia on helposti saatavilla. Jos tanssijalkaa vipattaa, isompi ja aina eloisa San Juan Del Sur on vain muutaman kilometrin päässä. Rakastuin Playa Maderasiin ja haluan jakaa teillekin parhaat vinkkini tähän pieneen nicaragualaiseen rantakylään. Onko teistä kukaan kuullut…

Yö mobiilissa revontulimökissä, Inarijärven jäällä

Yhteistyössä: Esko Adventures Miltä tuntuu viettää yö liikuteltavassa mökissä, jäätyneen Inarijärven jäällä? Testasin revontulien ihailuun ideaalia mobiilimökkiä Inarissa. Olin jo syksyllä Inarissa ollessani kuullut Eskosta, joka on omin käsin rakentanut muutaman yksinkertaisen eksoottisen mobiilimökin. Näin kuvia punaisista mökeistä, joiden katto on osittain lasimaista materiaalia ja joiden sängyltä voi parhaimmassa tapauksessa selällään makoillessaan ihailla revontulien tanssia Lapin taivaalla. Halusin ehdottomasti testata paikkaa, jos siihen aukenisi mahdollisuus. Tilaisuus tuli ja pääsin *testaamaan tätä erikoista majoittumisen muotoa. Etsin maailmalla matkaillessanikin aina mieleenpainuvia majapaikkoja, tämä kuuluu taatusti samaan kategoriaan. Mobiilimökkikokonaisuuteen kuuluu kuusi pientä mökkiä, ulkosauna (suosittelen saunomista ennen oman mökkiin siirtymistä) ja majoittujienkin käytössä oleva päärakennus. Päärakennuksessa on yhteiseen käyttöön tarkoitettu keittiö, suihkut ja…

inari

Satumaisen yksinkertaisuuden äärellä Inarissa

Muistan elokuisena iltana ääneen lausutut taikasanat halustani palata Inariin lumipeitteen laskeuduttua maahan. Ääneen sanotuilla toiveilla on usein taipumus toteutua, jos tilaisuuksiin osaa tarttua. Näin kävi ja tilaisuus asteli eteeni vahvan tunteen siivittämänä. Varaamattomat lennot Intiaan tai Indonesiaan jäivät tällä kertaa varaamatta. Sen sijaan painoin lentojen varaamisen nappia, kohteena Ivalo. Oikeastaan olisin halunnut siirtyä matkakohteeseeni maitse, mutta on järjetöntä, että hinta maitse matkaamiselle on tuplasti kalliimpi kuin lennot. Maailmassa on epäkohta. Mieleni Lappi on Inarissa. Lappi on myös mielentila ja omani edustaa korutonta kauneutta ja rauhaa. Niiden perässä suuntasin jo syksyltä tuttuun paikkaan, viikoksi nukkumaan kovin kotoisan erämökin sohvalle. Elin rauhaa ja yksinkertaisuutta. Ei juoksevaa vettä, ei jatkuvaa sähköä. Vessa on…

Talveenkin ihastunut tropiikin lapsi

Taivaalta sataa hilehippusina kimmeltävää lunta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Olen pukenut parhaat talvivaatteeni päälle, ainakin kaikki lämpimimpäni. Olen ihastunut, olen totaalisen ihastunut. Olen ihastunut tähän talveen. Ihastuin oikeaan talven ihmemaahan niin paljon, että päätin ystävystyä sen kanssa perin pohjin, oikein kunnolla. Ehkä viimeinkin on sen aika, olenhan viime vuodet paennut näitä tutustumisen hetkiä mahdollisimman usein ja mahdollisimman kauas. Päätin viedä tutustumisen niin pitkälle, että vaihdoin lennosta tropiikin matkani Lapin lumoon ja suuntaan huomenna Inariin kokonaiseksi viikoksi, keskelle talven kauneimpia ja taianomaisimpia maisemia. Jopa Helsingin talvi on onnistunut viemään jalat altani. Viime viikonloppu sai minussa piilotelleen talvi-ihmisen hykertelemään onnesta. Vietin yli puolet päivien valoisasta ajasta ulkoilmassa. Laskin mäkeä, potkin…

Rauhan perässä Lappiin

Jos joku on ilmentymä spontaanista elämästä ja kenties myös lievästä päättämättömyydestä, nostan oikean käteni ilmaan ja ilmoitan itseni. Olen varannut kalenteristani pari viikkoa aikaa lomalle, alkaen ensi viikolta. Vaiheilin ja vetvasin matkakohdetta, kuvittelin vielä reilu viikko sitten olevani lähdössä Intiaan tai Filippiineille. Sitten sain päähäni idean. Lappi, haluan Lappiin. Kun saan päähäni idean, hyvän tai huonon, jumitun siihen. Nyt jumitin vapaaehtoisesti mieleni sanoihin Lappi, koiravaljakko, revontulet ja Inari. Lähden Lappiin, menen Inariin. Menen sinne, missä syksyllä kävin ja missä jo talvimatkasta haaveilin. Sinne, missä mieli lepäsi ja jossa koirien rapsuttelu oli parasta, mitä kuvitella saattoi. En oikeastaan edes pysty uskomaan omia korviani, kun kerron aikeistani muille. Minä, tropiikin lapsi, haluan…

Kiitos, vuosi 2017

Vuosi 2017 fyysisine että päänsisäisine seikkailuineen on finaalia vailla valmis. Vuoteen kuului iloa ja surua. Kyyneliä ja toisaalta suuren onnen hetkiä. Eroja ja uusia kohtaamisia, muuttoja ja muutoksia. Vuosi oli levoton, täynnä etsintää. Vuosi 2017 jää mieleen vuotena, joka kasvatti ja kulutti, samaan aikaan avasi uusia ovia. Tämä mielessä vastaanotan kovin odottavaisin mielin vuoden 2018 luokseni. Minne tie vei ja mitä maailma näytti vuonna 2017? Intia – junalla Goalta Keralaan Vuoden ensimmäinen ulkomaanmatka starttasi helmikuussa. Kolmisen viikkoa espanjalaisen kanssa kontrastien maassa, Intiassa, meni kuin siivillä. Tie vei Goan joogamaailmasta puumajoineen Goan rannoille ja rantakuppiloihin sekä viidakkoon vesiputouksineen. Matka jatkui junalla etelän Keralaan, jossa rantaelämän yhdistyi kaupunkiseikkailuun ja kirsikkana kakun päällä…

Mitä tehdä ja nähdä Nicaraguassa?

Mitkä ovat Nicaraguan kohokohdat? Mitä tehdä Nicaraguassa, Väli-Amerikan pienessä ja monipuolisessa maassa, jossa tulivuoret ja meri sekä järvet hallitsevat maisemaa? 1. Tulivuorikelkkaile Kelkkaile tulivuorenrinnettä Lyonin lähellä, Cierra Negrolla. Cierra Negro on Väli-Amerikan nuorin tulivuori. Adrenaliini virtaa, kun lauta liukuu pitkin vuorenrinnettä. Varaa paikka retkelle etukäteen. 2. Nauti vesiputouksista ja kanjoneista Vietä päivä hyppien Somoto-kanjonin veteen. Älä unohda myöskään vesiputouksia, joita löytyy esimerkiksi Ometepen saarelta. 3. Ihaile laavaa Katso, kun laava virtaa aktiivisessa Masaya-tulivuoressa. Tulivuorelle voi jäädä jopa yöksi telttailemaan. 4. Kiipeä katolle Ihaile maisemaa Leonin valkoisen katedraalin valkoiselta katolta. Maisema aukeaa usealle tulivuorelle asti. 5. Bailaa Biletä legendaarisissa Sunday Funday -bileissä San Juan Del Surissa. Jopa 500 juhlijan porukka vie…

Rakas joulupukki, saanko esittää toiveeni?

Rakas joulupukki, Ai mitä toivon joululahjaksi? Sen lisäksi, että minulla on jo kaikkea ja enemmänkin? Toivon aikaa. Toivon kiireettömiä hetkiä ja hetkestä nauttimisen taitoa. Sitä, ettei mieli ole aina menneessä tai tulevassa. Toivon taitoa haaveilla, mutta myös rohkeutta toteuttaa haaveita, villeimpiäkin unelmia. Toivon myös juurtumista, kodin tunnetta. Toivon silti, että kipinä seikkailuun ja uuden kokemiseen pysyy. Koti voi olla myös mielentila. Toivon kärsivällisyyttä. Toivon kykyä ymmärtää, ettei kaiken tarvitse tapahtua heti. Ymmärrystä, että asiat tapahtuvat oikealla hetkellä. Toivon mielenhallintaa. Sitä, ettei pelolle anna valtaa ja sitä, ettei kaikkia mielihaluja tarvitse tai kannata seurata. Kaikki halut eivät ole hyväksi meille. Toivon kykyä seurata sydämen ääntä. Sitä, että erottaa sydämen toiveet mielen…

Enää puuttuu vain nimi papereissa

Varasin juuri lennot Berliiniin. Jo oli muuten aikakin, alanhan jo unohtaa suosikkikaupunkini minussa aikaansaaman tunteen. Ehkä samaan unohdukseen liittyy matkani syykin. Siihen ja moneen muuhunkin syyhyn. En mene Berliiniin vain nautiskelemaan, menen hoitamaan asioita. Noin seitsemän vuotta sitten pistin nimeni berliiniläisiin asuntopapereihin ja nyt menen tekemään saman. Silloin sitouduin, nyt luovun. Berliinissä sijaitseva asuntoni, jonka oli määrä olla joku päivä jopa kotini, vaihtaa pian omistajaa. Nyt menen ja pistän nimeni lopulliseen sopimukseen. Byrokratian paperisodassa myyntiprosessissa menee hetki jos toinenkin ja asiat hoidetaan nyt saksaksi. Jos kaikki menee kuin rasvattu, tammi-helmikuun vaihteessa haen tavarani omistajaa vaihtavasta asunnosta. Nyt ollaan jännän äärellä. Saa nähdä, tuleeko tippa linssiin. Onhan tämä suuri päätös, luopua…

Fuggerei – Koti, jonka kuukausivuokra on alle euron

Saksan Baijerissa, tarkemmin Augsburgin kaupungissa, sijaitsee sympaattinen asuntola, jossa kuukausivuokra ei päätä huimaa. Fuggerei-nimisen asuinkorttelin asukkaat pulittavat asumisesta vain 0,88 euroa kuussa eli vähemmän kuin kahvilassa nautitun kahvikupposen verran. Fuggerei on maailman ensimmäinen sosiaalisen asuntola. Vaikka alueen ovet ovat avoinna myös turisteille ja museotarkoituksessa, pienten katujen 45-65 neliöisissä huoneistoissa asuu yhä tänäkin päivänä useita perheitä, sinkkuja ja pariskuntia. Fuggereissa taloja on 67 ja yhteensä 147 huoneistoa. Fuggerei sai nimensä Fuggerin sukunimestä, se nimettiin paikan perustajan mukaan. Alue rakennettiin ensin vuosina 1514-1523 ja sen jälkeen se kasvoi vielä suuresti. Kuka sitten saa asua Fuggerein lähes ilmaisissa asunnoissa? Säännöt asunnonhakuun ovat säilyneet muuttumattomina jo 480 vuotta. Asunnot on tarkoitettu vähävaraisille, lainattomille ihmisille.…

Levottoman mielen syndroomasta

Sunnuntai, levoton olo ja poukkoileva mieli. En tiedä, johtuuko tämä melankolian ja levottomuuden piirileikki eilisistä juhlista vai onko tämä olotila tullut jäädäkseen, potkiakseen minua eteenpäin. Olen kirjoittanut kaukokaipuusta ja maailmannälästä. Olen kertonut suurista ja pienistä unelmista sekä niiden toteutumisesta ja toteuttamisesta. Jos jokin asia on blogissani pysynyt, myötä- ja vastatuulessa, on se ollut levottomuus ja levottomuuden siivittämä jatkuva kaipuu jonnekin. Se tunne on täällä taas, se on vahvempi kuin aikoihin. Se oli sisälläni, vaikka seurustelin. Se on sisälläni, kun olen yksin. Se katosi hetkeksi, kun sisustin liian ihanaa kotia, mutta nyt se tunne on löytänyt jopa turvasatamaani. Levottomuus on minussa ja tässä hetkessä se vaatii huomiota, ei niinkään sen taltuttamista…

ratsastus ometepe

Nicaragua – trooppinen paratiisi kahden valtameren välissä

*Kaupallinen yhteistyö:momondo Minkälainen maa Nicaragua on matkakohteena ja mitä kaikkea mahtui hieman alle kolmen viikon matkaan luonnoltaan rikkaassa ja kulttuuriltaan kiinnostavassa Väli-Amerikan maassa? Kun päätin matkustaa Nicaraguaan aivan yksin ja naisena, mielessäni pyöri monenmoiset ajatukset. Turvallisuus huolestutti, mutta heti ensimmäisestä hetkestä Nicaraguan maankamaralla alkaen pelko kaikkosi. Pelko tai jännitys muuttui hyväksi oloksi jo Managuan lentokentällä, jossa kysyttyäni hyvää paikkaa viettää yö lentokentällä ennen aamulentoani, sain vastaukseksi luottamusta aikaansaavia hymyjä ja rentoja vastauksia. Amsterdamista Nicaraguaan Matka alkoi virallisesti Amsterdamista, jossa yövyin italialaisen blogituttavan luona, mutta Amsterdamista lisää myöhemmin. Nyt hyppään suoraan Väli-Amerikan Nicaraguaan ja valaisen teitä ajatuksenvirtana matkani kulusta ja reiteistä, samoin fiiliksistä. Myöhemmissä jutuissa kerron vielä konkreettisemmat vinkkini ja tarinani,…

Ainahan minun piti muuttaa – joko nyt?

Istuin matkani viimeisenä päivänä nicaragualaisessa paikallisbussissa, niin sanotussa chicken bussissa. Yhdysvalloista tuodun keltaisen koulubussin nahkajäljitelmäpenkillä istuessani tunsin syvää kiitollisuutta. Silmät melkein kostuivat, kun taustalla soi espanjankielinen versio Lambadasta, kun ihmiset juttelivat keskenään ja tekivät toisilleen tilaa täpötäydessä bussissa, kun pyysin nuoren pojan viereeni istumaan espanjaksi tehdäksemme tilaa vanhemmalle naiselle. Siinä tavallisessa hetkessä huomasin tuntevani syvää onnellisuutta ja samalla haikeutta, kun tajusin olevani taas matkalla kotiin, Suomeen. Suomi. En koskaan kuvitellut jääväni asumaan synnyinmaahani. Muualla olen parempi versio itsestäni. Älkää käsittäkö väärin, rakastan Suomea ja tiedostan kaikkialla olevan omat ongelmansa. Silti, kuvittelin aina olevani se, joka muuttaa Australiaan, Kaliforniaan tai edes Berliiniin. Syystä jos toisesta, jäin. Tämä hieman alle kolmen viikon…

Eat, Pray, Love – Oman elämäni Elizabeth Gilbert

Aikamme suosikkikirja, omaa tietään etsivän amerikkalaisnaisen Eat, Pray, Love, on kuin kuvaus monen meistäkin elämästä. Myös omastani. Olen hän. Ostin kirjan jo vuosia sitten, aikana ennen siitä tehtyä elokuvaa ja sen suosiota. Halusin käydä katsomassa elokuvan yksin ja tippa tuli melkein linssiin, kun tunnistin itseni Julia Robertsin tähdittämästä elokuvasta. Olin monin osin kuin hän. Kuuntelin eilen nicaragualaisen kahvilan tiloissa, kun joukko amerikkalaisnaisia kiisteli, kuka on eniten hän eli kirjan Elizabeth. Kaikki tunnistivat itsensä, kaikki etsivät itseään. Kaikki olivat kenties eronneet tai karanneet, löytäneet uuden ja hakanneet päätään seinään. Meinasin huikata keskusteluun oman kommenttini hieman kauempaa: ”Ei, kun minä olen hän!” Meistä moni, kolmessakymmenissä olevista naisista, on jatkuvalla tutkimusmatkalla. Naisen perinteinen…